Olen urani aikana nähnyt niin mustia valkousia ihmisiä että ei tosikaan, niin kamalaa epätoivoa, niin julmaa kanssakäymistä, mutta ikinä en ole syyllistynyt mihinkään, eikä minua kohtaan aikasemmin ole hyökätty. Ihminen on ahdingossa pahin petoeläin, ei kaikki, osa murtuu, osa taistelee, osa hyökkää silmät täynnä vihaa, inhoa, epätoivoa, julmaa apuhuutoa. Se eläin riuhtoo, potkii ja sätkii, puree ja suunnittelee, rahan himo ja valta silmissään, myy itsensä saatanalle ennen kuin nöyrtyy. Se ei puhu, pussaa, tai puhise. Se on on kuin piru, joka sulkee myrkkyään, se on kuin raivostunut gorilla häkissään. Katkeruuden pieksemä, vihan ruokkima raivo, alkukantaiset voimat vaistonaan. Se on jotain kamalaa.
se on piru uhrilahjoilla ruokittu
pöyristyttävää
461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla tuntuu tällein himoissaan samalla petoeläimeltä. Tahdon pitää vaikka väkisin aloilla mutta minulle ei saa sanoa ei tai suutun ja äsyttää, tää petoeläimen osa jos on vielä ärsyttänyt siihen.
Kaksi asiaa joko teet töitä hulluna ettei sitä mieti tai kärsit vaatimuksista
Kyllä on uhri on myös itse asian omainen omalle häiriölle
miksi ihmiset ahdingossaan toimii niin eritavoin?
miksi joku hyökkää ja tappaa, toinen vetäytyy ja eristäytyy, miksi toinen vihaa ikuisesti ja katkeroituu ja toinen käy lasian lävitse suree hetken ja jatkaa elämäänsä, miksi jotkin rahanhimo vie mennessään hirmutekoihin ja miksi toinen pystyy sanomaan ei ja tietää rajat ja rajansa.
kuka ne opetti?
Samaa miettinyt itsekin.