Tuntematon pyhyys
Opiskeluaikana olin mukana ryhmässä, joka kävi sairaaloissa laulamassa ja puhumassa. Meillä oli usein mahdollisuus tavata potilaita myös henkilökohtaisesti. Kerran tulin vuoteen viereen, jossa mies luki Huvudstadsbladetia. Kun en muutakaan osannut, sanoin hänelle ruotsiksi, että Jumala rakasti häntä. "Det är bra, det är bra", "Se on hyvä, se on hyvä", hän sanoi ja jatkoi lukemistaan. Asia ei näyttänyt kiinnostavan häntä vähääkään.
Nykyään Jumalan rakkaudesta puhutaan niin paljon, ettei se näytä tekevän ihmisiin kovinkaan suurta vaikutusta. Yleensä ajatellaan, että Jumala on hyvätahtoinen ja että hän ymmärtää ja hyväksyy kaiken. Elämässä tehdään ratkaisuja, jotka ovat selvästi Jumalan sanan vastaisia, mutta oletetaan, ettei Jumala piittaa siitä tai ettei meidän tarvitse piitata Jumalasta. Siunaustilaisuuksissa ja hautajaisissa saa sen käsityksen, että kaikille käy lopulta hyvin. Siksi ei ole tarvetta huolehtia sielunsa tilasta eikä Jumalan kohtaamisesta.
Miksi Jumalan rakkauteen suhtaudutaan tällä tavalla? Ehkä kaikkein ratkaisevin syy on siinä, etteivät ihmiset ole tulleet tuntemaan hänen pyhyyttään. Siksi otankin tällä viikolla esiin joitakin Jumalan pyhyyttä valaisevia näkökohtia
Toisen Mooseksen kirjan luvussa kolme kerrotaan, että Mooses näki erämaassa lampaita paimentaessaan pensaan, joka paloi ilmitulessa, mutta ei silti kulunut. Kun hän meni sitä katsomaan, Jumala huusi hänelle pensaasta ja sanoi: 'Mooses, Mooses!' Hän vastasi: 'Tässä olen.' 5. Hän sanoi: 'Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.' 6. Hän jatkoi: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.' Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa [enkeliä]."
Mooses kohtasi silloin Jumalan pyhyyden ensimmäisen kerran. Jumala ilmestyi hänelle palavassa pensaassa. Vuosia myöhemmin hän sai nähdä Jumalan ilmestyvän hänelle toisella tavalla, niin kirkkaana, ettei hän voinut katsoa Jumalaa. 2. Mooseksen kirja luvussa 33 kerrotaan: "20. Herra sanoi vielä: 'Sinä et voi nähdä minun kasvojani. Sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.' 21. Sitten Herra sanoi: 'Tässä on paikka minun läheisyydessäni. Asetu tuohon kalliolle. 22. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. 23. Kun minä sitten siirrän pois käteni, sinä näet minun selkäpuoleni, mutta minun kasvoihini kukaan ei voi katsoa.'"
Näissä tapauksissa Mooses tuli tuntemaan Jumalan pyhyyden ennen muuta hänen suuruudessaan ja majesteettiudessaan. Monet ovat kenties kokeneet hitusen siitä kulkiessaan jylhässä luonnossa tai kuunnellessaan voimakkaasti puhuttelevassa musiikkia. Sitten saattaa tulla hetki, jolloin kohtaamme Jumalan pyhyyden sydämen tasolla, kun hän puhuu meille synnistämme. Moosekselle se tapahtui Israelin kansan erämaavaelluksella kohti Luvattua maata. Kansa kärsi janoa, koska mistään ei löytynyt vettä. Jumala käski silloin Mooseksen ja hänen veljensä Aaronin yksinkertaisesti vain puhua kalliolle, ja siitä virtaisi vettä. Mooses uskoi Jumalan sanan, mutta hän ei tehnyt tarkoin sen mukaan. Hän lankesi ylpeyden ja itsensä korottamisen syntiin. Hän sanoi kansalle: '10. Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?' 11. Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa ja sen karja saivat juoda." Voimansa tunnossa Mooses kadotti tajun Jumalan pyhyydestä, ja otti itse kunnian. Silloin Jumala sanoi heille: "Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan."
Mooses ja Aaron ja koko kansa saivat kohdata Jumalan pyhyydessään. Johtajien synti ja myös Jumalan tuomio tuli kaikkien tietoon. Jumala antoi Moosekselle ja Aaronille anteeksi, mutta lankeemuksensa tähden kumpikaan ei saanut nähdä Luvattua maata. Jumala on pyhä.
Ehkä sinäkin olet saanut kohdata Jumalan pyhyyden, kun syntisi ovat ruvenneet sinua kauhistamaan. Ehkä sinuakin on niiden tähden nöyryytetty. Ethän kuitenkaan unohda, että pyhä Jumala on myös pitkämielinen ja suuri armossa, niin sinulle kuin Mooseksellekin. Vaikkei hän päässyt Luvattuun maahan, hän sai olla Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella. Katso sinäkin Jeesukseen.
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_29.htm
Opiskeluaikana olin mukana ryhmässä, joka kävi sairaaloissa laulamassa ja puhumassa. Meillä oli usein mahdollisuus tavata potilaita myös henkilökohtaisesti. Kerran tulin vuoteen viereen, jossa mies luki Huvudstadsbladetia. Kun en muutakaan osannut, sanoin hänelle ruotsiksi, että Jumala rakasti häntä. "Det är bra, det är bra", "Se on hyvä, se on hyvä", hän sanoi ja jatkoi lukemistaan. Asia ei näyttänyt kiinnostavan häntä vähääkään.
Nykyään Jumalan rakkaudesta puhutaan niin paljon, ettei se näytä tekevän ihmisiin kovinkaan suurta vaikutusta. Yleensä ajatellaan, että Jumala on hyvätahtoinen ja että hän ymmärtää ja hyväksyy kaiken. Elämässä tehdään ratkaisuja, jotka ovat selvästi Jumalan sanan vastaisia, mutta oletetaan, ettei Jumala piittaa siitä tai ettei meidän tarvitse piitata Jumalasta. Siunaustilaisuuksissa ja hautajaisissa saa sen käsityksen, että kaikille käy lopulta hyvin. Siksi ei ole tarvetta huolehtia sielunsa tilasta eikä Jumalan kohtaamisesta.
Miksi Jumalan rakkauteen suhtaudutaan tällä tavalla? Ehkä kaikkein ratkaisevin syy on siinä, etteivät ihmiset ole tulleet tuntemaan hänen pyhyyttään. Siksi otankin tällä viikolla esiin joitakin Jumalan pyhyyttä valaisevia näkökohtia
Toisen Mooseksen kirjan luvussa kolme kerrotaan, että Mooses näki erämaassa lampaita paimentaessaan pensaan, joka paloi ilmitulessa, mutta ei silti kulunut. Kun hän meni sitä katsomaan, Jumala huusi hänelle pensaasta ja sanoi: 'Mooses, Mooses!' Hän vastasi: 'Tässä olen.' 5. Hän sanoi: 'Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.' 6. Hän jatkoi: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.' Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa [enkeliä]."
Mooses kohtasi silloin Jumalan pyhyyden ensimmäisen kerran. Jumala ilmestyi hänelle palavassa pensaassa. Vuosia myöhemmin hän sai nähdä Jumalan ilmestyvän hänelle toisella tavalla, niin kirkkaana, ettei hän voinut katsoa Jumalaa. 2. Mooseksen kirja luvussa 33 kerrotaan: "20. Herra sanoi vielä: 'Sinä et voi nähdä minun kasvojani. Sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.' 21. Sitten Herra sanoi: 'Tässä on paikka minun läheisyydessäni. Asetu tuohon kalliolle. 22. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. 23. Kun minä sitten siirrän pois käteni, sinä näet minun selkäpuoleni, mutta minun kasvoihini kukaan ei voi katsoa.'"
Näissä tapauksissa Mooses tuli tuntemaan Jumalan pyhyyden ennen muuta hänen suuruudessaan ja majesteettiudessaan. Monet ovat kenties kokeneet hitusen siitä kulkiessaan jylhässä luonnossa tai kuunnellessaan voimakkaasti puhuttelevassa musiikkia. Sitten saattaa tulla hetki, jolloin kohtaamme Jumalan pyhyyden sydämen tasolla, kun hän puhuu meille synnistämme. Moosekselle se tapahtui Israelin kansan erämaavaelluksella kohti Luvattua maata. Kansa kärsi janoa, koska mistään ei löytynyt vettä. Jumala käski silloin Mooseksen ja hänen veljensä Aaronin yksinkertaisesti vain puhua kalliolle, ja siitä virtaisi vettä. Mooses uskoi Jumalan sanan, mutta hän ei tehnyt tarkoin sen mukaan. Hän lankesi ylpeyden ja itsensä korottamisen syntiin. Hän sanoi kansalle: '10. Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?' 11. Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa ja sen karja saivat juoda." Voimansa tunnossa Mooses kadotti tajun Jumalan pyhyydestä, ja otti itse kunnian. Silloin Jumala sanoi heille: "Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan."
Mooses ja Aaron ja koko kansa saivat kohdata Jumalan pyhyydessään. Johtajien synti ja myös Jumalan tuomio tuli kaikkien tietoon. Jumala antoi Moosekselle ja Aaronille anteeksi, mutta lankeemuksensa tähden kumpikaan ei saanut nähdä Luvattua maata. Jumala on pyhä.
Ehkä sinäkin olet saanut kohdata Jumalan pyhyyden, kun syntisi ovat ruvenneet sinua kauhistamaan. Ehkä sinuakin on niiden tähden nöyryytetty. Ethän kuitenkaan unohda, että pyhä Jumala on myös pitkämielinen ja suuri armossa, niin sinulle kuin Mooseksellekin. Vaikkei hän päässyt Luvattuun maahan, hän sai olla Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella. Katso sinäkin Jeesukseen.
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_29.htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ylistäkäämme Herraa, sillä hän on pyhä.
Muistakaapa se.
ok-
ok.
ok-
ok-
hgfhfhfhfh
fdgfdgfdg
Haloo.