Uskonnon harjoitus

Jaa, ekstaattiseen? tilaan?? Vaikka tämä tuntuu provolta, se sai minut miettimään asiaa.

Ensiksikin, en harjoita uskontoa millään lailla. Mutta sitä, mikä uskoksi käsitetään, sitä minä pyrin toteuttamaan elämässäni sen mukaan, kun minulle on uskoa annettu. Tunnustan olevani huono rukoilija. En rukoile yhteenmittaan pitkiä rukouksia. Mutta päivänmittaan rukoilen usein eri asioiden ja ihmisten puolesta. Töissä, autossa, kotona, kaupassa.....

Kuuntelen paljon opetuksia ja ihan ääniraamattua. Luen myös Raamattua paperiversiona, mutta useinmiten luen koneelta sitä. Kirjoitan itselleni auki Raamattua. Siihen minulla on erilaisia opuksia niin koneella kuin kirjoina. Siten pystyn jäsentämään asiat paremmin.

Srk:ssa pääsen käymään harvoin, koska työaikani ovat erittäin epäsäännölliset. Kuitenkin vedän yhtä "piiriä" n. kerran kk:sssa. Joskus keskustelen ystävieni kanssa uskonasioista.

Mitäs muuta? Siinäpä ne taisivat olla.....

1 Kor. 1:18 Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Yleensä masturboin kunnes saavutan voimakkaan orgasmin.

" Miten palstalaiset harjoittavat uskontoaan?"

- en harjoita uskontoa, koska Jeesuksen seuraaminen / usko Häneen ei ole uskonto

" Pyrittekö pääsemään voimallisen ekstaattinen tilaan esimerkiksi rukouksen voimasta/avulla? "

- outoja kyselet, en tavoittele ekstaasia, koska se ei kuulu Jeesuksen seuraamiseen. Rukoilen sen vuoksi, että saan sen kautta Jeesukselta, mitä todella tarvitsen. Ihan selvästi sotket uskon Jeesukseen ja uskonnon / uskonnollisuuden toisiinsa.
Uskonto sitoo, Jeesus vapauttaa uskontojen orjuutuksista.

" Kuinka usein harrastatte uskoanne? Koetteko elämän mielekkäämmäksi uskontonne ansiosta? "

- todellakin, en harjoita uskontoa, vaan uskoa, siinä kysyit oikein. Elämä on mielekästä Jeesuksen seurassa, se on jokapäiväistä ja jokahetkistä, tavallista elämää kaikkinen tapahtumineen, turvaten Jeesuksen huolenpitoon.

Pienissä arkipäivän tilanteissa heitän lyhyitä rukouksia Jeesukselle. Positiivisesta luonteestani johtuva "hymy huulilla" -kulkemiseni osoittaa toivoakseni ihmisille, että usko on iloinen asia. Usko näkyy myös avuliaisuutena kanssaihmisiä kohtaan.

Olen mukana seurakuntani pyhäkoulu- ja varhaisnuorisotyössä. Lisäksi pyrin käymään vähintään toisessa viikon kahdesta kokouksesta. Pidän hillitystä tyylistä, jossa Raamatun Sanaa tuodaan julki rakkaudellisesssa hengessä, samalla "kupeet totuuden vyötettynä". Rukoillessani en pyri mihinkään ihmeellisiin tunnetiloihin vaan yhteyteen Jumalan kanssa. Joskus koen rukoustilanteissa tai hyvää saarnaa kuunnellessani ihanaa Pyhän Hengen läsnäoloa, joka ilmenee lämpimänä tunteena, sisäisenä rauhana.

Koneella istuessani kuuntelen joskus netistä eri seurakuntien saarnoja hengellistä musiikkia. Raamattua sen sijaan olen viime aikoina lukenut valitettavan vähän. Lyhyt iltarukous, jossa muistan lähimpiäni ja usein myös laajempaa joukkoa, joskus kaikkia maailman ihmisiä myöten, päättää jokaisen päivän.

Tässäkin ketjussa näkee hyvin, miten itsestään jotain luulevat kuvittelevat olevansa jotain ja kutsuvat uskontoaan "uskoksi". Samaa paskaa se vain on, eri paketissa!

Ehkä joku saa tästä innon ? Rukoilen että saisin rukoilla aina ja joka hetki niin kuin Paavali kehoitta. Ja tiedämme ett Paavali sanoi että teen sen mitä en tahdo. Elikä nukun koko yön makeesti mikä mun liha tykkää ja mistä se nauti. Enkä rukoile ja taistele edes hetken yöllä mitä tahtoisin tehdä! Jos täällä joku rukoile niin rukoile mun puolesta että pystyisin rukoilla !!

Onks se jotain uskonnon harjoitusta, jos keskustelee läheistensä kanssa uskosta versus kaikkeen? Joo sitä teen silloin tällöin. Joskus rukoilen, jopa esirukoilen, jos jaksan, yleensä en. Raamattua luen sieltä täältä, jakeen, toisen, harvoin luvun, en jaksa, joskus nuorempana tuli into piukeena luettua Raamattua illasta aamuun ja se riitti. Hengellisissä tilaisuuksissa käyn toooosi harvoin, eihän sitä samojen asioiden jauhantaa ees sun taas jaksa kuunnella - sanahelinää. Ai niin, joskus autossa käännän RadioDein puolelle, kun alkaa pahasti ärsyttää joku Novan seppäläpäläpäläpälä tai pimiä moottoriturpa, tosin sitten teen comebackin äkkiä kun Deistä tuleekin vain sitä iänikuista soopaa homoparoista, joita pitää ymmärtää ja ymmärtää ja silittää päätä.
Nih, tällaista on mun uskonnon harjoitus, uskoani en aktiivisesti harjoita, koska se harjoittuu ihan itsestään tai ei näissä elämän kiemuroissa.

Usko ja rukous ovat minulle yhtä arkipäiväistä kuin hengittäminen, siitä ei tarvitse tehdä numeroa. Raamattua olen lukenut elämäni varrella sen verran, että sieltä nousee mieleen sopivia ohjeita tilannekohtaisesti. Uskosta keskustelen silloin kun se nousee esille luontevasti, en harrasta tyrkyttämistä.

Enkä tosiaankaan harrasta erityisiä rituaaleja tai pinnistele "ekstaasiin". Sellaiset puuhat ovat lähempänä magiaa kuin uskoa. Jumalan läsnäolon voi kokea pinnistelemättä hiljaisuudessa. Usko on minulle luottamusta Jumalaan normaalin elämän keskellä.