Pitääkö Jumalaa palvella?
Jumalanpalvelus.
MEläjä
50300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Valitse se mikä tuottaa sinulle iloa. Ilo on lähinnä Rakkautta, iloinen ei voi samalla olla katkera eikä syyllinen. Eikö se ole silloin Jumalan palvelemista, eikö se ole silloin itsensä rakastamista. Itse on tässä tapauksessa se osa sinua jonka henki eli rakkaus on sinulle luonut.
Teenpä mitä tahansa, merkitys on siinä millä mielellä teen..... Eli kaiken teen kuitenkin lopulta itselleni.
Rakastatko sinä räkäpalloa?
Ajatukseni olivat tuossa alotuksessa sikäli maallisia, että mielikuvani oli ihmisissä jotka kerran viikossa astuvat kirkkoon ns. Jumalanpalvelukseen?
Jumalaa palvovalla on aivokemiat sekaisin.
Nimenomaan, hirmuinen palkinto on niillä, jotka yhtään enää uskovat Jumaliin tms.
minäen
28.9.2016 19:35
ja
hirmuinenpalkinto
28.9.2016 19:37
Valitsevat juuri oikein eli sen mikä tuottaa itselle suurta iloa Silloin he opettavat parhaiten itseään. Omasta oivalluksestaan käsin jokaisen on aloitettava. Jokainen vauva opettelee ensin omalla kädellään läpyttämään helistintä korinsa päällä, sitten kierii ja konttaa ja nousee ja kaatuu ja nousee taas. Jokainen maksaa oman oivalluksensa hinnan kaatumisen mustelmana tai oivalluksensa häpeänä ja ilona.
Minusta Jumalan palveleminen esiintyy juuri tuossa pyrkimyksessä tavoittaa jotakin, esimerkiksi näiden kahden lausunnot on heidän tehtävä koska he sen tekevät. Näin on jotain tavoitettu kun siitä on kokemus.
Näyttää siltä että minun Jumalani tulee palvelluksi joka hetki.
Pään irti leikkaaminen tai elävältä poltto, ei onnistu minun lapsiltani.
Muurahaisen palvonta on sentään jotain konkreettista.
Jos ja kun kirkko on paikka rauhoittumiselle, ymmärrän sen yhtenä keinona tavallaan keskustella Jumalan kanssa....vähän niinkuin joogaisi?
Kaikki eivät joogaa, vaikka kuinka tyrkytettäisiin.
Joogaajien elättäminen muiden rahoilla on kyseenalaista.
Miten joogaaminen liittyy muiden elätettäväksi antautumiseen?
Vähän niin kuin joogaisi.
Miten se liittyy siihen, että sinä siitä maksaisit?
Osta meidän läjästä sontaa niin pelastut.
Eikö tukiaiset riitä?
Meidän ei pidä "tehdä" mitään muuta Jumalallemme kuin oppia rakastamaan tätä Kaikkeuden Alkulähdettä josta Jeesus käytti käsitettä "Isämme". Mikäli opimme edes hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme, eli olemaan armeliaita itsellemme, niin voimme vähitellen hyväksyä myös toiset, kuten toisinuskovat, erirotuiset, kerjäläiset, pakolaiset jne. osana elämän eri mahdollisuuksia kokea kaikkeuden eri puolia. Ja myötätuntomme kasvaa rakkaudeksi lähimmäisiämme kohtaan tajuttuamme sen, että minä ja muut olemme loppujen lopuksi yhtä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen (erillisyyden harha häviää!). Näin ollen luonnollisesti tahdomme heille sitä samaa hyvää elämää niin kuin itsellemme ja perheellemme ja egoistinen itsemme palvelu muuttuu omien mahdollisuuksiemme ja tahtomme mukaiseksi Kaikkiallisen Isämme palveluksi. "Jumalan palveluun" ei kirkonmenoja tarvita!
Rikollisen kun ottaa asumaan, häviää kaikki rahaksi muutettava.
Kun yhteinen raha häviää, alkaa kilpailu rahan rippeistä.
Vääräuskoisten kohtalo on sama, kun jaettava loppuu.
Eli lyhyesti sanottuna Jumalan palvelus on itsensä hyväksymistä ehdoitta, eli siitä se lähtee?
Rikollisen, kun ottaa asumaan= eli Rikollis-jumalat...ikuisia loisia, parasiittejä.
Kirjoituksistasi päätellen olet jo pitkällä ymmärryksen/muistamisen tiellä :), joten koetan yrittää antaa selityksen kysymykseesi omasta näkökannastani, miksi juuri itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on tärkeintä.
Olet ehkä kuullut "mielikuvituksellisesta", mutta tieteenkin piirissä oletetusta äärettömästä multimaailma-systeemistä. Vain lyhyesti kuvaus siitä: jokainen on/kokee=elää omassa "maailmassaan" eli oman tietoisuudenta puitteissa omaa luomustaan hetki hetkeltä vetäen puoleensa kuin elokuvan "eläviä kuvia", jossa kaikki muu/toiset ovat/toimivat tuon omakohtaisen "elokuvan" vastanäyttelijöinä sisäisen (=sielutietoisuus, josta yleensä emme ole tietoisia) ohjaajan ohjaamina tuoden havaittavaksemme juuri niitä juttuja joita tarvitsemme kasvattaaksemme tietoisuudessamme/muistaaksemme... (Huom! Jokaisella on oma "elokuvansa" tai toinen vertaus; tietokonepelinsä, jossa oikeasti vain havaitsija on todella olemassa, kaikki muu on "pelin mahdollisuuksia, tapahtumia, siis mayaa eli harhaa)
Siis nytkin kirjoitan ainoastaan itselleni, mutta mieleni tulkitsee mahdollisen vastauksen tai kysymykset tulleen joltakin toiselta ihmiseltä tässä "yhteisessä" ajassa.....mutta kun aikakin on suhteellinen ja todellisuudessa sitä ei ole, niin vastaus voi tulla vaikkapa minulta itseltäni jossain toisessa olomuodossa tai ajassa.....Kaikki tuo kuulostaa mielipuoliselta, mutta jos ymmärrämme jo sen, että kaikki on YHTÄ eli ainoa mitä oikeasti on olemassa, on ääretön, ikuinen ja siis ajaton, kaikkiallinen Jumala (jota emme voi havaita aisteillamme, mutta jonka voimme vain "tuntea" itsessämme)....ja niinpä MOT, miksi itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on Jumalan palevelemista....ja miksi myös toisten, kaiken hyväksyminen (ns. pahallakin on tarkoitus joka johtaa ennenpitkää "hyvään") ja rakastaminen on Jumalan palvelemista.
erinomainen kuvaus täysin käsittämättömästä asiasta
Kaikki on aina. Jos ajatellaan että Jumala on siis minä olen se joka on, (vain se mikä minussa on Jumaluutta on todella olemassa -ikuista) silloin voin itselleni sanoa että palvelen kaikkeutta rakastamalla itseäni
Siis mikä elokuva ja mikä itse rakkaus.
enaistijumalaa
Omaa elokuvaasi olet elämässä/olemassa/näyttelemässä. Kaverin naamasta näet mitä olet näytellyt, niin kuin jokainen.
Jos asetat odotuksia Jumalan kokemuksillesi se olet sinä joka olet niitä asetellut. Et voi elää itsesi ulkopuolella se on jokaisen Jumaluus. Siinä on itse rakkaus.
Toki on varsin tavanomaista kerjätä huomiota jopa rakkautta valittelemalla "huonoja" puoliaan. Miten voisit kuvitella kaveriasi joka alinomaa parjaisi itseään ja tekojaan.
"Pitääkö Jumalaa palvella?"
Tottakai pitää.
Esinahat annetaan ekana.
Loppuelämä kuluu kirkkon taloudellisessa tukemisessa.
Koska naisilla ei ole esinahkaa, näiden tulee palvella isäntiään peput pystyssä, ja olla käyttämättä ehkäisyä ja synnyttää paljon poikia, jotta julle saa lisää esinahkoja syntyviltä poikalapsilta.
Eli tosiaan oman itsensä hyväksyminen sellaisenaan, on edellytys henkiselle kehittymiselle?
Tästä pitää puhua koska toisen ihmisen hyväksyminen on vaikeaa, ilman ettei hyväksy itseään kaikkine ominaisuuksineen?
Jeesusuksen kerrotaan sanoneen, 'rakastakaa lähimmäisiänne kuin itseänne'. Ajattelen että siinä on viesti ja ohje, joka on mahdollinen muttei suinkaan helppo tehtävä. Jos ihmiset noudattaisivat edes osin tätä viisautta, olisi maailma paljon parempi paikka asua.
Mutta haaste on kova, tiedän sen omasta elämästäni ja kokemuksistani.
Liikuimme näköjään samaan aikaan, samoilla aaltopituuksilla! :)
Taidan olla hieman laiska kehittämään tietoisuuteni tasoa?
Kysyn, oletko kokenut 'sielun matkoja', joita esim. Rauni-Leena Luukanen on kuvaillut kirjoissaan?
Luetko alan kirjallisuutta, jos luet onko Peter Richelieu tuttu nimi?
Tietoisuuden tasomme kehittyy automaattisesti jokaisesta kokemuksestamme. Jokainen tiedon murunen johtaa ennenpitkää kokemukseen ja vasta kokemus antaa uuden lisän tietoisuutemme kasvuun. Itse koen olevani ennemminkin tiedon etsijä, ehkä valistajakin jossain määrin kuin "mysteerien" kokija. En tee "sielun matkoja" ainakaan tietoisesti, vaikka usein herättyäni minulla on selvä tunne olleeni jossain "muualla" ja saanut korkeaa opetusta josta en sillä hetkellä kuitenkaan muista mitään. Tieto tulee sitten tarvittaessa - automaattisesti - aina kun näen aiheelliseksi esim. vastata jollekin näillä keskustelupalstoilla.
Kyllä, luen paljon. Minulla on melkoisen laaja kirjasto suomenkielistä henkisyyteen liittyvää kirjallisuutta, mutta etenkin toisella kotikielelläni (joka ei ole ruotsi) julkaistuja ko. aiheeseen liittyviä kirjoja ja jopa kokonaisia sarjoja.
Toinen aihe, joka on lähellä sydäntäni, on nykytieteen saavutukset. Henkisyys ja tiede ovat koko ajan lähentymässä ja uskonkin, että vähitellen ero niiden välillä tulee häviämään.
Peter Richelieu ja 'Sielun matka' on ollut minulle hyvin merkittävä lukukokemus.
On erittäin epätodellista olettaa että teos olisi pelkkää kuvitelmaa, siis fantasiaan perustuvaa 'romantiikkaa'?
Kun se on sielun matkaa, on se fantasiaa epätodellisesta todellisuuteen.
Henkinen kehitys on sitä että muistaa itsensä. Kaikilla on kaikki aina eli jokaisessa on jumaluus kantsii vain muistaa se kun bilettää menemään?
Henkinen kehitys johtaa mielisairauteen.
Syy ja seuraus eivät ole loogisia.
Kunnioitan mielipidettäsi -kylmätotuus- mutta en itse koe niin. Toisin sanoen tunnistan vastauksessasi jotain jota en itse allekirjoita.
Henki jokaisessa on täysin valmis. Mielen käytössä eli soveltamisessa on tarkistamisen tarvetta. Käyttämällä mieltäni löydän asiat jotka ovat löytämisen eli muistamisen arvoisia.
Tässä on kehittämisen paikka.
Miten perustelet, ettei syy ja seuraus ole looginen tapahtuma?
Kyllä. Elämällä päivänsä niin ettei illalla nukkumaan menessä tarvitse hävetä itseään.
Kun kuitenkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista on tärkeätä antaa itselleen anteeksi omat virheensä. Usein niitä ei kukaan muu huomaakaan.
Tämä on kyllä viisaus joka pätee, oikeastaan muuta ei ihmiseltä voi odottaa?
Yksi mutta, näin pystyy elämään sellainen ihminen jonka oma itsetunto on kohdallaan, näin ei valitettavasti ole läheskään aina?
Missä näette jonkun Jumalan?
Jos pystyt. Ole aivan hiljaa,ilman ainoatakaan häiritsevää ajatusta,voi olla että kohtaat Jumalan. Tämä ei ole aivan helppoa,mutta todella kovalla työllä ja harjoituksella voi onnistua.
Vedän heti turpaan, jos näen Jumalan. Siitä kusipäästä on ollut vain harmia.
Tietoisuus on myös Jumaluutta, koe se?
Sikäli korjaan että tietoisuus ON Jumaluutta, tämä ON, on tietoisuuden tasoa?
Tämä On, 'Minä olen' on yhtä minun oletuksissani.
Kaikki asiasta kiinnostuneet, kysykää ja jaetaan ymmärrystä, oliko kamala sana?
Kysynkin sinulta -hyvä kysymys- mitä tarkoitat näkemisellä.
Esimerkin vuoksi näetkö sanomalehden valkoisella paperilla mustetahroja joita "kirjanoppineet" eli lukutaitoiset sanovat kirjaimiksi. Vai onko se vain heidän saivarteluaan niille jotka näkevät siinä mustetahroja. Mitä on lukutaito? yo.kirjoituksissa on tehtävänä ainakin ollut luetun ymmärtäminen.
Rohkenen epäillä että ikinä ei ole missään kokeissa tähän kysymykseen vastattu samoilla sanoilla.
Kuten huomaat, kirjaimet muodostavat lukutaitoisille mielikuvia, mutta myös ajatus mustetahroista on aivan todellinen mielikuva.
On aivan totta että sinulla on, ja vain sinulla, käsitys "Missä näette jonkun Jumalan"
Noin kirjoittaessasi kukaan muu ei tiedä mitä sinun mielessäsi silloin tapahtuu, se on sinun Jumaluutesi ja tämä on tällä hetkellä minun tulkintani siitä.
Sikäli se on minun mielestäni mainittava jumaluudeksi koska kukaan missään ihmiskunnassa ei vielä ole pystynyt millään suostuttelun eikä kidutuksen muodolla tuhoamaan ajatusta eli ideaa jostakin asiasta. (Maailman eri sotilasmahdin kyllä maksaisivat miljoonia tällaisesta voimasta.)
Nauti siis väitteestäsi (jumaluudestasi) kokemustasi et voi välttää nimeät sitä miten tahansa
Kuten M.eläjä kirjoittaa jokainen ON Siinä on Jumaluus. Eli kukaan ei pysty ottamaan keltään sitä kokemusta pois (kokemus olemassaolosta)
Ap.t.17:25. Ei häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Siis kokemus minä olen ei tarvitse mitään eikä sitä voi tuhota. Kehon kyllä pystyy tuhoamaan mutta ei tietoisuutta. Elämä on kehosta riippumatta.
Kysymyksiä Jumalasta ei ole helppoa kuvailla sanoin, kuinka sanat muotoilisi että vastaanottaja ne myös tajuaa?
Rauni-Leena Luukanen kertoo kuinka hän harjoittelemalla pystyi irtautumaan ruumistaan ja liikkumaan suunnattomalla nopeudella.
Jos tämä on mahdollista, eikö ole mahdollista myös 'ohjattuna' siirtyä astraalitasoille harjoituksien tuloksena?
Peter Richelieun teoksessa kuvataan tapahtuma alusta asti ja hänen 'opettajansa' vieläpä sanoi, että sielun irtaantuminen tapahtuu aina unessa.
Siis kysymys on 'rutiiniasiasta', jota emme tiedosta mutta sitä voi kehittää myös valvetilassa, mikä nyt onkin keskeisin avain?
Unessa emme muista, mutta on tärkeää oppaia muistamaan kokemansa ja siksi kokemukset pitäisi hankkia tietoisen suunnitelman avulla.
Ajatus siirtyy valoa nopeammin. Ajatuksen avulla on hyvin nopeasti vaikkapa kuun takapuolella. Tämä on tällä hetkellä varmaan yhtä naurettava ajatus kuin oli väite että maa voi olla pallo.
Kvanttitiedemiehet: Tietoisuus jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen sieluna. Useimmat uskonnot perustuvat ajatukselle, ettei elämä ole kertakäyttöinen, vaan olemassaolo jatkuu kuoleman jälkeen, eri muodossa. Kvanttiteoriaa tutkivien tieteilijöiden mukaan näin on.Kuolemanjälkeinen elämä on yksi ihmiskunnan suurimmista mysteereistä.
Nyt asiantuntijat väittävät, ettei tietoisuus kuole – vain keho kuolee, kertoo Daily Express.
Tuossa edellä Brina viittasi tähän seikkaan, siksi kopioin siitä osan koska se nyt sopii aiheeseen.
Sielunsuunnitelmaan ei voi kajota, eli fyysiseen elämään ja karmaan?
Jeesus teki poikkeuksia, mutta ei ennen kuin oli pyytänyt niihin 'lupaa'?
Miettikää tätä.