Keskustellaanpa kerran oikein pohjanmaan kautta mikä on sunnuntain ja sapatin ero -- Sanoisin näin aluksi että sapatin juuret löytyy Vanhastatestamentistä ja ovat siten ennen kaikkea raamatullisia - siis osa Raamatun kokonaissanomasta ..
Löytyykö mielipiteitä joissa olisi todellista asiaa .
alex
Löytyykö mielipiteitä joissa olisi todellista asiaa .
alex
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sapatti on lepopäivä. Jumalan luomistyö kesti 6 päivää..seitsemäntenä Jumala lepäsi.ihmisen henkisen kehityksen asteet on jaettu samoin.. Siksi myös uskon ulkoiset seremoniat kuvaavat näitä asteita. Juutalaisille seitsemäs on lauantai..kristityille sunnuntai. Päivällä ei ole väliä. Riittää että ymmärtää miksi seitsemäs päivä on pyhä sapatti.
Sunnuntai oli itselleni aikoinaan pyhä, jota pyhittämällä opetettiin sen olevan raamatullinen lepopäivä.
Siihen liitettiin sana "ylösnousemuspäivä" - sovituspäivän merkiksi.
Kirkossani tullut sunnuntain päiväkokouksen alussa haaste, että joku ilmaisi tuohon pyhän kohdalle sanan "sapatti", nosti pastorin kiistaksi asti nostaman väitteen meille seurakunnalle.
Väitteessä tämä edelleen jo iäkäs, eläkepastori, joka on opetuskirjallisuutta kirjoittanut, herätysliikkeen arvostama puhuja, kertoi että: " sapatti on kumottu, joka ei koske kristittyä, meitä koskee Jumalan käskyistä yhdeksän ja meidän pyhityspäivämme on sunnuntai, ylösnousemuspäivä"!
Tulin tuon tiedon pohjalta tarkastaneeksi kirjoituksia, ettei sydän eksyisi Jumalan edessä Hänen tahtoonsa nähden.
Jeesushan itse sanoi, "Te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia"! Siis kirjoitukset mittaavatkin totuuden ja toisen totuuden välillä, mitä on katsottavaksi totuudeksi ja mitä on siten kunnioitettava.
Raamattua lukien, en löytänyt Jumalankansalle muutosta, joka muuttaisi käsitteen lepopäivä muuksi, kuin mitä sen alkuperäisen merkityksen mukaan kuuluu olla. Jumalalla ei ole aikainsaatossa ole ollut muuta kansaa, kuin se, joka vaeltaa kuuliaisuudessa Hänen sanaansa ja tahtoaan kohtaan. Siellä ei ole kreikkalaista, juutalaista, tai muunlaista kirkkokuntaakaan, jonka nimipäivitys olisi pelastuksen ehto.
Luvatun maan ulkopuolelle jäin kaikki - jotka - epäuskon ja harhapalveluksen mukaan palvoivat muita jumalia Hänen rinnallaan.
Siis tavallaan palvelivat "hyväntiedon" käsitteen mukaan sitä hedelmää, joka näytti jopa virheettömältä. Mutta se oli kuitenkin pois Jumalan tahdosta.
Siksi ymmärsin kirjoituksen merkityksen. Hyväkin tieto on väärä, jos se ei ole "kirjoituksiin" sisältyvä ja näin se on kadottavaa tietoa.
Mutta, kirjoituksista opin, että tiedän nyt hyvän ja pahan, siis valitsen sen Sanan, joka kerrotaan olevan Jumalan kädestä.
Ylösnousemuspäivä - se on sovitukseen viittaava kokonaisuus, johon kuuluu Jeesuksen kärsimykset jne. Eli eletäänkin Herran kuoleman muistossa ja sen viettämisessä. Siinä julistetaan Herran kuolemaa - siis sijaisuhrin - lunastajan työtä kokonaisuutena. Sitä vietetään Herran pöydässä.
Sapatti - muuta perustetta en löytänyt kirjoituksista, johon joudun vetoamaan, että se tulee vastaan luomisessa.
Mikä siinä on luomisessa minulle merkityksellinen, jotta se on Jumalan Pyhittämä Adamia varten.
Alku- aadamille se oli sitä, että hän katseli Jumalan täydellistä työtä, Jumalan työtä, jossa ei ollut virhettä. Ei vielä lankeemusta, kaikki oli lepoa ja täydellistä.
Se oli tuon sapatin - lepo - käsitteen merkitys. Jumalan on kaikki. Siksi se on PYHÄ ja siksi se kerran on kun kaikki on valmista - lopullinen sapatinlepo.
Tavallaan sen tehtävä on minulle julistaa - kuten Herrankuoleman muistokin julistaa, se julistaa Jumalantyötä.
Siksi ”Sapatin Herra” on julistajana kokonaisuudessa se PYHÄ, - Jumalan työ.
Ja näin lepopäiväkin - on kirjoituksen mukaan se "Sapatti" - joka sydämelle viestii -elämän- . Sydämessäni yhdyn tämän Uuden Aadamin jalanjäljissä -sapattiin- raamatulliseen lepopäivään, joka meillä on lauantai.
Se on Sanan siemen, joka kylvetään sydämeen, että se kasvaa leiväksi ihmisille, että emme voi itseämme pelastaa, vaan kaikki lepo pelastukseen tulee Herralta. So. Jumalan työ, ja siksi en haluakaan tehdä tyhjäksi tältä osin Jumalan sanaa ja jatkaa sunnuntain - pyhittämistä, kun sen ääreltä löydänkin perinnäissäännön, jonka ihminen on luonut - hyväntiedon hedelmänä- joka näyttää virheettömältä, mutta ei olekaan kuuliainen kirjoituksiin.
Sapatti on minulle viesti - Jumalantyö - ja lepo. Luomistyönä - liitettynä raamatun alkulehdille on Jumalan kansan viesti, että olemme luotuja, Jumalan kätten työtä, jonka päämäärä on iankaikkinen elämä.
Lepo ja Herran kuoleman muisto - ovat ainoita juhlia, jotka Jumalankansalle kuuluu. Siihen kastettavat on Juhlaa, kun Jumalan luomistyönä Sanan kautta Hän luo uutta. Enkä näe enää muuta tähän aikaan sidottua asiaa. Näin kirkkopyhätkin ovat vain katoavaista ihmisen perinnettä, jota ei tarvitse viettää.
Jää vain sapatti ja ehtoollinen. Ne on Isäni kädestä itselleni annettu ja arvoiltaan ovat PYHÄÄ - Jumalalle erotettua, enkä näin ollen voi muuta vastaanottaa, kuin mitä ylhäältä on annettu ja kirjoitukset todistavat.
Sapattia vietän viikoittain, - Herran kuoleman muistojuhlaa vietän sitä jopa kotonani, tai sen kansan keskellä, jolla on sapatin lepo ja Herran kuoleman muisto selkeä. Ja niin usein kun jälkimmäistä vietän, katselen Kristuksen kuoleman, sijaiseni tekoa, jolla saan tänään julistaa taivaallista Ylimmäisen papin Pyhittävää työtä, ja sitä, että Hän tulee takaisin.
Hän luo kaiken uudeksi. Kaikki entinen on sitten mennyt. Lopullinen sapatinlepo on siten tosi - Jumalan työ ja Jumalan työnä me yhdessä, jossa rakkaus vallitsee.
Kukaan ei kyseenalaista Jumalantyötä, vaan kansa on yksimielinen Herransa kanssa ja näin "kruunumme" on Valtaistuimen istujan jalkojenjuuressa ja siten kaikuu laulu: "Pyhä, Pyhä, Pyhä olet Herra Sebaot"!
Herra, joka on taistellut meille voiton. Siksi -sapatti- on Jumalan erottamaa minulle.
Mies-kainuusta hyvä kirjoitus. Näin se uskovan kohdalla tapahtuu, kun herätys tulee. Mittaa Sanaa, mitä elävä Sana merkitsee ja mitä opetetaan. Ovatko ne kohdilaan. Rehellisyys.
Voi ...Pyhä. ..Petrus. ..sieluni ei ole ikinä nähnyt noin "poliittista" vastausta tähän kysymykseen jonka vastaus on yksinkertainen ja tarkoitettu meistä jokaiselle. Ensimmäinen "sapatti" on uskon "löytymisen" tai "tulemisen"päivä. Sapatti on onnen ja ilon päivä..mutta kuitenkin se on päivä jolloin sielu löytää kotiin Jumalan luo. Onni ja ilo....ennenkaikkea lepo. Miksi lepo? Siksi että me olemme koettelemuksin läpi käyneet Sielun koulun. Koettelemuksin. .kiusaukset..kärsimykset kuuluvat uskovan elämään. Ensimmäinen "sapatti " on erityinen. Miksi?? Koska se on Jahven ja Jeesuksen löytämis juhla. Ensimmäinen sapatti on kun tiedostaa että JUMALA ON.
Sunnuntain pyhittämiselle ei ole mitään perusteita. Se on puhtaasti paholaisen juoni saada kristityt hylkäämään Jumalan oikea pyhäpäivä ja siten joutua Jumalan kiroamaksi lain rikkojana.
Pyhpyhpyh, ylösnousemus ei ole mikään paholaisen juoni! Eikä paholainen viikon ensimmäistä päivää valinnut, vaan JUMALA itse sen valitsi Poikansa ylösnousemuspäiväksi. Väitteesi on ihan huuhaata, kuten muutkin omituiset napapiiriteoriasi.
Turhaa on pyhiä arvostella, vaan voi mitata sydäntä Sanaa kohtaan, että pidänkö perinnäisoppia - sunnuntaita raamatullisena lepopäivänä, sillä sitä ei ole Jumala erottanut ja pyhittänyt, vaan ihminen.
Jos sunnuntailta saarnaatte, että me vietämme perinteittemme mukaan ihmisen luomaa lepopäivää Jumalan erottaman päivän tilalla, niin siitä teitä ei Sana silloin tuomitse. Se vain toteaa, että vietätte omanvalintaisen jumalanpäivän erottamista.
Rehellinen pitää olla Jumalan edessä, sanat ovat "kyllä, kyllä, tahi ei, ei! Muuta teillä ei ole lupa selittää.
Turhaa on hyväntiedonpuun hedelmiä esitellä ja maistellen selittää, kuinka hyvää se on. Se ei ole uskollisuutta ja kuuliaisuutta.
Sama valinta on tänäänkin Jumalan edessä, kuin Eedenissäkin.
Valinta - mistä syödään ja mistä ei.
Ylösnousemus ei tee sunnuntaista pyhää. Sellaisen väittäminen on saatanan valheiden uskomista.
Kiitos vastauksista ..
Tässä muutamia omia ajatuksiani :
Kiinnostavaa on että lauantaita yhä kutsutaan sapatiksi monissa kielissä ja sunnuntaita kutsutaan "ylösnousemuspäiväksi" (esimerkiksi venäjän kielessä). Ja myös useimmat kirkot opettavat että sunnuntai on Jeesuksen "ylösnousemuksen" muistopäivä - tai oikeastaan "Jeesuksen kuolleista heräämisen" muistopäivä. Kuinka väärin olisi viettää sitä .. siis ylösnousemuspäivää .. ehkä ei niinkään väärin .. mutta mitä kirkot viettävät ja miksi sapattia ei enää vietetä?
Ei siis ole niinkään väärin viettää Jeesuksen ylösnousemuspäivää - se mikä sen sijaan ON Raamatun vastaista - on sapatin hylkääminen ja kieltäminen. Minusta tämä on tärkeä ymmärtää .. että monet kirkot ja lahkot ovat tehneet ylösnousemuspäivästä itselleen uuden sapatin.
Historia kertoo että alkuaikoina Jeesuksen seuraajat viettivät sapattia, mikä on erittäin todennäköistä jo siitäkin syystä että suurin osa alkuseurakuntien jäsenistä ja varsinkin johtajista oli juutalaisia - ja he viettivät myös Jeesuksen ylösnousemuspäivää - mutta ei sapattina,
Nyt jos tietää, että sunnuntai oli monissa muissa uskonnoissa viikottainen lepopäivä voi ehkä ymmärtää että aikaa myöten (parin kolmen sadan vuoden kuluessa) kun pakanoita kääntyi kristinuskoon nämä kaksi päivää alkoivat sulautua yhteen ja samalla niiden mukana myös monet uskonnolliset ajatukset alkoivat sulautua toisiinsa kun ei juutalaisia ajatuksia omaavien joukosta alettiin valitsemaan seurakunnille johtajia. Tämä "kehitys" on niin luonnollista että jokainen voi sen ymmärtää jos haluaa.
Kun (katolisen) kirkon johtajat sittemmin riitaantuivat juutalaisten kristittyjen kanssa ja heitä ei enää esimerkiksi valittu seurakuntien johtoon .. hylättiin sapatti kirkon opetuksissa - jopa kiellettiin - koska sitä pidettiin juutalaisuuden merkkinä ja tapana ja näin sunnuntaista tuli ainoa >kirkon hyväksymä< viikottainen lepopäivä. Ja muutamia Raamatun sapattia koskevia opetuksia alettiin käyttämään sunnuntain pyhittämiseen. Näin sunnuntaista (ylösnousemuspäivästä) tuli sapatin sijainen.
Asiaan kuuluu myös, että silloisilla ihmisillä oli paljon erilaisia uskomuksia (samalla tavalla kuin tämän päivän ihmisillä) jotka poikkesivat siitä mitä Raamattu asioista sanoo ja niitä alettiin sekoittamaan kirkon opetuksiin ja näin syntyi se kristinusko joka sittemmin on levinnyt maailmaan. Täytyy myös sanoa sekin että se kristinusko johon ihmiset joskus kolmesataa luvulla uskoivat oli monella tavalla erilainen kuin se mitä esimerkiksi luterilainen kirkko tänään opettaa. Totuus on että kristinusko on sekauskonto joka koostuu monista uskonnoista ja koska auringonpalvonta kuuluu ja kuului osana niin moneen "pakana uskontoon" on sen vaikutukset selvästi näkyvissä myös tämän päivän kristinuskossa.
Kaiken tämän "kehityksen" seurauksena on Jeesuksen kuolleista heräämisen muistopäivästä tullut sapatin korvike - eli "kirkon sapatti" jota yritetään tukea Raamatun "Herran sapattia" koskevilla paikoilla - sillä seurauksella että sapatin todellinen merkitys ja sanoma on kadonnut lähes kaikkien kirkkojen opetuksista.
alex
Näinhän se on. Muodostetaan jumala, jota palvellaan, ei niinkään sitä, että Herra saisi palvella meitä.
Siksi on niitä monenkirjavaa kirkkokuntaa.
Mikä taas on Herran seurakunta, se on taivaassa tunnettu, joiden nimet ovat elämänkirjassa. Muuta seurakuntaa ei ole ollut koskaan ja minkään ajan kirjoissa. Siis erinimiset seurakunnat.
Ne ovat kulisseja ihmisopille, joissa pidetään pitkiä rukouksia, niin kirkoissa, kuin katujenkin kulmilla, että ihmiset kumartaisivat heitä.
Pyhäpäivä vankeliumien mukaan on Jeesuksen ylösnousemus joka tapahtui sapatin jälkeisenä, juutalaisen laskutavan mukaan viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina.
No, tuo ei nyt pidä ihan paikkaansa. Ja siihen ei auta edes se että kirkko käyttää niitä Raamatun kohtia joissa puhutaan sapatista sunnuntain pyhittämiseen. Esimerkiksi kirkon kolmatta käskyä .. muista pyhittää lepopäiväsi.
Ei ole. Puhut täyttä valhetta.
Vietä sapattia lauantaina ja pelastu.
Vietä lepopäivää sunnuntaina ja mene helvettiin.
Ei ole muita vaihtoehtoja!