Vihreiden polttaman bussivarikon tekijöitä ei...

... meinata millään löytää ja saattaa vastuuseen bussivarikon tuhopoltosta liki murhapoltosta Vantaalla mutta olut-ja nakkivaras ja kuolemantuottamukseen syyllistynyt itse ilmoittautunut mies saadaan vastuuseen alle viikossa!
Mikä ihme tässä Suomen lainsäädännössä tässä kohtaa mättää!
Samoin nämä ns. "eläinsuojelun ja samalla todennäköisesti eläimiin sekaantujat" saavat erivapauksia ja voivat väistää vastuunsa ja korvauksien maksamiset lain edessä ja kukaan poliitikko tai kansalaisryhmät anna mitään moittivaa tai kriittistä kantaa - vaan jopa kannustavat tuhotöihin maassa laillisesti harjoittavien yrityksien sabotoimiseen!

Onkohan tällä asiaa jo liian pitkään tutkivalla "rikoskomisariolla" itsellään kytkyjä asiaan kun tulosta ei tapahdu, vai onko mies muuten vajakki?!
______________________________________

Murtoja, uhkauskirjeitä ja ilkivaltaa – tällainen on Vantaan bussivarikon tuhopolton nimiinsä ottanut Eläinten vapautusrintama

Eläinten vapautusrintaman käyttämät keinot ovat jääneet eläinoikeusliikkeen marginaaliin.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1474433668985
Kaupunki 21.9.2016 20:47
Lari Malmberg Helsingin Sanomat

Eläinten vapautusrintaman nimiin otettu tuhopoltto Vantaan Hakkilassa sijaitsevalla bussivarikolla ei välttämättä tarkoita radikaalin eläinoikeusaktivismin paluuta. Tätä mieltä on tapauksen tutkintaa johtava keskusrikospoliisin (krp) rikoskomisario Kimmo Huhta-aho.

Pohjolan Matkan linja-autovarikolla kesäkuussa sytytetyssä tulipalossa tuhoutui kokonaan tai osittain kymmenkunta autoa. Aineellisten vahinkojen lisäksi tapaus aiheutti vaaran parinkymmenen metrin päässä lähimmästä palaneesta bussista lepäämässä olleille viidelle kuljettajalle.

”Sanoisin, että yksittäinen isompi tai muutama isku tulee aina välillä ja sitten taas voi olla hyvinkin hiljaista”, Huhta-aho sanoo.

Mutta mikä Eläinten vapautusrintama itseasiassa on? HS kokosi yhteen 25 vuotta sitten julkisuuteen ilmestyneen liikkeen tärkeimmät vaiheet.

Suomessa alettiin heräillä uudenlaiseen, entistä radikaalimman eläinoikeusaktivismin syntymiseen 1990-luvun puolivälissä.

Toukokuussa 1995 Helsingin Sanomissa julkaistussa uutisessa kerrottiin, että Helsingissä sijaitsevien turkisliikkeiden ikkunoita on rikottu ja töhritty. Ikkunoiden vierestä oli löytynyt eläinten riistoa vastustavan, Eläinten vapautusrintamaksi kutsutun liikkeen tunnuksia.

Suojelupoliisin osastopäällikkö Yrjö Laihio kertoi silloin HS:lle, että Eläinten vapautusrintama on Englannissa 1970-luvulla perustetusta Animal Liberation Frontista mallinsa ottanut liike.

”ALF:llä on ollut viime vuosien aikana useita kymmeniä vakavia pommi-iskuja Englannissa. ALF on erittäin väkivaltainen ja anarkistinen järjestö”, Laihio sanoi.

Helsingin iskut eivät jääneet yksittäisiksi. Eläinten vapautusrintaman nimissä iskettiin uudestaan jo saman toukokuun lopulla, tällä kertaa kettutarhoille Pohjanmaalla.

HS kertoi silloin, että ”murtomiehet leikkasivat Uudessakaarlepyyssä ja lähistöllä sijaitsevilta kettutarhoilla häkkejä rikki ja auki pihdeillä tai vastaavilla työvälineillä”.

”Teot tehtiin yön pimeydessä ja ääneti.”

Kettuja karkasi, mutta suuri osa niistä saatiin kiinni. Iskun jälkeen tarhuri Helmer Sikin pihassa näytti tältä:
Seuraavana päivänä saman liikkeen aktivistit iskivät kahdelle turkistarhalle Evijärvellä. Turkistarhojen omistajat alkoivat kerätä valvontaketjuja tarhojensa turvaksi.

Mutta iskut jatkuivat ja lehdissä alettiin puhua uudenlaisesta terrorismista. Kuusi kuukautta myöhemmin Itä-Suomessa sijaitsevalla Valtimolla poltettiin Eläinten vapautusrintaman nimissä turkistarhaajien rehusekoittamo ja Juankoskella entinen nahoittamo. Nahoittamon rauniot näkyvät alla olevassa kuvassa.
Mutta sitten iskujen tahti alkoi hidastua – yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Vuonna 2005 Juuassa tehtiin vielä isku turkistarhalle ja vuonna 2007 Mustasaaressa Vaasan lähellä päästettiin irti 2 500 minkkiä. Vuonna 2008 Närpiössä tuhottiin Eläinten vapautusrintaman nimissä kanalan ilmastointilaitteet ja katkottiin sähköjohtoja. Teon seurauksena kanalassa kuoli tuhansia kanoja.

Tämän jälkeen Eläinten vapautusrintama katosi otsikoista. Mitä tapahtui?

”Eläinoikeusaktivismista tuli strategisempaa”, sanoo eläinoikeusaktivismin muutoksesta sosiologian väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon laativa Pia Lundbom.

”On alettu miettiä, miten voidaan oikeasti vaikuttaa.”

Radikaalit iskut olivat aina pienen piirin toteuttamia. 2000-luvulla eläinoikeusaktivistit ovat keksineet uusia tapoja puhutella yleisöä. Kettutarhaiskuilla aktivistit saivat terroristien maineen, mutta esimerkiksi sikatiloilla ja teurastamoilla salakuvatuilla videoilla on ollut hyvin toisenlainen vaikutus. Samoin esimerkiksi vegaanihaaste on onnistunut tuomaan eläintensuojelua esiin massoja miellyttävällä tavalla.

”Niillä on onnistuttu keskustelemaan marginaaliryhmien sijaan suuren yleisön kanssa.
---
jatkuu HS linkissä.