Säännöllistä rukouselämää viettäneenä haluan hieman jakaa kokemuksiani ja kysyä myös muilta rukoilijoilta erilaisista tekniikoista.
Ilta- ja aamurukoukseni ovat aina samaan aikaan klo 6 ja 18. Aamu keskittyy yleensä pelkkään ylistykseen ja suojeluksen pyytämiseen. Pyrin kaikella voimallani vaikuttamaan Herran tahtoon. Jos edessä on vaativampi päivä, luen myös vähän aikaa Raamattua ja pyrin vetämään henget alas. Silloin tuntuu, että rukouksesta saa yliluonnollista voimaa.
Iltarukouksessani kiitän ja yritän visualisoitua Jumalan mieleen. Toisinaan heittäydyn hengen mukaan ja lapsekkaaksi, puhun Jumalalle, kuin hyvälle ystävälle tai pienelle lapselle. Rakastaen ja kunnioittaen. Käytössäni on myös kello, jota soitan kolmesti ennen rukouksia.
Silloin tällöin tykkään tehdä polvirukousta ja niissä antaudun yleensä voimakkaaseen ylistykseen ja antautumiseen. Tähän tilaan pääsen toistamalla Isä Meidän-rukousta riittävän pitkään ja keskittämällä huomion sisimpään. Haltioitunut tila ei tule aina, mutta koen sen jotenkin todella pyhäksi.
Julkisesti en rukoile koskaan, vaan aina "vetäydyn kammiooni". Rukous saattaisi häiritä muita ihmisiä ja tahdon ottaa heidätkin huomioon. Joskus saatan kaupungilla ollessani esim. vessassa tehdä lyhyen rukousmeditaation, mutta yleensä siis rukoilen vain kotona.
Olisi vertailumielessä mukava lukea palstalaisten rukouselämästä!
Ilta- ja aamurukoukseni ovat aina samaan aikaan klo 6 ja 18. Aamu keskittyy yleensä pelkkään ylistykseen ja suojeluksen pyytämiseen. Pyrin kaikella voimallani vaikuttamaan Herran tahtoon. Jos edessä on vaativampi päivä, luen myös vähän aikaa Raamattua ja pyrin vetämään henget alas. Silloin tuntuu, että rukouksesta saa yliluonnollista voimaa.
Iltarukouksessani kiitän ja yritän visualisoitua Jumalan mieleen. Toisinaan heittäydyn hengen mukaan ja lapsekkaaksi, puhun Jumalalle, kuin hyvälle ystävälle tai pienelle lapselle. Rakastaen ja kunnioittaen. Käytössäni on myös kello, jota soitan kolmesti ennen rukouksia.
Silloin tällöin tykkään tehdä polvirukousta ja niissä antaudun yleensä voimakkaaseen ylistykseen ja antautumiseen. Tähän tilaan pääsen toistamalla Isä Meidän-rukousta riittävän pitkään ja keskittämällä huomion sisimpään. Haltioitunut tila ei tule aina, mutta koen sen jotenkin todella pyhäksi.
Julkisesti en rukoile koskaan, vaan aina "vetäydyn kammiooni". Rukous saattaisi häiritä muita ihmisiä ja tahdon ottaa heidätkin huomioon. Joskus saatan kaupungilla ollessani esim. vessassa tehdä lyhyen rukousmeditaation, mutta yleensä siis rukoilen vain kotona.
Olisi vertailumielessä mukava lukea palstalaisten rukouselämästä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen mieltynyt ortodoksien rukoustapaan, sopiihan se muillekin kristityille. Luin vaeltajan kertomukset vuosia sitten ja innostuin harjoittamaan Jeesuksen rukousta. Hankin jopa rukousnauhan. Ainakin kerran päivässä, tai useamminkin jos tuntuu, rukoilen "Herra Jeesus <kristus, armahda minua", rukousnauha käyttäen.