Kuka on keksinyt valheen mieselättäjästä?
En tunne ainuttakaan miestä, joka elättää vaimoaan mutta päinvastaisia tapauksia montakin. Niissäkin huusholleissa, joissa molemmat käyvät töissä, nainen yleensä huolehtii laskuista , ruokamenoista ja lasten kuluista miehen sijoittaessa rahansa joko omaan rentoutumiseensa(ravintolat) tai autoonsa, elektroniikkaan ja harrastusvälineisiinsä, jotka jäävät avioeron sattuessa hänelle itselleen. Perhettään elättäviä miehiä on vain kirjoissa ja telkkarissa, oikeassa elämässä en ole edes kuullut yhdestäkään tapauksesta.
En tunne ainuttakaan miestä, joka elättää vaimoaan mutta päinvastaisia tapauksia montakin. Niissäkin huusholleissa, joissa molemmat käyvät töissä, nainen yleensä huolehtii laskuista , ruokamenoista ja lasten kuluista miehen sijoittaessa rahansa joko omaan rentoutumiseensa(ravintolat) tai autoonsa, elektroniikkaan ja harrastusvälineisiinsä, jotka jäävät avioeron sattuessa hänelle itselleen. Perhettään elättäviä miehiä on vain kirjoissa ja telkkarissa, oikeassa elämässä en ole edes kuullut yhdestäkään tapauksesta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
muuallekin kuin omaan tupaan? Kateellinen ja katkera kirjoitus.
Tilanne suurimmassa osassa maailmaa:
Naisten ja miesten rahankäyttö on tyypillisesti erilaista. Miehet käyttävät
enemmän rahaa henkilökohtaisiin menoihinsa, kun taas naisten
ansiot kuluvat perheen menoihin: ruokaan, asumiseen, vaatetukseen,
terveydenhoitoon ja koulutukseen. Perheiden hyvinvoinnin kannalta
on siis ratkaisevaa, että naisten tulonsaanti turvataan ja naisten tulotasoa
nostetaan.
On vaarana, että globalisaatioon liittyvät kehityssuunnat huonontavat
naisten asemaa entisestäänkin. Globalisaation haittavaikutukset
uhkaavat etupäässä köyhiä ja vähäosaisia, jotka jäävät yhä kauemmaksi
jälkeen huimaa vauhtia etenevän kehityksen virroista. Lisääntyvä maailmanlaajuinen
kilpailu kasvattaa naisten ennestäänkin raskasta työtaakkaa. Vapaiden pääomavirtojen maailmassa juuri naiset työskentelevät
usein surkealla palkalla aamusta iltamyöhään, mutta tuotteiden myynnistä
saatavat suuret voitot päätyvät muualle. Naiset tekevät yhä enemmän
töitä kodin ulkopuolella, mutta joutuvat silti edelleen huolehtimaan
perinteisistä töistään kodin piirissä. Perinteiden murtuessa miesten liikkuvuus
lisääntyy ja naiset jäävät usein vastaamaan yksin perheistään.
Naiset kantavat kaikkialla maailmassa
päävastuun ruoan hankkimisesta ja
valmistuksesta. Naiset ovat myös ruoan
tuottajia: maailman elintarvikkeiden
tuotannosta puolet ja kehitysmaiden
elintarvikkeiden tuotannosta
paikoin jopa 80 prosenttia on naisten
käsissä. Naisten suunnaton merkitys
maailman elintarviketuotannon kannalta
jää usein huomiotta, sillä naisten
työ pelloilla on tyypillisesti palkatonta
ja tilastoimatonta ja sen tulokset
käytetään suoraan perheen ja
yhteisön hyväksi. Miehet taas harjoittavat
useammin myyntiin tarkoitettujen
kasvien viljelyä – ja käyttävät
maatalouden tulot omiin tarpeisiinsa.
Naiset käyttävät maata viljellessään
miehiä enemmän työvaltaisia
menetelmiä ja osaavat taitavasti hyödyntää
monia eri kasvilajeja. Naisten maanviljelys on vanhastaan ollut
ekologisesti kestävää. Useiden lajien viljeleminen rinnakkain tuottaa
terveemmän sadon vähemmillä torjunta-aineilla ja auttaa samalla suojelemaan
luonnon monimuotoisuutta. Runsas lajivalikoima turvaa ainakin
jonkinlaisen sadon huonoinakin vuosina.
Köyhyys on mitä suurimmassa
määrin naiskysymys: 70 prosenttia
maailman köyhistä on naisia tai tyttöjä.
Köyhyyteen liittyy monia nimenomaan
naisia koskettavia ongelmia,
kuten väestönkasvu, koulutuksen
puute ja heikko yhteiskunnallinen
asema. Nämä ongelmat kietoutuvat
yhteen ja ruokkivat toinen toistaan, eikä syyn ja seurauksen erottaminen
tässä vyyhdessä ole helppoa. Kehityskysymyksiä tuntevat ihmiset ovat
nykyään yhtä mieltä siitä, että köyhyyden vähentäminen ja sukupuolten
tasa-arvo kulkevat käsi kädessä.
Naiset myös tekevät
lähes kaikissa maailman maissa enemmän työtä kuin miehet, mutta heidän
tulonsa ovat miesten tuloja pienemmät. Naisten palkaton työ kotona,
maataloudessa ja niin sanotulla epävirallisella sektorilla jää usein
tilastoimatta, vaikka sen arvo on jopa kolmannes koko maailman bruttokansantuotteesta.
Naisten työmäärästä huolimatta heidän tietojaan ja taitojaan ei ole
täysin osattu hyödyntää. Naiset voivat kovin harvoin tuoda esille oman
näkemyksensä ja kokemuksensa siitä, miten yhteiskunnan hyvinvointia
voitaisiin lisätä. Tämän tiedon valjastaminen käyttöön on kehitysyhteistyön
suurimpia haasteita.
Kiva nähdä tällä palstalla asiallinen ja valaiseva kommentti selvästi asiaansa perehtyneen ihmisen taholta. Mistä moinen tietomäärä on peräisin? Oletko opiskellut kehitysmaatutkimusta vai valtio-oppia vai mitä?
Tuota suurempaa valehtelua ja vääristelyä ei ole vielä nähty! Tuo ei hyödytä ketään.
Ainakin teoksesta 12 myyttiä maailman nälästä löytyy, ellei aivan sama pätkä, niin sama tieto kuitenkin.
Kannattaa lukea.
on väittää kyseistä tekstiä vääristelyksi.
Asiasta on tehty tutkimuksia. Käyppä vaikka kepan sivuilla niin samanlaisia artikkeleita löytyy paljon. Jokainen joka omaa järkeä pystyy samanlaisia asioita päättelemään. Halpatyövoima nimenomaan on nais-, ja lapsityövoimaa, eivät miehet suostu tekemään niin surkealla palkalla, mutta naisilla ei ole juuri muuta mahdollisuuttakkaan. Mitä huonompi asema naisilla sitä helpompaa heitä on riistää, yksinkertaista.
On se oma napa niin tärkeä kun kokemus maailmasta rajoittuu vain Suomen rajojen sisäpuolelle tai turistikohteisiin. Huh huh!
Äijillä on rahaa. Kolme vuotta sitten 55–64-vuotiaat miehet ansaitsivat pääomatuloja 1,1 miljardia euroa, yli puolet enemmän kuin samanikäiset naiset. Äijät myös jyräävät yhteiskunnan johtoasemissa, joten palkatkin ovat sen mukaiset.
Äijän ei silti pidä missään tapauksessa koreilla kulutuksellaan mauttomasti. Tosiäijä kuluttaa paljon, mutta yksinkertaisesti: äijän auton on oltava uusi, mutta ei urheilumallinen. Autossa on oltava tilaa metsästysvarusteille, mutta uusien elektroniikkahärveleiden määrää ei pidä liioitella. Esimerkiksi tila-auto valtion rahoilla käy hyvin.
Kulttuuria tosiäijä ei harrasta. Kuten entinen kulttuuriministeri Claes Andersson, 66, on todennut: kun eduskunnassa puhutaan kulttuurista, isot pojat eivät ole paikalla.
Äijä voi lukea historiateoksia, elämäkertoja, sotakirjoja ja kaunokirjallisuudesta dekkareita. Äijä voi myös olla lukematta lainkaan. Äijä ei lue runoja, elleivät ne ole härskejä.
Suuret ikäluokat ovat kahmineet itselleen valtaa jo vuosikymmeniä ja varmistelleet asemiaan lopullisesti kymmenen viime vuoden aikana.
Kun dosentti Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta tutki vuonna 1999 valitun eduskunnan ikäjakaumaa, hän havaitsi, että 200 kansanedustajasta 71, siis kolmannes, kuului suuriin ikäluokkiin. Se on lähes kolme kertaa enemmän kuin heitä pitäisi olla, jos jokainen aikuinen ikäluokka saisi eduskunnassa paikkoja suhteessa ikäluokan kokoon.
Ja koska suuret ikäluokat ovat vallassa, he määräävät, mistä puhutaan. Nyt puhutaan eläkkeistä.
”Ei voi välttyä ajatukselta, että hyvinvointivaltiota on rakennettu ja purettu sen mukaan, mitä suuret ikäluokat ovat tarvinneet”, Jukka Relander huomauttaa. ”Suuret ikäluokat eivät pysty eläytymään nuorison tilanteeseen, aivan kuten he eivät nuorina pystyneet eläytymään vanhempiensa tilanteeseen.”
Kun äijät olivat nuoria, kaikki heidän ongelmansa olivat vanhempien syytä. Kun äijät nyt ovat vanhoja, mikään ei ole vanhempien syytä.
Lasten ja nuorten psykoterapiaan ei riitä rahaa, yliopistossa ei saa lorvia. Ei nuorista ja heille jäävästä maailmasta oikeastaan edes jakseta huolestua – meillähän on käsissämme eläkepommi!
Äijien toiminta on sitäkin härskimpää, kun muistelee, mitä he itse ovat menneisyydessä vaatineet.
Esimerkiksi 60-luvun opiskelijakapinassa vaadittiin nimenomaan oikeutta opiskella muistakin syistä kuin tehokkuuden ja työelämän vuoksi. Tänä päivänä yliopistoissa ei saisi opiskella minkään muun kuin tehokkuuden ja työelämän vuoksi.
Äijähuumorin huippuhetki: Kikkelikortti. STTK:n puheenjohtaja, myöhempi valtakunnansovittelija Jorma Reini ja viisi muuta työmarkkinapomoa lähettivät 1990 tasa-arvovaltuutetun toimistossa työskennelleelle tutkijalle Marianne Laxénille postikortin, jonka kuvassa nainen laskeutuu rintaliivilaskuvarjolla pystyssä sojottavien mulkkujen päälle. ”Palkkaerot poistettava, keskitytään olennaiseen”, teksti lohkaisi. Allekirjoitus: Tupolevin veljesten säätiö
Naiskauhistus: Lenita Airisto, Anneli Jäätteenmäki
http://www.ylioppilaslehti.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2003/031212/aija.html
Näin n totuus.
Miehet ei meitä elätä, van enimmäkseen me annamme kaiken rahan huuholliin ja perheeseen, mies vain osan.
Miehet toimii systeemillä Hyökkäys on paras puolustus ja sanovat olevansa elättäjiä.
Pyh ja pah.
On aika tuoda salat julki ja toitottaa että tiedämme kyllä että tuo muka-elättäminen miesten taholta on vain tyhjä kupla, veteen piirretty viiva jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Eikös teidän kannata paiskoa ne turhanaikaiset äijänketaleet tantereelle sieltä kämpistä ilmaa pilaamasta.
Ei tosinainen miestä tarvi, niinkuin ei tosimies naistakaan, muuhun kuin lyhyt aikaiseen huvitteluun korkeintaan.
sinun ainakin kannattaa kiertää miehet kaukaa. Älä vain ole missään tekemisissä heidän kanssaan.
Meillä lienee sitten poikkeus.
Minä huolehdin pääosin ansaintalogiikasta ja vaimo hoitelee sitten kyllä laskut yms. Toki vaimolla on käyttöoikeus minun tiliin.
Heh, ilmankos minulla ei juuri koskaan käteistä olekkaan. Tarvii aina jos haluaa jotakin käydä pyytämässä vaimolta viikkorahaa. ;)
sinä oletkin Tosimies.
voi elämäsi ja ystäviesi kurjuutta. Miten onkaan kaikki kumuloitunut sinun kohdallesi? Miksi et hankkiudu luuserimiehestäsi eroon. Taidat nauttia hänen kurjasta olostasi.
Mielenkiintoinen yleistys sinulla. Jos siellä suunnassa on paljon corollalla ajelevia kaljasieppoja, niin kannattaa katsoa varmaan toiseen suuntaan, jos ei meininki maistu.
Tässä asiassa hyvä suuntaus, eli miehet vapaalle ja naiset töihin, sekä hyvä palkka, että pystyy elättämään perheen.
Kannatan ajatusta!
suurimmassa osassa maailmaa. Kehitysmaissa naiset tekevät työt palkatta, miehet tuhlaavat rahansa omiin tarpeisiinsa ja lapset näkee nälkää.
mitäs siinä ihmettelet? Nyt on naisten vuoro elättää ja miehet pistävät rahansa mihin tykkäävät.
Naiset halus töihin ja elättämään perhettä. Ihan itse. Nauttikoot nyt työnsä hedelmistä! ;)
Ja olkoot tasa-arvoisia. Niin ku miehet ennen. Muijat oli työn ikeestä vapaat ja "sijoittivat" miesten tienaamat rahat kaikkeen kivaan, kuten kampaajalle ja meikkeihin.
Suomi on ollut köyhä maa ja maatalousvaltainen maa.
Suurin osa naisista on raatanut pelloilla, navetoissa ja kodeissa ennen teollistumista.
Sota-aikana ja sen jälkeen naiset siirtyivät navetoista teollisuuden pariin tekemään alipalkattua pitkää työpäivää. Ei se miehelläkään helpompaa ollut, rankkaa päivää pelloilla ja teollisuudessa yhtälailla.
Vain pieni osa (rikkaat) naisista sai nauttia lepsuilusta, työläisnaiset eivät koskaan.
Naiset ovat raataneet Suomessa aina ja elättäneet perhettä kovalla työllä. Mitään ei ole saatu ilmaiseksi.
Ei tartte kuin katsoa omaa mummoa ja miettiä minkälaista hänen elämänsä on ollut. Turha väittää naisia vapaamatkustajiksi.
Taitaa olla juuri sillälailla, että nainen on joutunut aina elättämään perhettä ja käyttämään tulonsa perheen menoihin. Mies on saanut käyttää rahansa viinaan, tupakkaan ja autoihin, veneihin vemputtimiin yms.
Tosi tasa-arvoa Kaaleppi:)
Kun jo yhdessä omistamamme asunnon kuukausittaiset lyhennykset ja korot ovat n. 1000e/kk, eli 500e/nuppi, ja vaimoni tulot luokkaa 300e/kk. Eihän sillä raukalla jää riitä tulot kattamaan edes asuntoa pään päälle, saati sitten ruokaa ja vaatetta ostamaan.
Silti tuo hengissä vielä sätkii. Mistä sitten hankkineekaan elatuksensa.
sosiaaliturva, ei täällä kukaan nälkään kuole.
mutta ei taida tuo sosiaaliturva ihan riittää ylläpitämään vaimoni nykyistä elintasoa. Vai kuinka taivutat sen 300e riittämään perheemme tämänhetkisiin menoihin, n. 1000e/kk/hlö?
vuokrat, sähköt ja lääkekulutkin. Elinkustannukset maksetaan erikseen ja on muuten yli 300 euroa, en enää muista paljon, kun en enää sossussa työskentele.
Oletko oikeasti joskus sitten työskennellyt siellä? No, ihan hyvä, että asiaintila on nykyisenkaltainen, ehkäpä ovat saaneet tilallesi jonkun asioista oikeasti perillä olevan. Mette45 tuossa alla on hyvinkin pitkälti oikeilla jäljillä.
Ja hei, riemusta kiljuen laskisin vaimon tienaamaan omaa rahaa, jotta oma palkkapussi ei täysin menisi perheen perustoimeentulon pyörittämiseen ja jotta joskus pääsisi "omia" rahojaan kuluttamaan niihin auto- ja vipstaakkelikauppoihin, mutta olen päättänyt kunnioittaa vaimoni ratkaisua olla toistaiseksi kotirouvana lastamme hoitaen. Ja tämä kaikki toki rahoitetaan lähestulkoon minun tulojeni avulla, vaikka "ihmettelevä" ei tällaiseen skenaarioon ole eläissään törmännyt.
Eikö lapselle ole parasta, että äiti tai isä hoitaa kotona. Työnteosta se käy yhtälailla, että hoitaa omat lapsensa ja huushollin. Onko mielestäsi tärkeämpää päästä ostamaan vimputtimia kuin antaa lapselle hyvät lähtökohdat elämään? jotenkin tekstistäsi paistaa katkeruus siitä, että et voi ostella vimputtimia...
Nykyaikana ihmiset ovat kovin kulutuskeskeisiä, harmillista. Ei olekaan enää hauskaa, kun "tienaamiaan" rahoja ei voi käyttää vain itselleen, on se kauheata jos pitää perustamaansa perhettä vielä elättää. Hemmetin loiseläjät:)
penakin haluaa lapselleen ja perheelle tarjota parasta hyvää, mitä tarjottavissa on. Eikö olisi oletettavissa, että mikäli itsekkyyspäissäni noteeraisin vipstaakkelit korkeimalle korokkeelle arvoasteikossani, niin ei olisi alunperinkään lähtenyt tukemaan vaimoni näkemystä lapsenhoitojärjestelyistä? Ja parasta aikaakin painostaisin nippelinhimoissani vaimoa hakeutumaan työelämään, vai kuinka?
Totuus on, että kustannusrakenne tässä (länsimaisessa) maailmassa menee enenevissä määrin siihen suuntaan, että yhden ihmisen on yhä vaikeampaa toimia taloudellisena perheen päänä. Homma varmaan oikastikin sujui kepoisasti muutama vuosikymmen sitten, mutta alkaa vaikuttaa sille, että ei enää nykyään. Omat henkiset paineensa luo myös penalle huoli perheen taloudellisesta pärjäämisestä. Kahden ihmisen palkalla ostetaan murheita pois kuleksimasta, ja kenties ylellisyytenä niitä nipukoitakin silloin tällöin.
Asioilla on toki puolensa, joiden kanssa painia. Tuoko eniten auvoisuutta perhe-elämään ja lapselle koti turvallisena kasvuympäristönä, ja tästä hintana talouden kanssa veitsenterällä notkuilu, vaiko kenties rahamurheista vapaa, molempien vanhempien työssäkäynnillään rahoittama talous? Tästä tietenkin lieveilmiönä se, että lapsi ei voi kasvaa kotona 24/7. Mutta jos nyt ei aleta kauheasti nina_mikkoloimaan, niin voisin väittää, että ei lapsen henkiselle kehitykselle ole ylivoimaisen haitallista siirtyä jossain vaiheessa päivähoitoonkaan. Omat ilonsa siitäkin on kehityksen kannalta, mm. suurempien sosiaalisten piirien myötä. Meidänkään perheessä kun ei ole enää kysymys mistään vauvaikäisestä tenavasta.
Syyllistitkö muuten lapsensa päivähoitoon vieneet ihan kollektiivisesti, vai minuako pelkästään oli tarkoituksesi piikitellä?
Itse kun tienaan huomattavasti enemmän, niin olen vasta alkanut ihmetellä, että eihän tuo ukkokulta tienaa edes peruskulujaan, eli asumista ja erilaisia värkkejään, kuten auto ja kamerat uistimet työkalut ynnä muut.....
Eikös vastaavasti jos kerran yhdessä asutaan, niin rahatkin ole yhteisiä. Niin ainakin meillä.
Ei meillä mietitä kuka ne paalut tienaa. Pääasia, että laskut tulee maksettua ja luottoklepoisuus säilyy. ;)
Leluja (yleensä merkkiä Chevrrolet tai Ford) ostellaan sulassa yhteisymmärryksessä.
Tässä muuten kuva rouva Oravan uusimmasta investoinnista:
http://groups.msn.com/HogGarage/kavereidenautot.msnw?action=ShowPhoto&PhotoID=420
Näitä miesten pikku puuhasteluja ja jos nainen näihin lähtee, niin se johtunee siitä, että naiset saavat näin helpommin miehiä ;)
Tietänet mistä puhun; eihän mies voi olla feministi ja jos onkin niin...
Kuten tuolla jossain mainitsin, niin ne harrastus kuviot on hyviä medioita tuohon parinvalinta tekniseen puuhaan. :)
V8 Kippe oli legenda jo ennen kuin hänestä tuli rouva Orava. :)