Innovatiivisuus kehitysmaissa

Kehitysaputyössä toistetaan jatkuvasti, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Paikallisista oloista lähtevä kehitystyö on pitkän päälle kestävintä. Pari juttua on jäänyt mieleen Afrikasta. Banaanikasveja vaivasi kasvitauti, joka tuhosi niitä laajoilla alueilla. Joku alkoi jalostaa erilaisia taudista vapaita taimia ja niillä ongelma saatiin kuriin. Joku toinen keksi, että kasvattamalla kahta eri kasvia yhdessä ne suojasivat toisiaan tuholaisilta. Vain toisella keksijöistä oli muistaakseni alan koulutusta.

Miten myötäsyntyistä innovatiivisuus on? Kansakunta voi olla innovatiivinen, mutta ei geeniensä vaan kulttuurinsa vuoksi. Kautta maapallon välillä on oltu edelläkävijöitä ja sitten on taannuttu. Innovatiivisuudesta pitää myös palkita. Jos paremman toimeentulon saa vähemmällä vaivalla vaikka hyvässä virassa, se vetää pitemmän korren varsinkin korruptoituneissa maissa.

Paikallinen

Yritys voisi aloittaa idea-agenttien kouluttamisen aivan alkeista hyväntekeväisyyspohjalta. Alkuun lähdetään kouluista ja kyläyhteisöistä ilman mitään tietotekniikkaa. Paikallisesti ideoidaan miten oloja voitaisiin parantaa pienillä parannuksilla. Toteutusvaiheessa yhteisö tekee hankkeen eteen töitä kykyjensä puitteissa ja yritys ostaa materiaalin.

Solujen välinen

Seuraavassa vaiheessa yksi yhteisö muodostaa solun, jolla on käytössään ainakin yksi nettiyhteys. Nyt useat solut voivat olla yhteydessä keskenään ja pohtia isompia ongelmia. Samalla tieto leviäisi kaikille.

Yksilöiden välinen

Vähitellen nettiyhteyksiä on yhä useammalla yksilöllä. Maaseudulla savimajassa asuvalla nuorella voi olla vaikeuksia hahmottaa maailmaa, vaikka verkon käyttö olisi vapaata. Slummeissa asuvilla ymmärrys on parempi. Vaikka elää itse huonoissa oloissa, näkee kaupungilla liikkuessaan mitä elämä voisi olla jos onnistuu olojaan parantamaan. Näissä oloissa edellytykset innovatiivisuudelle lisääntyvät. Pieni ryhmä voi hyvinkin keksiä vaikka esineiden internetiin käyttötarpeita, joita kehittyneissä maissa ei ole osattu ajatella ollenkaan. Yritys maksaisi ideoiden keksijöille ja kehittäjille, joilla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa niitä itse.

Valmius ja osaaminen

Tavoitteena olisi kehittää innovatiivista mieltä rinnan koulutustason kanssa. Kun pitkälle koulutettuja alkaa valmistua oppilaitoksista, he näkevät elämässään muitakin vaihtoehtoja kuin varma työ virastossa lahjuksia keräämässä.

Jotain tällaista lienee jo tekeilläkin, en tunne kehitysaputyötä tarkemmin. Köyhät maat ovat usein diktatuureja, joissa verkon käyttö on rajoitettua. Isompien ideointiryhmien toimiminen verkossa voi sekin olla kiellettyä. Joten maassa maan tavalla. Olisi muuten kiinnostava tietää, mitä pohjois-korealaiset suunnittelisivat jos heiltä ideoita kerättäisiin. Ja miten kauan heiltä kestäisi edetä kaupallisesti kilpailukykyiseen innovointiin, jos Kimien dynastia joskus kaatuu.