Oli kerran nainen, jolla oli hyvä sydän. Ollessaan kylässä hän otti kirjahyllystä kirjan, selasi sitä ja havaitsi sen sisältävän hirvittäviä väitteitä tietyistä ihmisryhmistä. Kirjasta oli otettu vain yksi painos 1920-luvun Suomessa. Kirja oli suomalainen.
Nainen sujautti kirjan vaivihkaa laukkuunsa, kuljetti sen kotiinsa ja luettuaan järkyttävän tekstin tuhosi sen polttamalla.
Naiselle tuli idea: mitä jos hän tuhontaisi systemaattisesti kaikki kappaleet, joihin pääsee käsiksi?
Nainen alkoi selvittää kirjastojen hakukoneilta kirjan saatavuutta. Joihinkin kirjastoihin sekä yksityiskokoelmien haltijoille hän soitti ja tiedusteli mahdollisuutta lainata kirjaa. Nainen laati kartan, johon oli merkitty Suomen jokainen kirjasto / yksityinen kokoelma sekä kirjan saatavuustieto, ja käynnisti operaation, jonka nimesi "Savuyöksi".
Laatimansa kartan ja aikataulun mukaan hän matkusti junilla ja linja-autoilla ympäri Suomen maata, kävi noutamassa kirjan, vei sen luonnonhelmaan illan laskeuduttua ja poltti sen nuotiolla. Hän katseli pilviin kohoavaa savupylvästä. Sen tuoksu miellytti häntä.
Kun oli kulunut noin vuosi, nainen oli polttanut kirjasta kaikki kopiot, joihin oli päässyt käsiksi. Hän oli tunnollisesti maksanut kirjastoille korvaukset tuhoutuneista kirjoista. Hän ei edes halunnut laskea, kuinka paljon Operaatio Savuyöhön oli kulunut rahaa korvauksineen ja junamatkoineen. Operaatio oli saatu päätökseen – se oli tärkeintä.
On todennäköistä, että kirjasta on jäljellä eräitä kappaleita suomalaisissa yksityiskodeissa – nainen ymmärtää tämän. Toisaalta 1920-luvulla otettu painos, ainoa laatuaan, ei ollut mittava. Nainen lähetti kaikkiin Suomen divareihin ja kirja-antikvariaatteihin, joihin saa yhteyden sähköpostilla, yhteystietonsa ja pyynnön ilmoittaa, jos kirja ilmestyy heidän kokoelmiinsa esimerkiksi perikuntien toimittamien jäämistöjen mukana.
Nainen sujautti kirjan vaivihkaa laukkuunsa, kuljetti sen kotiinsa ja luettuaan järkyttävän tekstin tuhosi sen polttamalla.
Naiselle tuli idea: mitä jos hän tuhontaisi systemaattisesti kaikki kappaleet, joihin pääsee käsiksi?
Nainen alkoi selvittää kirjastojen hakukoneilta kirjan saatavuutta. Joihinkin kirjastoihin sekä yksityiskokoelmien haltijoille hän soitti ja tiedusteli mahdollisuutta lainata kirjaa. Nainen laati kartan, johon oli merkitty Suomen jokainen kirjasto / yksityinen kokoelma sekä kirjan saatavuustieto, ja käynnisti operaation, jonka nimesi "Savuyöksi".
Laatimansa kartan ja aikataulun mukaan hän matkusti junilla ja linja-autoilla ympäri Suomen maata, kävi noutamassa kirjan, vei sen luonnonhelmaan illan laskeuduttua ja poltti sen nuotiolla. Hän katseli pilviin kohoavaa savupylvästä. Sen tuoksu miellytti häntä.
Kun oli kulunut noin vuosi, nainen oli polttanut kirjasta kaikki kopiot, joihin oli päässyt käsiksi. Hän oli tunnollisesti maksanut kirjastoille korvaukset tuhoutuneista kirjoista. Hän ei edes halunnut laskea, kuinka paljon Operaatio Savuyöhön oli kulunut rahaa korvauksineen ja junamatkoineen. Operaatio oli saatu päätökseen – se oli tärkeintä.
On todennäköistä, että kirjasta on jäljellä eräitä kappaleita suomalaisissa yksityiskodeissa – nainen ymmärtää tämän. Toisaalta 1920-luvulla otettu painos, ainoa laatuaan, ei ollut mittava. Nainen lähetti kaikkiin Suomen divareihin ja kirja-antikvariaatteihin, joihin saa yhteyden sähköpostilla, yhteystietonsa ja pyynnön ilmoittaa, jos kirja ilmestyy heidän kokoelmiinsa esimerkiksi perikuntien toimittamien jäämistöjen mukana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä sitten?