Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen johdosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tiit. 3:5.
Näemme, mitä armolahjoja Jumala kasteeseen yhdistää, ja kuinka paljon me siinä saamme. Sanotaan, että hän pelasti meidät. Pelastus taas merkitsee kaikista synneistä vapautumista ja pääsemistä kuoleman ja pahan hengen vallasta. Sen sijaan saamme osaksemme iankaikkisen elämän rikkaan perinnön ja runsaat lahjat. Yhdellä kerralla siis saamme osaksemme suuren armon, pääsemme Jumalan lapsiksi, saamme synnin kautta menettämämme armon ja ihanuuden, joka on meitä varten valmistettu ja jonka Kristus teoillaan ja kärsimyksillään, vieläpä kuolemallaan ja ylösnousemisellaan meille uudestaan on hankkinut. Oi, verratonta rakkauden neuvoa!
Kaiken tämän Kristus ikään kuin yhdisti ja pani kasteveteen, ja aivan kuin siten näkyväisesti merkitsi seurakunnassaan sen, joka omisti tämän armolahjan. Sillä tavalla hän lopuksikin sai meidät tajuamaan suuren, hengellisen ja näkymättömän lahjansa meille ja antoi meille mahdollisuuden löytää siitä lohdutusta.
Vaikka kastevesi ulkonaisesti näyttääkin niin vähäpätöiseltä, niin on se kuitenkin äärettömän kallisarvoista. Se on verrattavissa rikkaan kartanonomistajan sormukseen, josta sen omistaja sanoi: Tämän sormuksen mukaan lahjoitan itseni ja koko omaisuuteni. Vaikka siis tuo sormus itsessään oli vain halpa-arvoinen, niin oli se kuitenkin varsin arvokas. Sillä se ei ollut ainoastaan oman hintansa veroinen, vaan sen arvoa lisäsivät sekä sen antajan arvo että kaikki tämän omaisuus. Kuinka niin? Siksi, että siihen liittyi lupaus, että joka sormuksen sai omakseen, sai myös kaiken mainitun muun sen lisäksi. Kaste on samanlainen: Ilman Jumalan sanaa on se vain pelkkää vettä, ja siis arvotonta, mutta kun Kristuksen antama lupaus siihen liittyy, niin se on sakramentti, johon sisältyy kaikki armo ja autuus.
On opettavaista havaita, miten Jumala usein tällä tavalla liittää maallisiin ja näkyviin seikkoihin ja merkkeihin näkymättömiä ja taivaallisia armolahjoja. Heikko, aistillinen, herkkäuskoinen ihmissydän on aina tarvinnut sellaisia. Vanha testamentti antaa meille siitä monta todistusta - todistusta, jotka juuri ennustavat Kristuksen meille valistamaa pelastusta. Kun Israelin lapset pelastettiin kuolonenkelin miekalta, tapahtui se sen näkyväisen merkin avulla, että ovenpielet siveltiin pääsiäislampaan verellä. Kun polttavat käärmeet olivat heitä erämaassa pistäneet, pelastuivat he kuolemasta nostamalla ilmaan kuparisen käärmeen ja katselemalla sitä. Siitä pelastusmerkistä sanotaan varta vasten: »Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, samoin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi iankaikkisen elämän.»
2. Kuninkaiden kirjassa on myös sattuva ennustus kasteesta ja siitä kuinka järkemme siihen suhtautuu. Kun syyrialainen päämies Naaman tuli profeetta Elisan luo etsimään puhdistusta ja parannusta spitaalitaudilleen, lähetti profeetta vain palvelijansa kautta hänelle sanan: »Jos peseydyt seitsemän kertaa Jordanissa, puhdistut.» Naaman suuttui ja aikoi matkustaa pois, kun profeetta itse ei tullut hänen luokseen ja toimittanut mitään juhlallisia temppuja, vaan lähetti vain palvelijansa mukana näin halvan neuvon. Mutta kun hän lopulta kuitenkin noudatti profeetan neuvoa, ja peseytyi Jordanissa, tuli hän heti lupauksen mukaan terveeksi. Miksi se tapahtui? Ei sitä saanut aikaan mikään erikoinen ominaisuus Jordanin vedessä, vaan lupaus, jonka profeetta oli antanut: »Jos peseydyt, niin tulet puhtaaksi!»
Puhukaamme sitten kasteesta ja omasta itsestämme. Ensin halpa sanan palvelija toimittaa kasteen yksinkertaisin ja vähäpätöisin menoin. Jospa näkisimme Jumalan itsensä taivaallisessa korkeudessaan kastavan ja lupaavan meille autuuden, niin uskoisimme ja toimitus olisi meistä arvokas ja tärkeä. Mutta nythän kaikki vain riippuu vanhasta, kaukaisesta lupauksesta, emmekä me näe mitään silmillämme. Tuijotamme veteen ajatellen: eivätkö katuvat kyyneleeni paremmin voisi pestä pois syntiä kuin tämä kaivovesi, jota valellaan päähämme?
Mutta jos vain yhä edelleen tarkkaamme vettä unohtaen lupauksen sanat, niin tulee meistä kasteen ja Kristuksen kevytmielisiä halveksijoita, emmekä me puhdistu syntispitaalistamme. Jos taas voimme uskoa ja luottaa Kristuksen lupaukseen tästä vedestä, tapahtuu meille aivan sananmukaisesti ja me saamme autuuden ja puhdistumme. Sillä eihän Jumalan sana ole uni eikä runoelma, vaan ikuinen jumalallinen totuus. Eihän hän voi valehdella, joka on sanonut: »joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu». Herran sana merkitsee tuhat kertaa enemmän kuin meidän mielipiteemme ja tunteemme. Kiinnittäkäämme siis sivullemme tähyilemättä katseemme Herran sanaan. Sillä se on varmempi ja luotettavampi kuin mikään muu maailmassa.
Näemme, mitä armolahjoja Jumala kasteeseen yhdistää, ja kuinka paljon me siinä saamme. Sanotaan, että hän pelasti meidät. Pelastus taas merkitsee kaikista synneistä vapautumista ja pääsemistä kuoleman ja pahan hengen vallasta. Sen sijaan saamme osaksemme iankaikkisen elämän rikkaan perinnön ja runsaat lahjat. Yhdellä kerralla siis saamme osaksemme suuren armon, pääsemme Jumalan lapsiksi, saamme synnin kautta menettämämme armon ja ihanuuden, joka on meitä varten valmistettu ja jonka Kristus teoillaan ja kärsimyksillään, vieläpä kuolemallaan ja ylösnousemisellaan meille uudestaan on hankkinut. Oi, verratonta rakkauden neuvoa!
Kaiken tämän Kristus ikään kuin yhdisti ja pani kasteveteen, ja aivan kuin siten näkyväisesti merkitsi seurakunnassaan sen, joka omisti tämän armolahjan. Sillä tavalla hän lopuksikin sai meidät tajuamaan suuren, hengellisen ja näkymättömän lahjansa meille ja antoi meille mahdollisuuden löytää siitä lohdutusta.
Vaikka kastevesi ulkonaisesti näyttääkin niin vähäpätöiseltä, niin on se kuitenkin äärettömän kallisarvoista. Se on verrattavissa rikkaan kartanonomistajan sormukseen, josta sen omistaja sanoi: Tämän sormuksen mukaan lahjoitan itseni ja koko omaisuuteni. Vaikka siis tuo sormus itsessään oli vain halpa-arvoinen, niin oli se kuitenkin varsin arvokas. Sillä se ei ollut ainoastaan oman hintansa veroinen, vaan sen arvoa lisäsivät sekä sen antajan arvo että kaikki tämän omaisuus. Kuinka niin? Siksi, että siihen liittyi lupaus, että joka sormuksen sai omakseen, sai myös kaiken mainitun muun sen lisäksi. Kaste on samanlainen: Ilman Jumalan sanaa on se vain pelkkää vettä, ja siis arvotonta, mutta kun Kristuksen antama lupaus siihen liittyy, niin se on sakramentti, johon sisältyy kaikki armo ja autuus.
On opettavaista havaita, miten Jumala usein tällä tavalla liittää maallisiin ja näkyviin seikkoihin ja merkkeihin näkymättömiä ja taivaallisia armolahjoja. Heikko, aistillinen, herkkäuskoinen ihmissydän on aina tarvinnut sellaisia. Vanha testamentti antaa meille siitä monta todistusta - todistusta, jotka juuri ennustavat Kristuksen meille valistamaa pelastusta. Kun Israelin lapset pelastettiin kuolonenkelin miekalta, tapahtui se sen näkyväisen merkin avulla, että ovenpielet siveltiin pääsiäislampaan verellä. Kun polttavat käärmeet olivat heitä erämaassa pistäneet, pelastuivat he kuolemasta nostamalla ilmaan kuparisen käärmeen ja katselemalla sitä. Siitä pelastusmerkistä sanotaan varta vasten: »Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, samoin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi iankaikkisen elämän.»
2. Kuninkaiden kirjassa on myös sattuva ennustus kasteesta ja siitä kuinka järkemme siihen suhtautuu. Kun syyrialainen päämies Naaman tuli profeetta Elisan luo etsimään puhdistusta ja parannusta spitaalitaudilleen, lähetti profeetta vain palvelijansa kautta hänelle sanan: »Jos peseydyt seitsemän kertaa Jordanissa, puhdistut.» Naaman suuttui ja aikoi matkustaa pois, kun profeetta itse ei tullut hänen luokseen ja toimittanut mitään juhlallisia temppuja, vaan lähetti vain palvelijansa mukana näin halvan neuvon. Mutta kun hän lopulta kuitenkin noudatti profeetan neuvoa, ja peseytyi Jordanissa, tuli hän heti lupauksen mukaan terveeksi. Miksi se tapahtui? Ei sitä saanut aikaan mikään erikoinen ominaisuus Jordanin vedessä, vaan lupaus, jonka profeetta oli antanut: »Jos peseydyt, niin tulet puhtaaksi!»
Puhukaamme sitten kasteesta ja omasta itsestämme. Ensin halpa sanan palvelija toimittaa kasteen yksinkertaisin ja vähäpätöisin menoin. Jospa näkisimme Jumalan itsensä taivaallisessa korkeudessaan kastavan ja lupaavan meille autuuden, niin uskoisimme ja toimitus olisi meistä arvokas ja tärkeä. Mutta nythän kaikki vain riippuu vanhasta, kaukaisesta lupauksesta, emmekä me näe mitään silmillämme. Tuijotamme veteen ajatellen: eivätkö katuvat kyyneleeni paremmin voisi pestä pois syntiä kuin tämä kaivovesi, jota valellaan päähämme?
Mutta jos vain yhä edelleen tarkkaamme vettä unohtaen lupauksen sanat, niin tulee meistä kasteen ja Kristuksen kevytmielisiä halveksijoita, emmekä me puhdistu syntispitaalistamme. Jos taas voimme uskoa ja luottaa Kristuksen lupaukseen tästä vedestä, tapahtuu meille aivan sananmukaisesti ja me saamme autuuden ja puhdistumme. Sillä eihän Jumalan sana ole uni eikä runoelma, vaan ikuinen jumalallinen totuus. Eihän hän voi valehdella, joka on sanonut: »joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu». Herran sana merkitsee tuhat kertaa enemmän kuin meidän mielipiteemme ja tunteemme. Kiinnittäkäämme siis sivullemme tähyilemättä katseemme Herran sanaan. Sillä se on varmempi ja luotettavampi kuin mikään muu maailmassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
''On opettavaista havaita, miten Jumala usein tällä tavalla liittää maallisiin ja näkyviin seikkoihin ja merkkeihin näkymättömiä ja taivaallisia armolahjoja. Heikko, aistillinen, herkkäuskoinen ihmissydän on aina tarvinnut sellaisia. ''
Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen johdosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tiit. 3:5.