Tuukka Kuru kirjoittaa blogissaan:
Viimeisten päivien aikana keskustelu Jimi Karttusen kuolemasta on synnyttänyt myrskyisän ryöpytyksen niin somessa, kuin myös perinteisessä mediassa.
Virallisen tarinan mukaan rasismia vastustanut runoilijapoika (jonka olemme oppineet tuntemaan hänen rippikuvansa kautta) ilmaisi ääneen kriittisen mielipiteensä natsistista järjestöä kohtaan, jonka vuoksi vastarintaliikkeen jäsen Jesse Torniainen potkaisi häntä rintaan kohtalokkain seurauksin.
Uhri kuoli kuusi päivää myöhemmin mahdollisesti pahoinpitelyn aiheuttamiin vammoihin. Yhteenotto muuttui nopeasti poliittiseksi murhaksi, vaikkakin asia ei ole ihan näin yksiselitteinen.
jimi-karttunen-lippis-päässä
Jimi Karttunen.
Jimistä nostettiin median ja oppositiojohtajien avulla eräänlainen marttyyri, jonka kuolema vihdoin herätti suomalaisen yhteiskunnan ruususen unestaan. Natsien suorittama pahoinpitely ja mahdollinen kuolemantuottamus edustivat vain eräänlaista ”yleisen ilmapiirin” konkretisoitumista, johon olisi pitänyt puuttua tarmokkaasti jo vuosia sitten.
Lukuisat ihmiset vaativat tapahtuman johdosta rasismia rikoslakiin, ikään kuin ulkomaalaisvastaisuus olisi suoraan yhteydessä Asema-aukion pahoinpitelyyn. Tässä nopeasti paisuneessa mythoksessa on kuitenkin muutamia aukkoja, joita olisi hyvä tutkia tarkemmin.
Tapahtuman rinnastaminen muukalaisvastaisuuteen on siinä mielessä ontuvaa, sillä pahoinpitelyn uhri oli itse kantaväestön edustaja.
Maahanmuuttokriittisten liikkeiden ilmaisunvapauden poistaminen ei siten olisi millään tavoin estänyt Jimin kuolemaa.
Jimi ei myöskään kuollut vain sen takia, että hän uskalsi olla eri mieltä vastarintaliikkeen jäsenten kanssa. Suuren kohun synnyttäneessä videossa näkyy lukuisia ihmisiä, jotka suhtautuvat SVL:n miehiin erittäin nihkeästi.
SVL ei myöskään nauti erityisen suurta luottamusta edes maahanmuuttokriittisissä mielenosoituksissa, sillä heitä on kielletty näyttämästä tunnuksiaan tai tulemasta mikin ääreen.
Pelkkä vastalauseen esittäminen tuskin siis riittäisi pahoinpidellyksi tulemiselle, sillä muuten joutuisimme lukemaan Jimin kaltaisista tapauksista kymmeniä kertoja kuukaudessa. En usko, että minunkaan henkilökohtainen koskemattomuuteni kantaisi kovinkaan pitkälle, jos kävisin räkäisemässä fanaattista vastarintamiestä kasvoille.
Tampereella asuvasta Marko Parkkolasta olisi voinut yhtä hyvin tulla viime vuoden lokakuussa Jimin kaltainen ”marttyyri”, joka joutui poliittisen väkivallan kohteeksi ainoastaan eriävien mielipiteidensä takia.
Video Marko Parkkolan pahoinpitelystä: https://www.youtube.com/watch?v=PBWMW4djPjA
Anarkistien päähän kohdistamat iskut olisivat voineet pahimmillaan aiheuttaa pysyviäkin vaurioita, sillä henkilö oli sairautensa vuoksi vain vajavaisesti kyvykäs puolustamaan itseänsä.
Tämä yhteenotto ei kuitenkaan ollut julkisen vallan silmissä edes niin tärkeä, että se oltaisiin sisällytetty sisäministeriön laatimaan ekstrimismi-raporttiin.
Parkkola ei myöskään uhonnut, räkinyt ja saati provosoinut hyökkääjiä, toisin kuin Jimi on mahdollisesti Asema-aukion kohdalla toiminut. Tämän vertauksen tarkoituksena ei ole millään tavoin puolustella Asema-aukion yksittäistä pahoinpitelyä, vaan enemmänkin osoittaa median äärimmäinen puolueellisuus näiden asioiden uutisoinnissa.
Media ja sen myötämielisyydestä riippuvaiset päättäjät nostavat julkiseen keskusteluun vain niitä uhreja, jotka edistävät niiden omaa agendaansa kansallismielisyyttä vastaan.
Pääministeri Sipilä mainitsi Asema-aukiota koskevassa ulostulossaan myös Otanmäen ryöstömurhan, joka järkytti kaikista fanaattisimpia punavihreitä toimittajia. ”SE ON IHAN ERI ASIA”, nämä henkilöt mylvivät ja yrittivät kaikin voimin häivyttää Otanmäen murhan merkitystä.
Otanmäellä turvapaikanhakijoiden murhaama Arto Mikkonen ei saanut kuvaansa tai nimeänsä lehteen. Yksikään päättäjä ei esittänyt asiaan liittyen ensimmäistäkään konkreettista toimenpidettä, kajaanilaisia ja maahanmuuttokriittisiä ihmisiä lukuunottamatta.
Arto Mikkosen muistotilaisuudesta ei tehty kaiholla kirjoitettuja uutisia, eikä yksikään päättäjä todennut kyseisen murhatyön koskevan koko suomalaista yhteiskuntaa.
Oikeusministeri Lindström pahoitteli epäonnistunutta kotouttamista, Ylen paikalle kutsuma poliisi höpötteli jotain yksittäistapauksista ja lopulta koko tapahtuma pyrittiin tietoisesti unohtamaan, sillä ”suurin osa turvapaikanhakijoista ei tee rikoksia”.
Kainuun Sanomien kolumnisti tosin muisti haukkua muistotilaisuuteen osallistuneet ihmiset valkoroskaiseksi vihajoukoksi.
Otanmäen tapausta on vaikea arvioida ilman poliittisia ulottuvuuksia, sillä toisin kuin monet punavihreät väittävät, kyseessä ei ollut ainoastaan ”random tappo”. Se, miten alle tuhannen asukkaan kylään ilmestyy 120 irakilaista, selittyy täysin poliittisilla päätöksillä.
Ilman näitä päätöksiä tätä murhaa ei olisi tapahtunut. Nuoret ja arvaamattomat seikkailijamiehet eivät ilmesty yhdellekään paikkakunnalle maan uumenista.
Viimeisten päivien aikana keskustelu Jimi Karttusen kuolemasta on synnyttänyt myrskyisän ryöpytyksen niin somessa, kuin myös perinteisessä mediassa.
Virallisen tarinan mukaan rasismia vastustanut runoilijapoika (jonka olemme oppineet tuntemaan hänen rippikuvansa kautta) ilmaisi ääneen kriittisen mielipiteensä natsistista järjestöä kohtaan, jonka vuoksi vastarintaliikkeen jäsen Jesse Torniainen potkaisi häntä rintaan kohtalokkain seurauksin.
Uhri kuoli kuusi päivää myöhemmin mahdollisesti pahoinpitelyn aiheuttamiin vammoihin. Yhteenotto muuttui nopeasti poliittiseksi murhaksi, vaikkakin asia ei ole ihan näin yksiselitteinen.
jimi-karttunen-lippis-päässä
Jimi Karttunen.
Jimistä nostettiin median ja oppositiojohtajien avulla eräänlainen marttyyri, jonka kuolema vihdoin herätti suomalaisen yhteiskunnan ruususen unestaan. Natsien suorittama pahoinpitely ja mahdollinen kuolemantuottamus edustivat vain eräänlaista ”yleisen ilmapiirin” konkretisoitumista, johon olisi pitänyt puuttua tarmokkaasti jo vuosia sitten.
Lukuisat ihmiset vaativat tapahtuman johdosta rasismia rikoslakiin, ikään kuin ulkomaalaisvastaisuus olisi suoraan yhteydessä Asema-aukion pahoinpitelyyn. Tässä nopeasti paisuneessa mythoksessa on kuitenkin muutamia aukkoja, joita olisi hyvä tutkia tarkemmin.
Tapahtuman rinnastaminen muukalaisvastaisuuteen on siinä mielessä ontuvaa, sillä pahoinpitelyn uhri oli itse kantaväestön edustaja.
Maahanmuuttokriittisten liikkeiden ilmaisunvapauden poistaminen ei siten olisi millään tavoin estänyt Jimin kuolemaa.
Jimi ei myöskään kuollut vain sen takia, että hän uskalsi olla eri mieltä vastarintaliikkeen jäsenten kanssa. Suuren kohun synnyttäneessä videossa näkyy lukuisia ihmisiä, jotka suhtautuvat SVL:n miehiin erittäin nihkeästi.
SVL ei myöskään nauti erityisen suurta luottamusta edes maahanmuuttokriittisissä mielenosoituksissa, sillä heitä on kielletty näyttämästä tunnuksiaan tai tulemasta mikin ääreen.
Pelkkä vastalauseen esittäminen tuskin siis riittäisi pahoinpidellyksi tulemiselle, sillä muuten joutuisimme lukemaan Jimin kaltaisista tapauksista kymmeniä kertoja kuukaudessa. En usko, että minunkaan henkilökohtainen koskemattomuuteni kantaisi kovinkaan pitkälle, jos kävisin räkäisemässä fanaattista vastarintamiestä kasvoille.
Tampereella asuvasta Marko Parkkolasta olisi voinut yhtä hyvin tulla viime vuoden lokakuussa Jimin kaltainen ”marttyyri”, joka joutui poliittisen väkivallan kohteeksi ainoastaan eriävien mielipiteidensä takia.
Video Marko Parkkolan pahoinpitelystä: https://www.youtube.com/watch?v=PBWMW4djPjA
Anarkistien päähän kohdistamat iskut olisivat voineet pahimmillaan aiheuttaa pysyviäkin vaurioita, sillä henkilö oli sairautensa vuoksi vain vajavaisesti kyvykäs puolustamaan itseänsä.
Tämä yhteenotto ei kuitenkaan ollut julkisen vallan silmissä edes niin tärkeä, että se oltaisiin sisällytetty sisäministeriön laatimaan ekstrimismi-raporttiin.
Parkkola ei myöskään uhonnut, räkinyt ja saati provosoinut hyökkääjiä, toisin kuin Jimi on mahdollisesti Asema-aukion kohdalla toiminut. Tämän vertauksen tarkoituksena ei ole millään tavoin puolustella Asema-aukion yksittäistä pahoinpitelyä, vaan enemmänkin osoittaa median äärimmäinen puolueellisuus näiden asioiden uutisoinnissa.
Media ja sen myötämielisyydestä riippuvaiset päättäjät nostavat julkiseen keskusteluun vain niitä uhreja, jotka edistävät niiden omaa agendaansa kansallismielisyyttä vastaan.
Pääministeri Sipilä mainitsi Asema-aukiota koskevassa ulostulossaan myös Otanmäen ryöstömurhan, joka järkytti kaikista fanaattisimpia punavihreitä toimittajia. ”SE ON IHAN ERI ASIA”, nämä henkilöt mylvivät ja yrittivät kaikin voimin häivyttää Otanmäen murhan merkitystä.
Otanmäellä turvapaikanhakijoiden murhaama Arto Mikkonen ei saanut kuvaansa tai nimeänsä lehteen. Yksikään päättäjä ei esittänyt asiaan liittyen ensimmäistäkään konkreettista toimenpidettä, kajaanilaisia ja maahanmuuttokriittisiä ihmisiä lukuunottamatta.
Arto Mikkosen muistotilaisuudesta ei tehty kaiholla kirjoitettuja uutisia, eikä yksikään päättäjä todennut kyseisen murhatyön koskevan koko suomalaista yhteiskuntaa.
Oikeusministeri Lindström pahoitteli epäonnistunutta kotouttamista, Ylen paikalle kutsuma poliisi höpötteli jotain yksittäistapauksista ja lopulta koko tapahtuma pyrittiin tietoisesti unohtamaan, sillä ”suurin osa turvapaikanhakijoista ei tee rikoksia”.
Kainuun Sanomien kolumnisti tosin muisti haukkua muistotilaisuuteen osallistuneet ihmiset valkoroskaiseksi vihajoukoksi.
Otanmäen tapausta on vaikea arvioida ilman poliittisia ulottuvuuksia, sillä toisin kuin monet punavihreät väittävät, kyseessä ei ollut ainoastaan ”random tappo”. Se, miten alle tuhannen asukkaan kylään ilmestyy 120 irakilaista, selittyy täysin poliittisilla päätöksillä.
Ilman näitä päätöksiä tätä murhaa ei olisi tapahtunut. Nuoret ja arvaamattomat seikkailijamiehet eivät ilmesty yhdellekään paikkakunnalle maan uumenista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suurista+medioista+Helsingin+Sanomat+on+tarttunut+kaikista+rajummin+Jimi+Karttusen+kuolemantapaukseen.+Yhteyksiä+Jimi+Karttusen+pahoinpitelyn+ja+koko+maahanmuuttokriittisen+skenen+väliltä+pyritään+löytämään+niin+intohimoisesti,+että+faktantarkistus+ulkoistetaan+tietoisesti+vihaisille+bloggareille.
Kansa on jakautunut kahtia: unelmaväki (suvakit) ja valkoinen roskaväki (pääsuvakin Jari Tervon ilmaus). Valtamedia on kontallaan unelmaväen edessä. Valkoista roskaväkeä syytetään rasismista vaikka useimmat ovat vain huolissaan maahanmuuton seurauksista: maan taloudellisesta kantokyvystä ja levottomuuksien lisääntymisestä.
Suomen kansaa syytetään ja yleistetään rasisteiksi valheellisellta uutisoinilla.
Todellisuudessa Suomen kansa on ihan tolkuissaan olevaa realistejä jotka eivät ole missään " Unelmisssa eläviä " suvakkeja joille todellissuus ja totuus on mahdoton käsittää ja ymmärtää. Suomalaisilla ei ole mitään hävettävää omien kokemusiensa perusteella tulleiden mielipiteitensä julkaisuun ja rikollisten kritisointiin.
Että silleen.
Jimi on marttyyri! Kaikkien anarkistien ja sorrettujen irakilaisten sankari! Kaikkien janoisten sankari! Koko kansan sankari! Hän antoi juoksujuustolle kasvot!
Analyysi: Unelma 2.0
Mielenosoitukset ovat vasemmiston leipälaji. Heiltä riittää veronmaksajan kustantamissa järjestöissä työskentelevää joutoväkeä mielenosoituksiin järjestettiin ne sitten arkena tai viikonloppuna.
21.09.2016 23:29, 5526 lukukertaa
MV:n tutkiva kirjoittaa:
Kun tarkastellaan viime päivien eniten analysoitua kuolemantapausta eli Jiri Karttusen menehtymistä 16.9.2016, näkyvintä ei ole aito suru turhan aikaisin päättyneen elämän johdosta vaan teeskennelty suru ja tapauksen siekailematon hyväksikäyttö poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
jimi-karttunen-ja-isäpappa
Tapausta on härskisti politisoitu jo siinä vaiheessa, kun kaikki yksityiskohdat eivät ole selvillä.
Kahjoimmat kutsuvat Karttusen kuolemaa poliittiseksi murhaksi, kuten päivystävä anarkisti Suvi Auvinen tekee Radio Helsingin haastattelussa.
suvi-auvinen
Tätä ennen Iltalehti oli ehtinyt tehdä Karttusesta viattoman ja pyhimysmäisen hahmon, vaikka eräiden tietojen mukaan miehellä olisi ollut ongelmia päihteiden käytön kanssa. Iltalehti kuitenkin siteeraa miehen nimettömäksi jäävää ystävää:
”Kaverin mukaan Jimi oli positiivinen ihminen, jonka kanssa oli aina ilo vaihtaa kuulumisia törmätessä. Hän tunsi Jimin jo usean vuoden ajalta samasta naapurustosta ja entisestä yhteisestä ammattikoulusta.”
Pahoinpitely ei kuitenkaan ollut Karttusen vika. Hän ei voinut tietää, että toisella puolella oli useaan kertaan väkivaltarikoksista tuomittu henkilö, jolla oli lyhyt sytytyslanka. Jokainen voi kuvitella tapahtuman mielessään. Nuori mies menee sönköttämään jotakin ja sylkäisee. Toisella puolella useista väkivaltarikoksista tuomittu epäilty kilahtaa ja potkaisee Karttusta rintaan.
Miksi tapahtumasta nostetaan kohu?
Matias Turkkilan kirjoituksessa luetellaan väkivallantekoja, jotka eivät herättäneet minkäänlaista reaktiota ns. suvaitsevaistossa. Niiden takia kukaan ei vaatinut poliitikkoja tuomitsemaan tekoja suureen ääneen. Miksi sitten Jimi Karttusen kuolema nostettiin tapetille?
Hurskastelu ei lähde ainoastaan vihervasemmistolaisen tavoitteesta viestittää hyveellisyyttä julkisuuteen. Hurskastelulla voidaan myös ajaa poliittisia tavoitteita. 19.9.2016 Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö esiintyi Yleisradion tv-ohjelmassa ja kertoi todellisen ongelman:
Kuvakaappaus: YLE
Kuvakaappaus: YLE
”Rasistisen puheen ja vihapuheen on annettu yleistyä. Ja seuraavalla tasolla ovat sitten liikkeet, joilla on pyrkimystä väkivaltaiseen toimintaan. Vihapuheen lisääntyminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on madaltanut radikalisoitumisen kynnystä.”
Vihreille tärkeintä ei ole väkivaltarikollisten saaminen vastuuseen teoistaan. Jos olisi, he kannattaisivat nykyistä pitempiä vankilatuomioita törkeistä väkivaltarikoksista. Mikäli tuomiot olisivat kovempia, epäilty tekijä ei koskaan olisi patsastellut Elielin aukiolla vaan hän olisi ollut lukemassa tiilen päitä vankilassa.
Ville Niinistölle ja vihreille on tärkeintä puuttua epämääräiseksi jäävään vihapuheeseen. Ville Niinistö haluaa lisää sensuuria ja valvontaa. Koska Vihreät on puolueena kommunistien moderni perillinen, se haluaa ennen kaikkea varmistaa, että puolueen omilla ajatuksilla ei ole kilpailua kieltämällä puolueen maahanmuuttomyönteisen ideologian vastustamisen.
Vihreät ovat etujoukko, kaaderi, jota muut peesaavat. Tämän näkee siitä, kuinka nopeasti muiden ns. vanhojen puolueiden nuorisojärjestöt liittyivät Vihreiden orwellilaiseen Rasismi rikoslakiin -aloitteeseen. Yhdenkään ns. vanhan puolueen nuorisojärjestö ei nähnyt aloitteessa mitään sanan- ja yhdistymisvapauteen liittyviä ongelmia.
Tässä vaiheessa on syytä todeta, että allekirjoittanut ei hyväksy rasismia.
Ongelmaksi rasismin ja vihapuheen kieltäminen muodostuu sen takia, että käsitteet on määritetty epämääräisesti. Tällöin vastuu käsitteiden tulkinnasta on tulkitsijalla eli sillä, joka käyttää rasismia ja vihapuhetta lyömäaseena poliittisten vastustajiensa tuomitsemiseen ja demonisointiin. Nykypäivänä avoin halveksunta ja pilkanteko on myös laajentunut väärämielisten ajatusten oletettuihin kannattajiin, joita älykköinä itseään pitävät nimittelevät milloin autisteiksi ja milloin valkoiseksi roskaväeksi.
Vihreitä ei voisi myöskään vähempää kiinnostaa Suomen Vastarintaliike, joka on laajalti halveksittu ja poliittisesti vähäpätöinen toimija. Järjestölle löytyy käyttöä silloin, kun sitä voidaan käyttää lyömäaseena todellisia poliittisia vastustajia vastaan tai kun sen avulla voidaan vaatia sananvapauden tai muiden poliittisten toimintavapauksien rajoituksia.
Kohu pakottaa reagoimaan
Suurella älämölöllä luotu kohu poikii myös kommentteja päivystäviltä dosenteilta. Viime aikoina paljon julkisuudessa sammakoita päästellyt rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio näyttää kannattavan sensuurin lisäämistä ja havaitsee aukon nykyisessä lainsäädännössä:
”Tässä sääntelyssä on kuitenkin aukkoja. Rasistinen motiivi edellyttää, että uhri on tietyssä asemassa, esimerkiksi maahanmuuttaja. Teon motiivi kun voi olla rasistinen muissakin tapauksissa.”
Jimi Karttusen tapauksessa rasistinen motiivi on tietysti ilmiselvä, koska epäilty pahoinpitelijä on Vastarintaliikkeen jäsen. Jos joku uskaltaa todeta, että teko ei itse asiassa ollut erityisen poliittinen vaan vastaavanlaista tapahtuu nakkikioskeilla, hänet leimataan välittömästi natsien puolustelijaksi. Näin kävi Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerolalle. Totuus ei ole suosittu silloin, kun rakennetaan valheesta suurta toteemia.
Myös viranomaiset joutuvat kohua lietsovan median paineessa kommentoimaan.
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen toteaa:
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen
”Keskustelen valtakunnasyyttäjänviraston kanssa pikapuoliin, onko nyt se aika, jolloin on vakavasti harkittava tällaisen yhdistyksen lakkauttamista.”
Vaikka vastarintaliikkeessä on lahkomaisia piirteitä, sen lakkauttaminen voi olla vaikeaa. Toki voidaan kieltää järjestön ulkoisten symbolien käyttö eli käytännössä SVL:n tunnuksena toimiva ”harakanvarvaslippu”.
Tällaisten rajoitusten merkitys jää kuitenkin lähinnä symboliseksi eikä niillä ole mitään vaikutusta järjestön toimintaan, jos sen jäsenet vain haluavat jatkaa toimintaa.
Ääriliikkeiden kieltämiseen sisältyy sama ongelma kuin ”vihapuheen” ja ”rasismin” kieltämiseen.
Kuka saa päättää, mikä on ääriliike?
Jos kieltolinjalle mennään, vaarana on, että kieltoja tehdään poliittisten suhdanteiden mukaan. Mikä tahansa kieltolinja pelaa automaattisesti vihervasemmiston pussiin, koska tämän ryhmän politikointi perustuu hurskastelevaan moralisointiin ja jopa poliittisten vastustajien ihmisarvon mitätöintiin.
Rasistia voi tässä suhteessa verrata stalinistisen Neuvostoliiton ”kansanvihollisiin”. Vihervasemmisto itse edustaa kaikkea hyvää ja vastustajat ovat pahoja ihmisiä, joiden mielipiteitä ei pidä kuunnella.
Hyvää kohua ei pidä päästää laantumaan.
Siksi samat tahot, jotka järjestivät Meillä on Unelma -tapahtuman Olli Immosen Facebook-kirjoituksen takia, ovat puuhaamassa mielenosoitusta Helsingin Kansalaistorille 24.9.
14433176_200941100326029_8390866412731362758_n
”Tapahtuman järjestää puoluepoliittisesti sitoutumaton yhteenliittymä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä tarpeekseen saaneita yksityishenkilöitä, joukossa kokeneita tapahtumatuottajia, järjestöväkeä, toimittajia, yrittäjiä ja aktivisteja.”
Mielenosoitukset ovat vasemmiston leipälaji. Heiltä riittää veronmaksajan kustantamissa järjestöissä työskentelevää joutoväkeä mielenosoituksiin järjestettiin ne sitten arkena tai viikonloppuna.
Alkuperäinen unelma saa siis jatkoa, mutta jatko-osat eivät yleensä pärjää alkuperäiselle varsinkin, jos unelma itsessään on joutunut kosketuksiin todellisuuden kanssa ja väljähtynyt.
-MV tutkiva
-Ilja J/MV (kuvat ja taitto)
[email protected]