Maahanmuuttajan aiheuttamat kustannukset
Maahanmuuton kustannuksista on vähän julkista tietoa. Sekin vähä on ristiriitaista. Kustannuksia esitetään vain lyhyeltä periodilta, esimerkiksi vastaanottokeskuksessa vietettävältä ajalta tai yhden hengen kuukauden toimeentulotukimenojen osalta. Lainkaan ei ole pohdittu pitkäaikaiskustannuksia. Yksi pysyvästi työttömäksi jäävä maahanmuuttaja aiheuttaa yhteiskunnalle menoja vuosikymmenien ajan. Kun maahanmuuttajien määrä koko ajan lisääntyy uusien turvapaikanhakijoiden ja perheenyhdistämisten kautta, yhteiskunnan menot kumuloituvat. Kansalaisuuden saamisen jälkeen maahanmuuttajan kustannukset muuttuvat suomalaisen kansalaisen kustannuksiksi.
Tärkeintä olisi selvittää, kuinka paljon Suomen valtio maksaa maahanmuutosta ja kuinka suuri osa yksittäisen paikkakunnan verotuloista käytetään maahanmuuton aiheuttamiin kustannuksiin. Kustannuksia vähentää saatavat tulot, joista tärkein on työllistyneen maahanmuuttajan maksamat verot. Myös maahanmuuttajien ostamiin hyödykkeisiin ja palveluihin liittyvät arvonlisäverot vähentävät maahanmuuttajien aiheuttamia menoja.
Vaikeaa on selvittää maahanmuuton välillisiä kustannuksia. Maahanmuuttajat tarvitsevat terveydenhoito-, sosiaali- ja asumispalveluja, koulutus- ja kotoutuspalveluja, oikeusapua, vapaa-ajan urheilu- ja kulttuuripalveluja. Tuhannet suomalaiset elävät maahanmuuton kautta saaduista työpaikoista vastaanottokeskuksissa, oikeusaputoimistoissa, kotoutus- ja koulutushankkeissa. Nämä menot mielletään usein nollaksi, koska henkilöt muutoin ehkä olisivat työttöminä. Vastaanottokeskuksia perustaneet kunnat katsovat toiminnan voitolliseksi, kun se työllistää kuntalaisia ja kun valtio maksaa kaikki menot. Yhtä hyvin palkkakustannukset voitaisiin laskea yhteiskunnan menoiksi, jos ajatellaan että ne ovat poissa muista palveluista kuten vanhusten hoidosta ja lasten koulutuksesta.
Välillisesti maahanmuuttajat luovat työpaikkoja kulutuksen kautta. Uuden asunnon kalustaminen, päivittäin tarvittavien elintarvikkeiden ja erilaisten palvelujen käyttö työllistää lukuisia suomalaisia.
Maahanmuuton tuottamia tuloja tulkitaan virheellisesti. Esimerkiksi kokoomuksen raportin mukaan (Satonen 2009) hammaslääkärin ”... pätevöittämiskoulutuksella yhden henkilön saaminen terveydenhoidon palvelukseen kesti 10 kuukautta, ja maksoi noin 18 000 euroa. ... suomalaisen hammaslääkärin koulutus kestää yliopistossa viitisen vuotta ja maksaa lähes 100 000 euroa. --- maahanmuuttajien pätevöittämiskoulutus on selkeä kansantaloudellinen sijoitus.”
Kokoomuksen raportissa unohdetaan se, että maahanmuuttajat tarvitsevat suomalaisten hammaslääkärien palveluja moninkertaisesti maahanmuuttajataustaisten tekemän hoitotyön määrän. Kokonaisvaikutus on kansantaloudellisena sijoituksena negatiivinen.
Maahanmuutto koetaan väistämättömäksi, minkä vuoksi ei ole esitetty mitään tavoitteita siitä, kuinka suuri maahanmuuttajien määrä on riittävä Suomen kannalta. Monet Euroopan maat tulevat muuttumaan maahanmuuttajaenemmistöisiksi 60 vuoden kuluessa. Näin tulee käymään myös Suomessa tämän vuosisadan loppupuolella. Maassamme on jo nyt suomalaisia lapsia, jotka tulevat näkemään itsensä vähemmistön edustajina. Tämä tulee vaikuttamaan olennaisesti suomalaiseen yhteiskuntaan, sen menoihin, velkaantumiseen ja eläketurvaan. Kun yhteiskunnalle aiheutuvia menoja ei selvitetä edes nyt kun valtio velkaantuu miljardi euroa kuukaudessa, olemme täysin sokkoja toteuttaessamme maahanmuutto-ohjelmia ja tehdessämme velvoitteita tuleville sukupolville.
Selvitystyö kuuluisi yhteiskunnan tehtäväksi. Sitä odotellessa voidaan tehdä alustavia hahmotelmia yhden maahanmuuttajan aiheuttamista menoista yhteiskunnalle. Tässä esimerkkitapauksessa on selvitetty nuorukaisena maahan tulleen turvapaikan hakijan kustannuksia. Hän asuu vuoden vastaanottokeskuksessa ja sen jälkeen muuttaa omaan kotiin. Esimerkin maahanmuuttaja ei työllisty, mikä on monen tänne tulleen kohtalo. Hän jää aikanaan eläkkeelle ja elää yhtä kauan kuin keskimääräinen suomalainen mies.
Aika vastaanottokeskuksessa
Vastaanottokeskusten menot turvapaikanhakijaa kohden vaihtelevat paikkakunnittain, keskuksen koon ja asukkaiden mukaan. Lapsi-ikäiset turvapaikanhakijat maksavat eniten. Julkisuudessa on keskusteltu lähinnä turvapaikanhakijan saamasta toimeentulotuesta. Naimattoman aikuisen turvapaikanhakijan toimeentulotuki on ollut 375,71 euroa kk:ssa.
Kustannuksia aiheuttavat myös asumiskustannukset, vastaanottokeskuksen ylläpito, henkilökunta ja terveydenhoito. Kokoomuksen raportin (Satonen 2009) yhdestä turvapaikanhakijasta yhteiskunnalle
aiheutuvat kustannukset ovat 5 000–66 300 €/vuosi, sijoituspaikasta riippuen.
Tässä selvityksessä vuoden asuminen vastaanottokeskuksessa on arvioitu 30.000 euroksi, mikä on keskiarvo viranomaisten esittämistä kustannuksista.
Oman kodin perustaminen
Maahanmuuttajan tarvitsema asunto on ensin hankittava. Yhteiskunta on sen rakennuttanut tai ostanut. Kun monissa kaupungeissa on asuntopula, johtaa
Maahanmuuton kustannuksista on vähän julkista tietoa. Sekin vähä on ristiriitaista. Kustannuksia esitetään vain lyhyeltä periodilta, esimerkiksi vastaanottokeskuksessa vietettävältä ajalta tai yhden hengen kuukauden toimeentulotukimenojen osalta. Lainkaan ei ole pohdittu pitkäaikaiskustannuksia. Yksi pysyvästi työttömäksi jäävä maahanmuuttaja aiheuttaa yhteiskunnalle menoja vuosikymmenien ajan. Kun maahanmuuttajien määrä koko ajan lisääntyy uusien turvapaikanhakijoiden ja perheenyhdistämisten kautta, yhteiskunnan menot kumuloituvat. Kansalaisuuden saamisen jälkeen maahanmuuttajan kustannukset muuttuvat suomalaisen kansalaisen kustannuksiksi.
Tärkeintä olisi selvittää, kuinka paljon Suomen valtio maksaa maahanmuutosta ja kuinka suuri osa yksittäisen paikkakunnan verotuloista käytetään maahanmuuton aiheuttamiin kustannuksiin. Kustannuksia vähentää saatavat tulot, joista tärkein on työllistyneen maahanmuuttajan maksamat verot. Myös maahanmuuttajien ostamiin hyödykkeisiin ja palveluihin liittyvät arvonlisäverot vähentävät maahanmuuttajien aiheuttamia menoja.
Vaikeaa on selvittää maahanmuuton välillisiä kustannuksia. Maahanmuuttajat tarvitsevat terveydenhoito-, sosiaali- ja asumispalveluja, koulutus- ja kotoutuspalveluja, oikeusapua, vapaa-ajan urheilu- ja kulttuuripalveluja. Tuhannet suomalaiset elävät maahanmuuton kautta saaduista työpaikoista vastaanottokeskuksissa, oikeusaputoimistoissa, kotoutus- ja koulutushankkeissa. Nämä menot mielletään usein nollaksi, koska henkilöt muutoin ehkä olisivat työttöminä. Vastaanottokeskuksia perustaneet kunnat katsovat toiminnan voitolliseksi, kun se työllistää kuntalaisia ja kun valtio maksaa kaikki menot. Yhtä hyvin palkkakustannukset voitaisiin laskea yhteiskunnan menoiksi, jos ajatellaan että ne ovat poissa muista palveluista kuten vanhusten hoidosta ja lasten koulutuksesta.
Välillisesti maahanmuuttajat luovat työpaikkoja kulutuksen kautta. Uuden asunnon kalustaminen, päivittäin tarvittavien elintarvikkeiden ja erilaisten palvelujen käyttö työllistää lukuisia suomalaisia.
Maahanmuuton tuottamia tuloja tulkitaan virheellisesti. Esimerkiksi kokoomuksen raportin mukaan (Satonen 2009) hammaslääkärin ”... pätevöittämiskoulutuksella yhden henkilön saaminen terveydenhoidon palvelukseen kesti 10 kuukautta, ja maksoi noin 18 000 euroa. ... suomalaisen hammaslääkärin koulutus kestää yliopistossa viitisen vuotta ja maksaa lähes 100 000 euroa. --- maahanmuuttajien pätevöittämiskoulutus on selkeä kansantaloudellinen sijoitus.”
Kokoomuksen raportissa unohdetaan se, että maahanmuuttajat tarvitsevat suomalaisten hammaslääkärien palveluja moninkertaisesti maahanmuuttajataustaisten tekemän hoitotyön määrän. Kokonaisvaikutus on kansantaloudellisena sijoituksena negatiivinen.
Maahanmuutto koetaan väistämättömäksi, minkä vuoksi ei ole esitetty mitään tavoitteita siitä, kuinka suuri maahanmuuttajien määrä on riittävä Suomen kannalta. Monet Euroopan maat tulevat muuttumaan maahanmuuttajaenemmistöisiksi 60 vuoden kuluessa. Näin tulee käymään myös Suomessa tämän vuosisadan loppupuolella. Maassamme on jo nyt suomalaisia lapsia, jotka tulevat näkemään itsensä vähemmistön edustajina. Tämä tulee vaikuttamaan olennaisesti suomalaiseen yhteiskuntaan, sen menoihin, velkaantumiseen ja eläketurvaan. Kun yhteiskunnalle aiheutuvia menoja ei selvitetä edes nyt kun valtio velkaantuu miljardi euroa kuukaudessa, olemme täysin sokkoja toteuttaessamme maahanmuutto-ohjelmia ja tehdessämme velvoitteita tuleville sukupolville.
Selvitystyö kuuluisi yhteiskunnan tehtäväksi. Sitä odotellessa voidaan tehdä alustavia hahmotelmia yhden maahanmuuttajan aiheuttamista menoista yhteiskunnalle. Tässä esimerkkitapauksessa on selvitetty nuorukaisena maahan tulleen turvapaikan hakijan kustannuksia. Hän asuu vuoden vastaanottokeskuksessa ja sen jälkeen muuttaa omaan kotiin. Esimerkin maahanmuuttaja ei työllisty, mikä on monen tänne tulleen kohtalo. Hän jää aikanaan eläkkeelle ja elää yhtä kauan kuin keskimääräinen suomalainen mies.
Aika vastaanottokeskuksessa
Vastaanottokeskusten menot turvapaikanhakijaa kohden vaihtelevat paikkakunnittain, keskuksen koon ja asukkaiden mukaan. Lapsi-ikäiset turvapaikanhakijat maksavat eniten. Julkisuudessa on keskusteltu lähinnä turvapaikanhakijan saamasta toimeentulotuesta. Naimattoman aikuisen turvapaikanhakijan toimeentulotuki on ollut 375,71 euroa kk:ssa.
Kustannuksia aiheuttavat myös asumiskustannukset, vastaanottokeskuksen ylläpito, henkilökunta ja terveydenhoito. Kokoomuksen raportin (Satonen 2009) yhdestä turvapaikanhakijasta yhteiskunnalle
aiheutuvat kustannukset ovat 5 000–66 300 €/vuosi, sijoituspaikasta riippuen.
Tässä selvityksessä vuoden asuminen vastaanottokeskuksessa on arvioitu 30.000 euroksi, mikä on keskiarvo viranomaisten esittämistä kustannuksista.
Oman kodin perustaminen
Maahanmuuttajan tarvitsema asunto on ensin hankittava. Yhteiskunta on sen rakennuttanut tai ostanut. Kun monissa kaupungeissa on asuntopula, johtaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.