Kierrättävä Kuopio: Petonen kaupunginosien ykkönen

Kuopion Ikivihreiden toiminnanjohtaja Kukka Ihanainen toteaa ÄSÄS-sanomille antamassaan haasttelussa kierrätysaatteen levinneen savolaisten keskuuteen erittäin hyvin. Myös muiden hän toteaa Kuopion alueella osallistuvan kierrättämiseen aktiivisesti, vaikka he syntyperäisiä savolaisia useammin ovatkin antavana kuin ottavana osapuolena. "Tärkeintä on, että kaikki osallistuvat, myös ne hieman haluttomat, jotka tätä kautta oppivat uudenlaista, urbaania sosiaalisuutta ja muiden ihmisten kohtaamista kaupunkiympäristössä."

Kukka Ihanainen on itse osallistunut tavaroiden kierrätykseen jo pienestä saakka. Kaupungin vuokrakorttelissa lapsuutensa viettänyt Kukka oli vielä 15-vuotiaana rasavilli lettipäinen tyttö, joka innolla osallistui silloin suurta muotia olleeseen pullonkierrätykseen.. "Monet illat, yöt ja joskus päivälläkin harrastettiin pullonpyöritysleikkiä kaupungin puistoalueilla tai jossain muussa rauhallisessa, syrjäisessä paikassa. Joku vanhempi, ystävällinen setä haki meille aina kaupasta niitä pulloja ja me sitten tyhjensimme niitä keräysvalmiiksi eräitä toisia setiä varten, jotka veivät ne takaisin kauppaan. Kyllä siinä tunsi jo pienenä olevansa merkityksellinen lenkki tärkeässä ketjussa." Kukka tiesikin tämän kavereitaan paremmin, sillä hänen isänsä oli töissä pullotuslinjastolla. "Kyllä isä monet kerrat sanoi, että maailmasta loppuisi kaikki pullot, jos niitä ei palautettaisi kauppoihin, sellaista vauhtia niitä siellä linjastolla jouduttiin täyttämään." Ihanaisella on paljon hauskoja muistoja lapsuudestaan. "Eräänä päivänä äiti sanoi laittaneensa isän kierrätykeen, kun oli käynyt ilmi, että ei ollutkaan varmaa, oliko hän isäni. Äitini oli vanhanaikainen nainen, ja hänelle oli tärkeää, että lasta kasvattaa hänen oma isänsä." Useista kokeiluista huolimatta oikeaa isää ei löytynyt ja lopulta äiti luovutti aloittaen sinkkuelämän. Äiti ja tytär löysivät yhteisen harrastuksen pullojen tyhjentämisestä. Samalla alkoi kuviohin tulla muutakin kierrättämistä. "Se oli sitä aikaa kun vihreä aate alkoi todella nostaa päätään ja anarkismi nousta kaikkien näkyville. Kyllä monet vanhat ihmiset päivittelivät, kun opiskelija-asuntojen ikkunalaudoilla näkyi aivan selvästi kadulle saakka pelargonioiden ja krysanteemien sijasta vesikrassiviljelmiä ja mung-pavun ituja."

Uusi aika toi suuria muutoksia myös Kukka Ihanaisen elämään. Hän nimittäin päätti mennä sukupuolenvaihtoleikkaukseen. Niinpä hänet lapsuudessa tunteneiden onkin todella vaikea tunnistaa häntä nykyisin: liki 90-kiloa painavalla Kukalla ei vieläkään ole juuri karvoitusta käsivarsissaan, mutta se puute on korjattu massiivisilla tatuoinneilla. Pää on kalju, käsivarsissa paksuutta kuin norjalaisella hiihtäjättärellä, niskassa on rotanhäntäletti ja leuassa juovitettu ja letitetty "nyhtöparta". Päällä on sama musta nahkatakki kuin 15-vuotiaana, vaikka sitä onkin pitänyt isontaa ja selkään on ommeltu näyttävä pääkallon kuva, ihmisen elämän "kierrätyskulun" vertauskuvana. Kukan uusi olemus on herättänyt hämmenystä monien vanhojen tuttavien parissa. "Eräs Puijonlaakson varakkaan perheen tytär kiusasi ja nimitteli minua usein pienenä ja usutti poikia vetelemään leteistäni. Monet kerrat itkin kun hän haukkui minua narkkarin pennuksi ja rumaksi luuviuluksi ja mitä näitä nyt on, mitä lapset yleensäkin toisilleen sanovat." Vuosien päästä he kohtasivat uudelleen ja se yllätti molemmat. "Puikkarissa satuttiin baaritiskille yhtä aikaa ja tämä tyttö, silloin jo aikuinen nainen, tuli siihen viereeni. Miehensä oli jälleen kerran liikematkoillaan, joista hän palasi aina erilaisille naisellisille hajuvesille tuoksuen vaikka ei koskaan tuonutkaan tuliaisina vaimolleen muuta kuin kodinkoneita. Kun vaimo sitten kertoi, että niitä on jo niin paljon, että kohta pitää ostaa uusi 150 neliön omakotitalo, mies alkoi tuoda tuliaisina pyykinpesuaineita. Tämä oli viimeinen pisara perheessä, jossa palkatut kodinhoitajat hoitivat taloustyöt vaimon työskennellessä päivät muotiateljeessaan. Seuraavalla kerralla miehen lähdettyä matkoilleen vaimo päätti puolestaan lähteä rahvaan pariin Puikkariin, tällä kertaa varaamatta yksityiskabinettia. Hän halusi vaihtelua ja säpinää elämäänsä." Tiskillä nainen tuli aivan kiinni Kukkaan ja painoi reitensä tämän takamusta vasten. "Hän ei ollut edes kovin humaltunut, hän oli vasta tullut baariin, mutta sanoi heti ovelta huomanneensa minut. Hän ehdotti aivan suoraan seksiä kanssani." Kukka kuitenkin sanoi kohteliaasti ei. "Sanoin, että pidän enemmän miehistä. Hän katsoi minua todella oudosti. Ihmettelen vieläkin hänen reaktiotaan asiaan. Päätökseni vaihtaa sukupuolta toi suuren muutoksen elämääni. Jos minun sen lisäksi olisi pitänyt muuttaa myös sukupuolista suuntautuneisuuttani, se olisi ollut liian suuri muutos. En tuntenut vielä silloin olevani siihen valmis, enkä ole vieläkään." Kukka kokee joutuneensa tilanteessa vanhahtavien, patriarkaalisten asenteiden uhriksi.