Jonnekin.
Heräsin keskellä yötä, ja siinä ne sitten yhtäkkiä olivat. Asiat, jotka olen koko ajan jollain tasolla tiennyt, mutta jotka ovat olleet liian vaikeita ja sietämättömiä kestettäväksi.
Kun ensimmäisen kerran tein jotakin selkeämpää osoittaakseni välittämiseni, ajattelin, että ehkä tulisit vastaan ja voisimme vaikka selvittää välillämme olleen. Sinä otitkin sen jonakin riemuvoittona. Tuskin koskaan voin unohtaa sitä ivaa kasvoillasi.
Siitä se sitten vain jatkui. Itsetuntosi kohosi silmissä. Olipa aikamoista törmätä sinuun läheisissä tunnelmissa toisen kanssa tämän kaiken keskellä. Silti, sama meno jatkui suhteeni senkin jälkeen. Mahtoi olla kiihottavia hetkiä sinulla elämässäsi, kun oli pientä vipinää.
Joka kerta, kun olen jollain tavalla osoittanut sinulle välittämistäni tai ajatuksiani, se sama iva tai itsetunnon nousu on paistanut kasvoiltasi.
Olisit vain antanut olla. Jos joku olisi minuun ihastunut, jos olisi pienikin epäilys, saati sitten, että joku uskaltaa sen suoraan ilmaista, ja jos minulla ei olisi minkäänlaisia aikeita hänen suhteensa, tekisin kyllä kaikkeni, etten vahingossakaan satuttaisi tai loukkaisi häntä.
Anteeksi on pyydelty, monen monta kertaa. Niistä 100 % on tullut minulta. Sinulle ei edes tullut missään vaiheessa mieleen, että tässä olisi ollut jotain, jota olisit voinut pyytää anteeksi.
Jostain syystä ajattelin aina, että olet ihan erilainen kuin muut. Jotenkin empaattinen, herkkä ja välittävä. Ööö... Samaa shittiä kuin suurin osa muistakin.
Ja sitten kun ei huvita enää leikkiä, niin voikin esittää, niin kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan.
Olisi mielenkiintoista, jos tietäisit, mitä muuta tässä on vielä ollut samaan aikaan meneillään.
Koko ajan oksettaa tää kaikki vaan enemmän.
Hyi s*atana.
Heräsin keskellä yötä, ja siinä ne sitten yhtäkkiä olivat. Asiat, jotka olen koko ajan jollain tasolla tiennyt, mutta jotka ovat olleet liian vaikeita ja sietämättömiä kestettäväksi.
Kun ensimmäisen kerran tein jotakin selkeämpää osoittaakseni välittämiseni, ajattelin, että ehkä tulisit vastaan ja voisimme vaikka selvittää välillämme olleen. Sinä otitkin sen jonakin riemuvoittona. Tuskin koskaan voin unohtaa sitä ivaa kasvoillasi.
Siitä se sitten vain jatkui. Itsetuntosi kohosi silmissä. Olipa aikamoista törmätä sinuun läheisissä tunnelmissa toisen kanssa tämän kaiken keskellä. Silti, sama meno jatkui suhteeni senkin jälkeen. Mahtoi olla kiihottavia hetkiä sinulla elämässäsi, kun oli pientä vipinää.
Joka kerta, kun olen jollain tavalla osoittanut sinulle välittämistäni tai ajatuksiani, se sama iva tai itsetunnon nousu on paistanut kasvoiltasi.
Olisit vain antanut olla. Jos joku olisi minuun ihastunut, jos olisi pienikin epäilys, saati sitten, että joku uskaltaa sen suoraan ilmaista, ja jos minulla ei olisi minkäänlaisia aikeita hänen suhteensa, tekisin kyllä kaikkeni, etten vahingossakaan satuttaisi tai loukkaisi häntä.
Anteeksi on pyydelty, monen monta kertaa. Niistä 100 % on tullut minulta. Sinulle ei edes tullut missään vaiheessa mieleen, että tässä olisi ollut jotain, jota olisit voinut pyytää anteeksi.
Jostain syystä ajattelin aina, että olet ihan erilainen kuin muut. Jotenkin empaattinen, herkkä ja välittävä. Ööö... Samaa shittiä kuin suurin osa muistakin.
Ja sitten kun ei huvita enää leikkiä, niin voikin esittää, niin kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan.
Olisi mielenkiintoista, jos tietäisit, mitä muuta tässä on vielä ollut samaan aikaan meneillään.
Koko ajan oksettaa tää kaikki vaan enemmän.
Hyi s*atana.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oot suloinen ja sinusta pitää välittää. Ei yhden suunnan välitys muutakin tukahduttaa.
Siis muuta kuin tukahduttaa.
Kuulostaa itsesääliltä. Minä rn olisi tuollaisella parkumisella selvinnyt raiskauksesta, väkivallasta jne. Uhriutuminen on häviäjän asenne. Asetut lapseksi joka riippuvainen vanhempansa rakkaudesta ja hoivasta osoittaen vihaa kun vanhempi jakaa sitä muuallekin. Ota aikuinen ihminen nyt se vastuu omasta onnesta ja itsestäsi
Niinpä. Se kaikki muu tässä samaan aikaan meneillään oleva onkin nimenomaan se, että olen tässä samaan aikaan yrittänyt selvitä lapsuuden aikaisesta raiskauksesta ja väkivallasta. Varmaan siksi tämäkin tilanne meni tällaiseksi. Olen vuosien aikana tehnyt kaikkeni, jotta en luisuisi rotkoon ja hirveällä tahdonvoimalla ajanut asioitani eteenpäin. Ikävä kyllä toisaalla, tämän jutun ulkopuolella, on eräs ihminen, jonka kanssa jouduin olemaan tekemisissä ja joka käytti kaikki mahdolliset keinot, jotta minulla menisi mahdollisimman huonosti. Hän teki kaikkensa, jotta minulta poistuisi kaikki keinot, joilla olin pysynyt pinnalla. Kun on noinkin syvä trauma, kroppa heiveröinen, niin minulla ei ole ollut minkäänlaisia puolustusmahdollisuuksia.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että ota vastuu omasta onnesta. Niin pitkään teinkin, kunnes minut ajettiin siitä pois. Kuten sanoin, puolustusmahdollisuuksia ei ollut. Mutta viestisi oli hyvä muistutus siitä taistelutahdosta, joka minulla on aina ollut, nyt vain piilossa.
Mutta siitä, miten toisia kohdellaan, olen kyllä eri mieltä. Olen aika ehdoton, mitä tulee parisuhdeasioihin ja rakkauteen. Toisten tunteilla ei leikitä. En ylipäätään ymmärrä kaikenlaisia ihme ihmissuhdedraamoja, joita monilla ihmisillä on, ei nyt liity tähän. Mutta olen törmännyt niin outoihin seläntakanapaskanpuhumiseen yms., että en vaan voi ymmärtää, miten aikuiset ihmiset viitsivät.
Empatiakyvyn puute on ihmisen huonoimpia ominaisuuksia.
Olen myös sitä mieltä ollut aina, että ihmisen pitää ensin osata olla yksin ja itsensä kanssa ennen kuin voi olla toisen kanssa. Monen mielestä en olisi saanut ajatella näin.
Kiitos, muistutit niistä ajatuksista, jotka oikeasti on mun. Ehkä vaan yritän kaivaa vanhat hymyt ja tahdot jostakin takaisin.