Taistellaan pahan vallassa olevaa ulkomaailmaa vastaan Jumalan auktoriteetilla keinoja kaihtamatta? Ja sitten perustellaan viattomien uhrien hengellistä raiskaamista sillä, että kristityllä on oikeus moiseen? Hengellisen sodankäynnin ja Raamatun nimissä?
Miltä kuulostaa?
Miltä kuulostaa?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Juuri siltä kuin miltä tämänkin palstan todellisuus näyttää. Uskon nimissä saa tehdä mitä vain.
Mikä näistä teidän oikeauskoisten ajatuksista osuu oikeaan?
1. Katkeroituneen tilitystä
2. Pahan vallassa oleva ihmisparka
3. Saatanan juonia
4. Tietämätön
5. Vääräuskoinen
6. Ateisti
Tässä tekstiä RUOTSALAISEN VÄÄRÄUSKOISEN NAISTEOLOGIN kirjaan liittyen:
"Alistuminen auktoriteetin tahtoon ja muu sosiaalisen ympäristön aikaansaama paine tai manipulointi selittävät sen sijaan jo huomattavan hyvin jopa suuren mittaluokan julmuuksia, eivätkä nämä teoriat ole ristiriidassa vapaan tahdon kanssa. Tässä yhteydessä Heberlein mainitsee Hannah Arendtin kehittämän ajatuksen pahan banaaliudesta. Sen mukaan äärimmäistenkään pahojen tekojen takana ei välttämättä ole mitään erityisen pahaa tahtoa. Hirvittäviä asioita voi tapahtua monien asioiden epäonnekkaana yhteissummana ilman kenenkään tietoisen agentin tarkoituksellisen pahaa suunnittelua. Ehtona banaalin pahan toteutumiselle on kuitenkin moraalisen ajattelun laiminlyöminen tavalla tai toisella. Heberleinin mukaan suurimmassa vastuussa pahasta eivät olekaan ”ihmishirviöt”, vaan täysin tavalliset ihmiset, jotka eivät vain välitä riittävästi tai lainkaan siitä, mitä heidän ympärillä tapahtuu."
http://jarjestot.uta.fi/aatos/paatos/arkisto/2012-1/paatos11205.shtml
Äkäisten ateistien sisäinen helvetti vain repesi täten tännekin kaikkien ihmeteltäväksi. :-(
Ateistit ne vasta osaavatkin - luullessaan ja teeskennellessään olevansa muita älykkäämpiä ja kaikin tavoin parempia 'hyviä' ihmisiä - niin - harjoittaa äärimmäistä henkistä väkivaltaa toisin ajattelevia ja uskovia kohtaan. Suoranaista pilkkaamista, herjaamista ja lähimmäisen kaikinpuolista mitätöintiä.
Esimerkkejähän löytyy historiasta ja nykyajastakin mihin kaikkeen väkivaltaan tuollainen ihmisten demonisointi johtaa. Sodatkin kun näet aloitetaan leimaamalla 'vihollinen' ensin puheilla ja sanoilla - siis propagandalla - kaikin tavoin vihattavaksi 'olioksi'.
Puhumattakaan nyt ateististen yhteiskuntien uskontoja vastaan käyttämästä väkivallasta.
Että sellaistakin 'oikeauskoisuutta' on kyllä nähty maailman sivu enemmän kuin tarpeeksi - siis militanttia ateistista JÄRJETÖNTÄ 'oikeauskoisuutta'!
En ole ateisti. Miksi niin luulet?
Siinä olet kyllä oikeassa, että fundiksia voivat olla niin ateistit, feministit kuin eläintensuojelijatkin eli KAIKENLAINEN fundamentalismi on pahasta. :) Mikä tahansa aate, joka ei anna sijaa epäilyille tai erehtyväisyydelle. Mutta annas olla kuin tällainen pehmeä ihminen, jolle AINOASTAAN Jumalalle kaikki on mahdollista kohtaa Jumalan oman päällysmiehen niin siinä ei auta muu kuin kohtaaminen silloin kun innokas käännyttäjä ei päästä pakoonkaan. Eikö niin?
Säästä siis meitä enemmiltä käännytysyrityksiltäsi ja varsinkin tuolta teeskentelyltäsi olevasi 'pehmeä' ja muutenkin kaikin tavoin toisin ajattelevia parempi ja humaanimpi ihminen!
Itseasiassa sinäkin luulet vain omaavasi juuri sen oikean tiedon ja oikean uskon - ja siksi YRITÄT INNOKKAASTI KÄÄNNYTTÄÄ muita. :-)
"Jumalan oma päällysmies" :-D :-D :-D
Mistä tiedät minua paremmin mitä olen tai ajattelen? Mun tavoite on saada ihmiset ajattelemaan itse omilla avoillaan. Sekö on käännyttämistä? Mihin?
Tuollaistako teille opetetaan seurakunnissa jo lapsesta saakka, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin te itse? Yrittävät manipuloida muita omalla kannalleen? Opetetaanko siellä ollenkaan mitä on avoin, toista kunnioittava keskustelu? Erilaisten mielipiteiden hyväksyminen tai erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen erilaisista näkemyksistä huolimatta? Ovatko nämä aivan vieraita asioita?
Ovatko kaikki teeskentelijöitä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin sinä? Vain Sinä yksin olet pyhä, erehtymätön, puhdas, vilpitön, oikeamielinen ja hyvä? Niinkö?
Ja vielä sulle: Se on täyttä TOTTA ja OIKEAA TIETOA, että todellakin tunnen itseni paremmin kuin sinä!!!!!!!!! Siihen sulla ei ole yhtään mitään sanottavaa. Olen hyvin TIETOINEN siitä kuka olen, mitä teen ja miksi. Olisko sun mielestä huono asia, jos muutkin olisivat tässä suhteessa samanlaisia kuin minä? Jos kyllä, niin miksi?
Ja edelleen: Jos sulle tulee sellainen TUNNE, että pidän itseäni jotenkin muita parempana, se ei vielä tarkoita että asia olisi niin. Opettele erottamaan omat tuntemuksesi siitä, miten asiat oikeasti ovat esim. muita vilpittömästi KUUNTELEMALLA. Sillä tavalla, että yrität aidosti ymmärtää toisten näkökulmia.
Jos toisen erilainen mielipide tai näkemys uhkaa omaa mielipidettä tai näkemystä niin mistä se kertoo? Miksi kumpikin ei voi olla sitä mieltä mitä on ja silti tulla toimeen toisen kanssa?
Tuolla toisessa keskustelussa joku ihan fiksusti huomautti, että herneet kannattaa syödä suun - ei nenän kautta. :-)
Vastaatko esittämiini kysymyksiin?
Jos et, se on jo merkki ajattelemattomuudesta. :)
Entä mistä päättelet mun vetäneen herneitä nenään? Onko sellainen sana kuin polemiikki tuttu? Sitä voi tehdä hermostumattakin. :) Tyylikeino on eri asia kuin jonkun tunteen vallassa oleminen. Päällimmäinen tunteeni on tällä hetkellä huvittuneisuus.
Slangisanakirjan mukaan sanonta on peräisin 1990-luvulta:
1. Mennä herne nenään= hermostua, suuttua 2. Olla herne nenässä= olla hermostunut tai vihainen 3. Olla herneissä= olla suuttunut, vihainen, ärtynyt
4. vetää herne nenään= hermostua
Ei kaikessa oikeassa olevalle oikeauskoiselle ja ahdasmieliselle muiden käännyttämistä omaan oikeaan tietoonsa yrittävälle kannata vastata mitään - edes keskustellakaan hänen kanssaan.
Sinun 'oikea tietosi' nyt vaan sattuu olemaan sellainen, että oikeaa tietoa ei olekaan. Omahan on harmisi, kun ei sitä sitten voi etsiäkään.
Piste tälle keskustelulle :-(
"Ei kaikessa oikeassa olevalle oikeauskoiselle ja ahdasmieliselle muiden käännyttämistä omaan oikeaan tietoonsa yrittävälle kannata vastata mitään - edes keskustellakaan hänen kanssaan."
Voi, kyllä oma olemassaoloni sen kestäisi. Sinunko ei? Oikeauskoisten jos keiden kanssa vasta hedelmällistä onkin vaihtaa ajatuksia. Sitä ei tiedä, millaisia Jumalan ihmeitä voi tapahtua. :)
Miksi itsellesi on tärkeää saada "oikeaa tietoa"?
Eikö epävarmuus juuri anna tilaa Jumalalle? Silloinhan ihminen luopuu omavoimaisuudestaan.
"Monilla on varmat vastaukset ja selvät sapluunat Jumalan olemuksesta. Epätietoisuus Jumalasta on kuitenkin sisäänrakennettu kristinuskon perustaan niin itäisessä kuin läntisessäkin kristillisyydessä. Tätä ei oman varmuuden vallassa useinkaan oteta huomioon. "
- See more at: http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/11273#sthash.cPfGMo6U.dpuf
Elän joka päivä ja muutan käsityksiäni / ajatuksia sitä mukaa kun tarvetta ilmenee. Siten saadaan mutkia suoriksi pikku hiljaa.
Mistä sitä paitsi voit TIETÄÄ, onko kaltaiseni ihmisen kanssa turha keskustella kun et edes tiedä millainen olen? Eikö tuollainen asenne ole negatiivinen ja pessimistinen?
Etsiminen ja matkan tekeminen on jännittävintä - löytäminen ja perillepääsy se tylsin vaihe. Sama juttu vaivannäkemisen kanssa. Tekemisestä jo itsessään tulee palkitsevaa.
Kuka haluaa valmisruokaa kun voi nauttia koko prosessista valiten itse kaiken raaka-aineista lähtien? Jumala vain antaa sen hedelmällisen maan. Erilaisten keitosten testaamisesta puhumattakaan?
Henkistä vakivaltaa voi harjoittaa monin tavoin. Poliittiset järjestelmät ja pyrkimykset voivat alistaa, esim. avioliitossa puoliso voi olla tyranni ja jopa uskonnolla voi ihmisiä taitamattomuuddella ja valtapyrkimyksillä piinata. Taustalla on toisen alistaminen, mikä on tietysti väärin. Jumalan vetäessä ihmistä puoleensa Pyhä Henki voi aiheuttaa syyllisyydentunteen, mihin kuitenkin tarjotaan vapautuksena Jeesuksen sovitustyötä ja sen tuomaa armoa/sovintoa Jumalan kanssa (ei tunnu usein helpolta aluksi). Tässä Hän voi käyttää ihmistä "työvälineenä". Lopputuloksena on tasapainoinen syyllisyydestä (Jumalan edessä) vapaa ihminen, jos kaikki tapahtuu oikein. Tarkoitus on auttaa ihmistä epäitsekkäistä lähtökohdista. Auktoriteetti on Jumalalla, eikä sitä Häneltä kukaan ihminen saa viedä, tai jotakin menee pieleen. Nöyrille Jumala antaa armon ja nöyriä tulee olla myös Hänen palvelijansa.
Viekö Jumalan auktoriteetti ihmiseltä kyvyn itsenäiseen ajatteluun ja oman toimintansa arviointiin? Entä nämä puheet siitä ettei Herran Voideltuun tule koskea? Mikä takaa sen, että kyseessä on "oikea" Jumala? Raamattu ei ole insinöörin ohjekirja, vaan edellyttää Raamatullista ymmärrystä ja käytäntöön soveltamista. Ei sieltä löydy mitään yksiselitteisiä oikeita toimintatapoja tilanteeseen kuin tilanteeseen vaan jokainen tapaus on omanlaisensa.
Uskovalla on oikeus ja kyky itsenäiseen ajatteluun. Kokeneempi uskova oppii tuntemaan Jumalan ajattelutapaa raamatuntuntemuksella, käytännönkokemuksella (onnistumisia ja virheitä) ja monilla toimii herkkyys "kuulla" Pyhän Hengen ääni (vaihtelee yksilöittäin paljonkin). Tuo "Herran Voidellun koskemattomuus" kalskahtaa kylmältä. Joskus täytyy myöntää puutteellisuutensa ja sanottava, että tässä en osaa ainakaan nyt neuvoa tai tarvitsen aikaa saadakseni rukouksessa varmuutta asiaan, kysyttävä kokeneemmalta ym. Kaikkiin asioihin ei ainakaan heti saa yksiselitteistä vastausta. Rakkaus ei aiheuta lähimmäiselle pahaa ja siitä voi lähteä liikkeelle. Rehellisyys Jumalan ja ihmisten edessä on hyvä lähtökohta.
"Rakkaus ei aiheuta lähimmäiselle pahaa ja siitä voi lähteä liikkeelle. Rehellisyys Jumalan ja ihmisten edessä on hyvä lähtökohta."
Ok. Ymmärrän tämän ja olen samaa mieltä.
Mitä mieltä olet sitten ns. väkisin käännyttämisestä? Eli otetaan kontaktia toiseen ihmiseen keskustelun varjolla tavoitteena syöttää oma uskonkäsitys? Vähän sellaiseen feissaustyyliin? Tämä vielä menettelee julkisilla paikoilla mutta miten esim. työpaikoilla ja muissa sellaisissa tilanteissa, joissa ei pääse pois paikalta? Tai kun ei heti rehellisesti kerrota omia motiiveja, vaan yritetään ensin "voittaa luottamus" esittämällä jotain muuta kuin oikeasti ollaan? Into ilman taitoa voi nähdäkseni aiheuttaa sitä, että tärkeintä on ns. VOITTAA sieluja Jumalalle ja samalla pönkittää omaa arvoa Jumalan ja muiden uskovien silmissä. Eikö se ole tavallaan melko itsekästä ja toisten hyväksikäyttöä omiin tarkoituksiin?
Uskovat ovat saaneet aikaan paljon pahaa sillä, että tyydyttävät omaa evankelioimisen ja pätemisen tarvettaan. Tyrkyttäminen on varma vastamyrkky asialle kuin asialle. Työnantajan ajalla evankeliointi on ajan varastamista työnantajalta.
Olen itse kokenut kuinka Jumala johtaa luokseni ne, joiden kanssa minun on määrä keskustella. Parhaat keskustelut syntyvät juuri niin. Uskon lahja on Jumalan työ ihmisessä. Minun ei tarvitse tyrkyttää, voin jättää ihmiset Jumalan käsiin.
Jumalalla on muutenkin oma aikataulunsa. Paavali kirjoitti: minä istutin, Apollos kasteli ja Jumala antoi kasvun. Et voi tietää oletko jonkun ihmisen suhteen istuttaja vai kastelija. Etkä voi ottaa roolia, jota Jumala ei ole sinulle tarkoittanut.
"Olen itse kokenut kuinka Jumala johtaa luokseni ne, joiden kanssa minun on määrä keskustella. Parhaat keskustelut syntyvät juuri niin. Uskon lahja on Jumalan työ ihmisessä. Minun ei tarvitse tyrkyttää, voin jättää ihmiset Jumalan käsiin."
Kiitos tästä. Ajattelen myös niin, että Kristuksen kirjeinä elämme uskoa todeksi pelkällä olemassaolollamme ja Hän johdattaa luoksemme oikeat ihmiset oikeaan aikaan. Hyvä pointti tuo Jumalan aikataulu.
Mannaa Jumalan lapsille
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Joh. 14:27 - lauantai 17. syyskuuta
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Tämä on se oikea rauha. Se tyyntää sydämen, ei silloin kun onnettomuutta ei ole, vaan keskellä onnettomuutta, jolloin ulkonaisesti kaikki on rauhatonta.
Maailman ja Kristuksen rauhan välillä on ero. Maailman rauha on sitä, että rauhattomuuden aiheuttava paha poistuu. Kristuksen rauha sitävastoin on sitä, että ulkonaisesti on jatkuvaa onnettomuutta, kuten vihollisia, tautia, köyhyyttä, syntiä, kuolemaa ja perkele, sillä nämä ovat aina lähellä saartaen joka taholta. Kuitenkin sisäisesti sydämessä on lohdutus ja rauha. Sydän ei välitä onnettomuudesta, jopa se vain yltyy rohkeammaksi ja iloisemmaksi kuin silloin, kun onnettomuutta ei ole. Siksi sitä sanotaan rauhaksi, joka on ylempi kaikkea ymmärrystä.
Järki voi käsittää vain maailman rauhan. Se ei voi ymmärtää, että rauha saattaisi olla siellä, missä paha on vielä jäljellä. Se ei tiedä kuinka sydän rauhoitetaan, sillä se luulee, että rauhaa ei voi olla niin kauan kuin paha on olemassa. Tosin Kristus tullessaan jättää jäljelle ulkonaisen kurjuuden, mutta hän vahvistaa ihmisen ja tekee arasta pelottoman ja levottomasta omastatunnosta turvallisen. Sellainen ihminen on iloinen ja hyvässä turvassa siinä, missä koko maailma kauhistuu.
"Kristus tekee arasta pelottoman..." ???
Onpa outoa, minä sain rohkeuden kun kaadoin ristin pois tieltäni, aikaisemmin en uskaltanut sanoa mitään, koska pelkäsin aina tekeväni väärin.
Et siis ollut Kristuksen seuraaja vaan ihmisten seuraaja. Usko on henkilökohtainen suhde Kristukseen. Jos on aito halu seurata Kristusta, niin armo kattaa yrittämisen ja erehtymisen välisen kuilun.
Uskovan ei tarvitse elää neuroottisessa erehtymisen pelossa. Raamattu opettaa, että pelkoa rakkaudessa ei ole, sillä Jumalan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Se joka pelkää ei ole vielä ymmärtänyt Jumalan rakkautta.
Lakiuskonto miltei tuhosi minunkin uskoni. Mutta onneksi Jumala armossaan näytti, että olin ymmärtänyt asian väärin. Ja sain aloittaa alusta armon tiellä. Sen jälkeen ei ole pelottanut, sillä tiedän, että Isä ottaa rakkaudella vastaan myös erehtyneen lapsensa.
Suosittelen kaikille tiedonjanoisille Malise Ruthven kirjaa Fundamentalismi. Myös Tommi Uschanovin kirja Suuri kaalihuijaus: Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä lisää ymmärrystä ympäröivästä maailmasta ja auttaa todellisuuden hallinnassa.
Fanaattinen oikeassa oleminen johtaa miltei aina ylpeyden syntiin ja farisealaisuuteen. Uskoa on tarkoitus elää todeksi ensisijaisesti omassa elämässä, eikä kulkea osoittelemassa sormella niitä, jotka ovat epätäydellisiä.
Vaikka minulla olisi kaikki tieto ja profetoimisen lahja, niin en minä mitään olisi ilman rakkautta. Oikea usko ei ole pään tietoa vaan sydämen rakkautta ja sen mukaan elämistä. Jumalan valittu lapsi voi olla opillisesti pahastikin väärässä, mutta Jumalan rakkaus on tullut hänessä täydelliseksi, niin että hän muistuttaa kaikessa meidän herraamme Jeesusta kristusta. (1Joh 4:16-5:5)
Entä jos ollaan opillisesti niin eksyksissä, että palvellaan väärää Jeesusta? Tai kuvitellaan, että synnittömyys saavutetaan jo tässä ajassa? Siinä vasta huonoa jälkeä syntyykin... ateisteja ja uskonnottomia.
Tai ryhdytään pitämään itseä Jeesuksina. Eikö se ole jo Jumalan pilkkaa?
"oikea uskoisuus" ollenee kristityille saatanaa Jumalaksi uskominen (lue: luuleminen)
uskotte kun Jeesus on uskomisen kieltänyt!
tappatte ja tapatatte kun Jumalan ja Jeesuksen Laki sen kieltää!
jne
Jeesuksen evankeliumia Matteuksen mukaan:
24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.
24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.
24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.
24:26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
Joten uskomalla tavallaan tunnustaa IHMISILLE olevansa saatanan palvelija.
Tätä ajattelin myös. Jos vilpittömän fanaattisesti luulee olevansa oikeassa uskossa vaikka olisikin väärässä? Eikö silloin ole terveellistä välillä epäillä oikeassa olemistaan? Tai koetella kuulemaansa? Toimiiko henkien erottamisen armolahja enää nykyään?