Heippa!
Varusmiesosastomme majoittui juuri Visbyn kasarmille. Käytiin poikien kanssa ensi tekijöiksi kaupungilla kaljalla.
Yksi turisti nimeltä Sergei tuli siinä jutskaamaan mitä nähtävyyksiä tässä lähistöllä olisi ja tarjoutui ostamaan meille kaljat, mutta minä sanoin että ehei sulla ole varaa meille kaikille ryhmämme 350 kaverille piffata!
Vähän väsyttää kun on koko päivän kantanut ohjuksia ja asentanut lavetteja paikoilleen, ja aika pitkä matkakin oli itärannikolta aina takaisin Visbyn kassulle syömään. Ja huomenna pitäisi vielä jaksaa asentaa ne mannertenväliset ohjuksetkin. Hohhoijaa, miten sitä jaksaa. Kyllä nyt kalja maistui!
Ai niin: ylikessu sanoi että toimintamme täällä on erittäin salaista, joten älä lähetä tätä viestiä eteenpäin.
Varusmiesosastomme majoittui juuri Visbyn kasarmille. Käytiin poikien kanssa ensi tekijöiksi kaupungilla kaljalla.
Yksi turisti nimeltä Sergei tuli siinä jutskaamaan mitä nähtävyyksiä tässä lähistöllä olisi ja tarjoutui ostamaan meille kaljat, mutta minä sanoin että ehei sulla ole varaa meille kaikille ryhmämme 350 kaverille piffata!
Vähän väsyttää kun on koko päivän kantanut ohjuksia ja asentanut lavetteja paikoilleen, ja aika pitkä matkakin oli itärannikolta aina takaisin Visbyn kassulle syömään. Ja huomenna pitäisi vielä jaksaa asentaa ne mannertenväliset ohjuksetkin. Hohhoijaa, miten sitä jaksaa. Kyllä nyt kalja maistui!
Ai niin: ylikessu sanoi että toimintamme täällä on erittäin salaista, joten älä lähetä tätä viestiä eteenpäin.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Huomenta!
Tänään heti aamupuuron jälkeen varusmiesosastomme lähti taas ohjuspatterin rakennustöihin saaren itärannikolle.
Vielä aamu-usvaisen tien varrella liftasi Igor kiikarit kaulallaan. Igor on ornitologi, joka on tullut Gotlantiin tarkkailemaan pikkulokkeja. Otimme hänen kyytiin ohjuslavetin päälle, kun kerran ilmeni, että meillä on sama matka.
Alokas Pelokas tuli merisairaaksi ulkomerellä kun olimme asentamassa merimiinoja miltei vastapäiselle rannikolle. Kaverit näkivät jonkun kaupungin siintävän horisontissa. Joku sanoi että se on Kalilingrad.
Huomenna menemme tarkistamaan uuden Hornet-lentokenttämme laajennuksen betonivalua. Ettekö ole kuulleet sellaisesta? Ei ihmekään, sillä kenttä on huippusalainen. Älkää siis tekään levittäkö tätä tietoa eteenpäin.
Alokas Pelokas kysyi pitääkö paikkansa se huhu, että huomenna aloittaisimme huoltotunnelin kaivamisen Suomesta Gotlantiin. Sanoin, etten voi vielä sanoa mitään varmaa, mutta suomalaisosaston ylläpitoa Gotlannissa se kieltämättä helpottaisi suuresti. Näkkileipäpaketitkin tulisivat kuivina perille toisin kuin nykyisissä Uisko-kuljetuksissa.
"aamupuuron jälkeen varusmiesosastomme"
Ruotsissa ei ole varusmiehiä!
Siksi sinne lähetettiinkin MEIDÄT, suomalaiset varusmiehet!
Etkö lue lehtiä?
No niin.
Tänään rantautuivat tulevat pysyvät suomalaiset esimiehemme Gotlantiin. Heidän alaisuudessaan olemmekin täällä seuraavat 12 kuukautta, ellei käsky aiemmin käy muualle.
Heidän nimiään emme saa tässä julkaista, koska tehtävämme huippusalaisen luonteen takia näin on ohjeistettu tekemään, joten kutsukaamme heitä kuten kenraalimajuri Dwight W. Shuttleworth täällä leikillisesti sanookin, nimillä Yucka ja Pecka.
Yuckan kanssa otin heti puheeksi poikien jo viikon ajan kärttämät tupakat, mutta Yucka sanoi lähetyksen varmasti lähteneen ja komensi kääntymään alaisensa Peckan puoleen. Pecka sanoi ei mitään tupakoista tietävänsä. Pahassa välikädessä nyt olen miehistöön nähden, kun on palkat saamatta.
Näkkileipäpakkaukset tulivat täsmällisesti, mutta voita puuttuu. Alkaa maistua kuivalta.
Kondomilähetys saapui ensimmäisten tavaroiden joukossa, mistä välitin esikuntaan kiitoskirjelmän. Sittemmin selvisi, että lähetys oli tullut Tukholmasta. Ruotsalaiset ymmärsivät laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, onhan tarkoituksemme olla Gotlannissa parikin vuotta.
Olo Visbyn-kasarmilla on aika leppoisaa, kun ylikomentaja S., jonka nimeä ja kansallisuutta emme saa sotilassalaisuutena paljastaa, on yhä käymässä kotonaan Washingtonissa.
Iltapäivällä tuli sanaharkkaa Yuckan ja ruotsalaisten lähettämän kutsuntatarkastuslääkäriryhmän välillä, ruotsalaisten mielestä kun jokainen Suomesta tullut NATO-varusmies olisi pitänyt rokottaa ja persetarkistaa vielä uudelleen, vaikka nämä toimenpiteet oli jo Suomessa tehty. Alokas Pelokas piikkikammoisena piiloutui tupaan punkkansa alle eikä tullut esiin ennen iltalaskentaa. Pecka välitti armeijan ylipäällikön Gotlannin-päiväkäskyn nro 1, jossa otettiin kantaa, että omat Tom of Finland -lakanat ovat sallittuja, kunhan päivisin niiden päällä pidetään siniruudullista päiväpeittoa. Päiväkäsky määrättiin kiinnitettäväksi jokaiseen kirkkoon Gotlannissa kaikkien tietoon tulevaksi.
Tänään tuli ruotsalainen delegaatio käymään. Joku kentsu piti liikuttavan puheen, jossa vilahtelivat Runeberg, suomalaiset hakkapeliitat ja talvisota, sekä kaikki ne kerrat kun Suomen miehet Sven Dufvasta Saarijärven Paavoon ovat puolustaneet Ruotsin kunniaa.
Keittiömme hernekeittoon vieraat eivät koskeneet. Supatuksesta kuulin, että olivat jostain lukeneet niitä "jarru"-juttuja. Keittiö-alikina nauroin ja vakuutin, että eihän sitä jarruksi kutsuttua halunlamauttajaa sekoiteta kuin kerran päivässä, ja useammin vain miehistön ruokaan. En tosin muistanut kumpaan kattilaan sitä tänään panin ja ehtikö Alokas Pelokas laittaa sitä myös.
Kenraalimajuri S. söi oikein hyvällä ruokahalulla.
Varhain aamulla olin saattamassa tukialuksella taistelusukeltajia, kun nämä menivät poraamaan reikiä Itämeren kaasuputkeen, tiedättehän, siihen, joka johtaa Suomenlahden pohjukasta Saksan Greifswaldiin.
Homma meinasi keskeytyä, kun alukselle tuli kuulemma Suomesta jostain konsulttifirmasta puhelunsoitto. Joku jonka titteliä en muista sukunimellä Lipponen oli siellä jotain huudellut, mutta tarkistin Googlesta, ettei meillä enää sen nimistä pääministeriä ole, joten katkaisin puhelun ja pojat kävi sahaamassa sen koko putken poikki. Nyt kampelat pääsevät paremmin uimaan yli, joten luontoakin tuli suojeltua.
Se on totta. Siitä oli lehdessäkin:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1467778625431
Tänään pysäytimme merellä yhden venäläisen öljytankkerin matkalla kohti Tanskan salmia. Miinalaiva Pohjanmaa ajoi poikittain eteen kuten Atalanta-operaatiossa Somalian rannikolla aikoinaan ja me nousimme puukko hampaissa kannelle.
Laivan kapteeni ei pystynyt esittämään selkeitä suomenkielisiä papereita reitistään, joten otimme laivan takavarikkoon ja saatoimme sen Sliten satamaan, jossa sen koko ympäristömääräyksiä rikkova lasti pumpattiin ongelmajätelaitoksessa Ruotsissa käsiteltäväksi.
Joku ruotsalainen amiraali kävi taas kehumassa ja myönsi kiiltävän prenikan verraten minua Klaus Störtebeckeriin, Sören Norbyhyn ja Lasse Gathenhielmiin.
Alan tästä päivästä pitää silmällä mustaa lappua ja opetan papukaijalle kirosanoja suomeksi.
Loppupäivästä tuli suomalaiselle vapaaehtoisosastollemme satikutia.
Ruotsalaiset olivat ilmeisen huolissaan, että maihinnousua Gotlantiin yrittävät venäläisjoukot eivät ehkä ymmärtäisi olevansa Ruotsin maaperällä - eihän Spetznaz- joukoille etukäteen kerrota mihin heidät heitetään. Niinpä esikunta Tukholmasta määräsi 200 lipputankoa pystytettäväksi Gotlannin itärannikolle 100 metrin välein. Oli siinä kalkkikiveä poraaminen ja tankojen pystyyn heivaaminen -suomalaisosastollehan tämä nakki viuhui. Lopuksi piti vielä vetää salkoon ne 200 Ruotsin lippua.
Joku fiba toimitukseen tuli, ei olleet pakkoja kunnolla avanneet, kun olivatkin lähettäneet 200 Ukrainan lippua.Samat värithän niissä on kuin Ruotsin lipussa.
Juuri kun alokas P-kas (nimi muutettu) oli vetänyt salkoon 200. lippunsa, tuli everstiluutnantti af Kickelburger Ruotsin esikunnasta pää punaisena huutamaan. Yritin sovitella, että varsinkin tyynellä ilmalla ei kukaan huomaa onko kyseessä Ruotsin vai Ukrainan lippu, mutta se prenikkabossi räyhäsi vaan.
No eihän täällä merenrannalla koskaan tyyntä ole.
Iltalomathan siinä paloi ja nyt mietitään kuka jaksaa kiskoa ne kaikki liput alas.
Ei niitä Ukrainan lippuja kovin äkkiä alas saatu. Ensimmäisenä päivänä oli ukkosta ja ruotsalaisten turvallisuusmääräysten mukaan ei silloin saanut lipputankoa lähestyä paitsi jännite-eristetyissä erikoispuvuissa. Toisena päivänä satoi ja kolmantena alokas P-kas oli karsserissa, joten laskematta jäi silloinkin.
Neljäntenä päivänä alkoi tapahtua. Venäjän suurlähettiläs Tukholmassa esitti paheksuntansa ja diplomaattisen konfliktin välttämiseksi esikunta kiirehti Ukrainan lippujen poistoa. Ruotsin puolustusministeriö toppuutteli, että tilanne ei saisi näyttää siltä, että olisi taivuttu Venäjän painostuksen alla.
Yucka ja Pecka keksivät ratkaisun, johon Ruotsin hallitus salaisessa istunnossaan suostui. Suomalaisen vapaaehtoisen sotilasosaston voimin kaikki liput vaihdettiin illan aikana Suomen lipuiksi.
Paikallisia asukkaita kehotettiin pysymään toistaiseksi kolmen kilometrin päässä itärannikolta sotaharjoituksen verukkeella.
Iltayöstä näimme rannikon edustalla sukellusveneen periskoopin. Pari tuntia edestakaisin rannansuuntaisesti kuljettuaan sukellusvene kääntyi takaisin kohti itää, ilmeisesti lisäohjeita saamaan.
Päivän iloinen tapahtuma oli sekin, että huoltotunneli Suomesta Gotlantiin valmistui. Kun Espoon metron valmistuttua hyvät kaivuulaitteet olisivat olleet käyttämättöminä, ja lahjusrahoja oli jäänyt, niin päätettiin tunnelia jatkaa saman tien Gotlantiin. Työ edistyi pehmeässä kalkkikivessä nopeasti kun ei meren alla väliasemiakaan tarvinnut metrotyömaan lailla pykätä.
Ilon päivä pojille kun saatiin tunnelin kautta ensimmäiset ruisleivät ja salmiakit. Absolut-pullotkin lahjoitettiin paikallisasukkaille takaisin, kun alettiin saada omia merkkejä. Pullopalautus saatiin sekin toimimaan, ruotsalaiset kaupat kun ei maksaneet panttia suomalaisista kaljatölkeistä.
Heikko puoli on raiteiden ulottuminen vain Helsingistä Matinkylään. Loput on täytynyt polkea intin fillareilla. Iltalomilta täytyy lähteä ajoissa takaisin.
Ruotsin puolustusministeriön uusi raportti sai aikaan paniikin saarellamme. Siinä esitettiin, kuinka venäläiset nousisivat maihin Gotlannissa ja toisivat mukanaan noin viisikymmentä panssarivaunua.
Vastatoimena varauduimme uuteen uhkaan. Jopojemme tavaratelineet muotoiltiin uusiksi niin, että niihin oli helppo kiinnittää yksi pyöreä panssarintorjuntamiina. Fillarikomppanian oli sitten helppo siirtää niitä ympäri saarta sen mukaan missä panssarivaunut saattaisivat seuraavaksi liikkua.
Miinoitimme alueen kaikki tiet panssarimiinoilla ja naamioimme ne hyvin. Pahaksi onneksi alokas P-kas (nimi muutettu) hukkasi miinojen sijaintikartan. Kenraalimajuri af Kickelburger raivosi niin että sylki roiskui, mutta taipui lopulta siihen, että turvallisuussyistä koko Gotlanti on tyhjennettävä kaikista moottoriajoneuvoista, jotka voisivat painollaan laukaista panssarimiinat.
Niin meitä sitten jäi tänne vain tämä suomalainen vapaaehtoisosasto Jopoineen. Jopot kun ovat niin keveitä, etteivät ne laukaise miinoja, vaikka yli ajaisi.
Kyllä täällä nyt kelpaa tyhjiä teitä ajella.
Se on totta. Siitä oli lehdessä:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000724310.html
Se on totta. Siitä oli lehdessä:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomalainen-sotalaiva-ensi-kertaa-afrikan-vesilla-miinalaiva-pohjanmaa-purjehti-adeninlahdelle/
Jännittää niin että kohta on jotain jossain.
Tiesittekö, että Suomen rannikkotykistö on maailman paras ja tarkin? No nyt tiedätte.
Saatuamme valmiiksi rannikkotykistön uusien patterien rakentamisen Gotlannin itärannalla päätimme testata putkien kantavuutta. Vastarannalle Latvian Liivinmaalle sijoitetut Latvian NATO-joukot, joita myös koulutamme, olivat innokkaita testaamaan taitojamme.
Aluksi Yucka keksi, että puhelinsoiton tai tekstiviestin sijaan voimme viestittää Itämeren yli "putkipostilla". Hän kirjoitti viestin rannikkotykin räjähteettömän tykinammuksen kylkeen, ja ammuimme sen kokeeksi meren yli Latvian puolelle.
Puolen tunnin kuluttua kilometrin päässä takavasemmallamme tussahti. Latvialaiset olivat ampuneet takaisin vastauksen. "Klunkin" kyljessä luki "Kiitos viestistä. Tässä vastatervehdys. Terveisin Pecka."
Ei kestänyt kauaa kun parantelimme viestitystä. Taaksemme kalkkikivikallioden tasaiselle kohdalle rakensimme 3x3 ruudukon, jossa jokaisen ruudun läpimitta oli 100 metriä. Latvian puolella piirsivät samanlaisen taulukon Liivinmaan rantahiekkaan.
Tähtäsimme ja ammuimme vuoronperään ja netitse ilmoitimme osumista. Viidennen laukauksen jälkeen olimme voittaneet Latvian joukkueen ristinollassa ja saaneet siistin kolmen osuman rivin aikaiseksi.
Iltapäivästä ristinolla piti lopettaa, koska Kremlistä tuli ilkeänoloinen nootti, jossa uhattiin ettei toiveitakaan heikäläisten hävittäjäkoneiden transponderiasennuksista jos moinen heikäläisten rahti- ja sotilasalusten yli ampuminen vielä jatkuu.
Niinpä esimiesten määräyksestä vetäydyimme kasarmille katsomaan homopornoa ja runkkaamaan.
Viime viikko menikin sitten Venäjän parlamenttivaalien etätarkkailjana. Joka viikko lähetimme Yhteinäinen Venäjä-puoleen paikallistoimistoihin kirjeitä, joissa sujuvalla suomenkielellä vaadimme vaaliluetteloita nähtäviksi. Jokaisen postilähetyksen varustimme Tom of Finland -postimerkillä.
Samoilla merkeillä varustettuina lähetti venäjää osaavan ulkomaanosastomme Osippa -karjalainen vääräleuka- ihailijapostia presidentti Vladimir Putinille. Tavallisesti hän kirjoitti olevansa 20-vuotias blondi ja mukaan liitettiin joku sopiva netistä imuroitu valokuvakin. Kirjeosastomme on tosin lähellä lakkautusta sen jälkeen kun Venäjän TV:n uutislähetyksissä näitä Osipan rakkauskirjeitä ruvettiin ihan tosissaan lukemaan. Jännää etteivät ihmetelleet mitään edes silloin kun 19-vuotias vetyperoksidipommi väitti olevansa lääketieteen tohtori Ufasta. Ja kaikki kortit olivat Suomesta ja Tom of Finland -merkillä varustettuja.
Se on totta. Siitä oli lehdessäkin:
http://yle.fi/uutiset/3-7460147
Juuri saamamme tiedon mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin on ilmoittanut eroavansa virastaan, sekä vetävänsä joukkonsa Ukrainasta, Krimiltä ja Syyriasta.
Syynä tähän oli Tom of Finland -postimerkkikampanjamme, joka mursi Venäjän Federaation moraalisen selkärannan ja muutti puolet asukkaista homoseksuaaleiksi. Pietarin trollitehdas romahti yhdessä yössä ja alkoi toimia filateelisena välityskonttorinamme.
Syyrian rintamalla venäläiset sotilaat alkoivat pussailla ja kieltäytyivät ampumasta ketään.
ISISin rintama oli romahtanut jo aikaisemmin sinnekin suuntaamamme kampanjan seurauksena.
Vaihdoimme kaikki ISISn mustat "merirosvoliput" Finlaysonin Tom of Finland -lakanoihin. Tekstiilipulan takia heillä ei ollut vaihtoehtoa.
Se on totta. Luin lehdestä:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001265074.html
страстоице
Tultiin eilen parilla vedenalaisella Kaliningradista Gotlannin rannikolle. Rantauduttiin ja ja pantiin leirit pystyyn. On ilimoja pielly, mutta huomenna taitaa sattaa. Taiettaan tilata helikopterit ja kävästä Tukholmassa kalialla.
Huomattiin teidät sieltä vasemmalta puoleltanne olevalta kukkulalta lampaiden takaa.
Tylsä se iltapäivän tihkusade, joka sai teidätkin vetäytymään telttoihinne ennen hämärää.
Yucka ja Pecka, nuo iänikuiset vääräleuat, päättivät tehdä jäynää. Hiippailivat sinne juuri kaivamienne makkikuoppien luo ja sahasivat istumariukunne puoliksi poikki.
Kyllä oli aamulla naurussa pitelemistä!
Tänä aamuna testasimme BUK-ohjuksia erään hollantilaisen tuomioistuimen määräyksestä. Hyvin lensivät, vaikka vähän epäilimme neuvostoliittolaisen tehdasrasvan härskiintymistä varastointiaikana.
Ruotsin puolustusministeriö vähän nurisi kun emme olleet kertoneet tuovamme ohjuksia Gotlantiin, mutta Suomessa olimme merkinneet ne jo hävitettäväksi vanhaksi kalustoksi, ja teknisesti ottaen eiväthän ohjukset Ruotsin maaperälle jääneet kun ammuimme ne Kaliningradin ilmatilaan.
Tämäkin on totta. Siitä oli lehdessä:
http://yle.fi/uutiset/3-9195548
Korjaus edelliseen tiedotteeseen (Ruotsin puolustusministeriön päivitys klo 10.51 Ruotsin aikaa):
Ruotsin armeija kiistää, ettäkö sen alueelta Gotlannista olisi ammuttu BUK-ohjuksia Kaliningradin ilmatilaan. Samalla muistutetaan BUK-kalustoa olevan myös Venäjällä ja Kaliningradin ilmatilassa havaitut ohjukset ovat saattaneet olla myös venäläisestä hävittäjälentokoneesta peräisin.
Puolustusministeriö ilmoittaa, että väärästä tiedotteesta on jo rankaistu alokas P-kasta (nimi muutettu).
Tuli hieman yllättävä puhelu tänne tiedotustoimistoomme.
Uutisista tuttu Ilja Janitskin soitti Barcelonasta ja valitti MV-lehtensä olevan kohta väliaikaisesti katkolla ja tiedusteli haluaisinko jatkaa hänen lehtensä päätoimittajana.
http://yle.fi/uutiset/3-9194709
Maineeni luotettavan uutisoinnin lähteenä ja vaihtoehtona valtamedialle on pantu merkille jo ihan Barcelonassa asti!
Janitsin tiesi jostain syystä kertoa, että kuulemma Moskovassakin luetaan artikkeleitani oikein suurella mielenkiinnolla.
Janitskin uteli vielä epäluuloisena, onko suvussani mahdollisesti juutalaisia. Kerroin etten ihan tarkalleen tiedä, mutta vaihdoin keskustelukielen lennossa hepreaksi ja vakuutin selvittäväni asian pian parilla puhelulla Tel Aviviin.
אני חושש שאני לא אתקבל לעבודה הזאת
?או מה אתה חושב
טוראי היפונן
?מה נשמה
? כול בסדר
בסדר בסדר
Oi joi.
Nyt taisi Ilja suuttua.
Niin taisi.
Kuulin jo moottoripyörien jyrinää ulkosalta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015042519578915_uu.shtml
Israelin laivasto on aloittanut sotaharjoituksensa eteläisellä Itämerellä. Laivaston komentaja Naim Aconeh kiistää, että harjoitukset liittyisivät viime aikojen tapahtumiin Itämerellä.
-Harjoitteluympäristö on meille juuri sopiva, sillä Gotlannin saari vastaa tukialueena aika tarkalleen Israelin pinta-alaa. Aconeh torjuu väitteet henkilökohtaisten kontaktien vaikutuksesta laivaston saapumiseen.
-Olemme matkalla omasta aloitteestamme. Samalla laivamme toivat hinauksessa vanha puisen Estelle-laivan, jonka laivastomme aiemmin takavarikoi sen matkalla Gazaan. Luovutamme aluksen Slitessä kenraalimajuri Hyvoselle.
Ai niin: kysytte mitä tapahtui sille maihinnousseelle venäläisosastolle, jolle Yucka ja Pecka tekivät sen paskamakkijekun yöllä? Olis vissiin pitänyt ilmoittaa tuosta pääesikuntaan, mutta kännykän akku oli loppu ja sitä paitsi ulkona satoi niin päätettiin odottaa aamuun.
Päivän valjetessa kaverini Muhis ja Hassan havaitsivat venäläisleirissä jotain hämmennystä, joten he päättivät rohkeasti mennä kysymään mikä hätänä.
"Salaam aleikum!", Hassan tervehti venäläisiä ystävällisesti, sillä hän, kuten huomaisitte, osaa sujuvasti venäjää. "Wa-aleikum salaam", vastasivat ryssät vastavuoroisesti. Ilmeni pian, että aamunkoiton rukouksen hetki lähestyi eikä Gotlannin tällä reunalla ollut edes moskeijaa. Epähuomiossa oli se iso kenttämoskeijaksi tarkoitettu telttakin jäänyt Moskovassa mukaan pakkaamatta, joten Venäjän poikien hätä oli ilmeinen. Muhis ja Hassan lainasivat kuitenkin meidän telttaamme heille, niin jopa siitäkin ongelmasta päästiin. Kohta alkoikin muezzinin ääni teltasta herättää Gotlannin viimeisetkin nukkuvat lampaat. Muhis ja Hassan menivät mukaan ja minä jäin Yuckan ja Peckan kanssa pelaamaan korttia ja juomaan viinaa telttaamme.
Nyt tätä kirjoittaessa on jo puolipäivä ja az-Zuhr (keskipäivän rukoushetki) lähestyy, ja koko Venäjän armeija on taas mennyt rukoilemaan.
Unohdin taas laittaa sen kännykän latinkiin, voi perkele.
Keskipäivän rukouksen jälkeen pelasimme venäläisten kanssa noppaa ja polttelimme vesipiippua. Luutnantti Khasbulat hävisi koko ajan ja kersantti Mukharbek nauraa hihitteli. Mahmud, Saidahmed ja Zelimkhan laittoivat ruokaa, mutta syödä ei vielä saanut, koska oli Ramadan. Zubair sanoikin, että oli hölmöä lähettää hyökkäysosasto Gotlantiin Ramadan-paastokuukauden aikana, koska silloin ei saisi käydä hyökkäyssotia.
Dzhambulat ja Aslanbek näyttivät valokuvia Kazanista ja Orenburgista ja Sultanbek ja Zakir soittivat luuttua.
Sitten tuli mieleen se israelilaislaivasto, jonka kanssa olin sopinut tapaamisen Sliteen. Kysyin haittaisiko jos kutsuisin heidät tänne.
"Allahu akbar!", Imran ja Islambek torjuivat ajatuksen, joten jouduin ilmoittamaan israelilaisamiraali Ivanoville, että paras kun jättävät sen Estelle-laivan siihen satamaan ja nähdään sitten toiste Jerusalemissa. Ivan, Sergei, Vladimir ja Aleksei myöntyivät tähän ja lähettivät vielä terveisiä Sashalta Eilatista.
Illalla oli kuulemma tullut puhelu Moskovasta ja venäläisosasto komennettiin pois Gotlannista. Seuraavana aamuna oli vain tyhjä nuotiopaikka, vesipiippu ja unohtunut rukousmatto jäljellä. Vein vesipiipun matkamuistoksi.
Se Estelle-laiva tuli tosi tarpeeseen. Olihan se hieman reissussa rähjääntynyt, mutta hyvä lentotukialus siitä Ruotsin armeijalle saatiin. Omistusepäselvyyksien takia se tulee kulkemaan Ruotsin lipun alla.
Pidettiin oikea komea vastaanottoseremonia Visbyssä. Ehdotin ruotsalaiselle kollegalleni ja erittäin hyvälle ystävälleni ja perhetutulle amiraali af Kickelburgille, että laiva pitäisi uudelleennimetä Amiral Hyvöseksi, mutta Kickelburg sylki kasvoilleni, käski vetää vitun päähäni ja mennä nussimaan äitiäni, mutta kruununprinsessan nimeä ei muutettaisi miksikään!
Niin se sai sitten olla.
Tuli vaihteeksi komennus koto-Suomeen. Piti kuulemma testata BUK-ohjusten osumatarkkuutta.
Hieman vanhahan toki tämä uutinen, mutta oletteko panneet merkille, että eipä ole ollut alueloukkauksia Suomenlahdella sen jälkeen kun aloitimme BUK-harjoitusammunnat?
Joten ihan hyvän aseen Venäjä meille myi - ei taida myydä enää?
Heippa, alik Hyvönen täällä taas.
Palasin aiheeseen, kun taas tuli matkaa Gotlantiin, huippusalaisessa tehtävässä tietenkin, joten älä levitä tätä tietoa eteenpäin.
Kuten olette huomanneet, tälläkin palstalla on kovasti ollut ruotsalaisten JAS-hävittäjämainontaa viime aikoina. Minut kun tunnetaan ilmailualan suurena asiantuntijana, kutsuivat naapurista pienelle mainosesittelylle - ilman mitään ostovelvoitteita, toki.
Majuri Carola - en muista hänen sukunimeään - tarjosi mainion lennon JAS:illa Gotlannin yläpuolelle, hienot oli maisemat ja nopeaa meno, pitää myöntää. Halusi samalla näyttää kotiseutujaan, oli kuulemma Gotlannista syntyisin.
Siinä yhteydessä innostuin kertomaan isoäitini kotiseudusta Suomen Viipurissa, ja Carola innostui heti, ja sanoi että seuraava visiitti tehdäänkin sitten isoäitini muistoksi hänen kotikaupunkinsa ylle. Carola lupasi että huomenna lähdetään ylilentoon sinne koko laivueen voimilla - Carola on aina halunnut nähdä Suomea.
Ennen kuin ehdin enemmän taustoittaa tuota Viipurin-asiaa, Carola alkoi suudella minua kiihkeästi, niinpä se sitten jäi.
Huomenna ne sitten ajattelivat sen Viipurin ylilentonsa suorittaa. En ole kehdannut esimiehelleni asian käänteestä mainita, meinaan kun taisin olla vähän luvatta sillä JAS-lennolla.
Joka tapauksessa, toivottavasti siellä itänaapurissa eivät huomaa sitä huomista JAS-manööveriä, muuten minulle tulee tupenrapinat. Eihän tarkoitus ole edes laskeutua, vähän Viipurin linnan yllä lennellä vain.
No joo, olihan se aika juttu se ruotsalaisten JAS-hävittäjien Viipurin-ylilento eilen.
Venäjän puolustusministeriö otti yhteyttä USA:n lähetystöön ja syytti amerikkalaisia provokaatiosta. Presidentti Trumpin piti kiirehtiä ja ottaa yhteys lievästi sanoen kettuuntuneeseen presidentti Putiniin ja vakuutella, ettei amerikkalaisilla ollut mitään tekemistä ilmatilaloukkauksen kanssa.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201701282200061562_ul.shtml
Puolustusministeri Sergei Lavrov oli tiukkana ja painotti, ettei ne koneet ainakaan suomalaisia olleet, sillä ne lähestyivät kansainvälisellä vesialueella Suomenlahdella lännen suunnasta. Viipurin linnapihalle pudotettua seppelettä, jossa oli teksti "Grattis till Hyvönens mormor" Lavrov piti jonkinlaisena salaviestinä Venäjän sisäisille myyräntyöntekijöille ja vakoojille. Koodin murtamisessa FSB on oman tietolähteensä mukaan hienosti edistymässä.
Niinhän siinä sitten kävi, että Suomi päätti ostaa ne JAS Gripenit Ruotsista tämän osuneen lobbaukseni ansiosta.
Vastaostojakin on luvassa: Ruotsin puolustusvoimat päätti ostaa Suomesta laivalastillisen näkkileipää, sitä armeijan "pomminkestävää".
Ne laivataan Gotlantiin ja niillä päällystetään tuleva uusi väliaikainen sotilaslentokenttä siellä.
Se on totta, siitä oli lehdessä:
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002901913.html
Juuri saamamme tiedon mukaan Venäjän puolustusministeriön tiedottaja, joka toimii myös virkaatekevänä Donetskin kansantasavallan tiedottajana, esitti närkästyksensä Donetskin kansantasavallan puolesta siitä, että huhujen mukaan Ukrainan armeijan sotilailla on leipälaukussaan suomalaista näkkileipää.
Venäjän tiedottaja esitti huolestuneisuutensa siitä, että Suomi tällä tapaa on sekaantunut Donetskin kansantasavallan suvereniteettiin.
Tiedottaja moitti myös sitä, että kuuleman mukaan Ukrainan rintamalla olisi puista käsin raukkamaisesti heitelty Donetskin kansantasavallan sotilaita suomalaisilla näkkileivillä.
Näkkileivän murusia on myös siroteltu Itä-Ukrainan teille, missä ne ovat rikkoneet Donetskin kansantasavallan rauhanomaisten panssarivaunujen telaketjuja.
Venäjän armeijan tiedottaja on hyvin, hyvin vihainen!
Se on totta, siitä oli uutisissa:
http://yle.fi/uutiset/3-9433435
joo kiitos alik HYVÖNEN