Ihmetyttää Vanessa

Vanessan käytös kuuluu emmerdalen naisten tyyliin.Niille on kaikki aina ongelmallista.Kehittävät isoja ongelmia ihan mitättömistä asioista.Ovat persoja alkoholille ja pomppivat kenen kanssa hyvänsä sänkyyn, seurauksista viis.

Tiedän elävästä elämästä , että kun lapsi joutuu keskolaan suoraan synnytyssalista, niin suhteen muodostaminen ei ole helppoa.
Jo se on hankalaa , kun äiti on synnyttäjän osastolla tai on kotona jo ,lapsi lasten osastolla. Hyppää siinä toipilaana itsekin siellä ja täällä.

Lisäksi kaiken pelko , kuinka lapsi toipuu on raskasta.

Jos lapsen isä on intialainen Kirin, niin siitähän tulee tummaihoinen, se näkyy kohtapuoleen.

Itse sain olla keskostyttäreni vierellä kaikki päivät ja monet yötkin. Se oli todella rankkaa, mutta poiskaan en pystynyt lähtemään. Ymmärrän erittäin hyvin, jos joku ei jaksa katsoa lapsensa taistelua jokaisesta hengenvedosta. Se oli ainakin minulle niin rankkaa, että romahdin totaalisesti niin fyysisesti kuin henkisestikin siinä vaiheessa kun lapseni pääsi kotiin.

Ehkä sarjassa on yritetty kuvata niitä suunnattomia henkisiä paineita mitä äiti tai isä tuntee silloin kun oma lapsi makaa keskoskaapissa ja taistelee elämästään.
Ymmärrän erittäin hyvin, jos joku hakee helpotusta henkisiin paineisiin vaikkapa juuri alkoholista tuossa tilanteessa.

Minusta on ihan ok, että tällaistakin puolta näytetään. Kyllä äidillä on oikeus olla väsynyt siinä missä muillakin, ja kuten sanottua, niin on vaikeaa muodostaa sidettä, jos vauvaa ei voi edes pidellä, mikä yleensä tapahtuu välittömästi syntymän jälkeen. Asian avainhan on sen ymmärtäminen, että asiat tapahtuvat aivan normaalisti, kun lapsi aikanaan on täysikasvuinen, ja syntymä on ikään kuin vasta silloin.

Pidän Vanessasta hahmona. Hän on minusta erittäin aito ja herkkä, tunteitaan näyttävä ja niiden kanssa hyvin kosketuksissa, rehellisesti oleva henkilö. Pidän Michelle Hardwickista näyttelijänä. Pidän myös hänestä ja Kirinistä rakkaustarinana. Näennäisesti vaikealta tuntuva suhde on minusta osoittautunut monilla tavoilla kypsäksi ja aikuiseksi suhteeksi. Jo se, että Kirin edelleen välittää ja haluaa huolehtia Vanessasta, ja voisin kuvitella, että aikanaan myös tämän vauvasta, vaikka se olisikin toisen miehen, kertoo jotenkin jo paljon siitä, että suhde on vahva ja monella tapaa kypsällä pohjalla. Ja tämä siis jo ilman tietoa siitä, että vauva onkin itse asiassa Kirinin.

Paljastuuko milloin, että Kir on lapsen oikea isä?

En minä osaa heidän kohdallaan silti kauhistella ikäeroa, söpöjä ja rakastuneita olivat ja yhteinen lapsi, toivoisin isyyden selviävän ja heidän vielä olevan onnellisia.

Onhan monella täysiaikaisen vauvankin synnyttäjällä hankalaa muodostaa suhdetta vauvaan. Kaikilla se ei tule luonnostaan, vaan ajan kanssa.
Toisinaan siihen on syynä hormonit ja baby blues. Se on sitten hoidettavissa lääkkein ja ajan kanssa.

Mun mielestä Vanessa ilmentää hyvin tuota, ettei se tunneside aina tule heti. Sehän on tietenkin äidille hemmetin hämmentävää ja pelottavaakin.

Se on jossain määrin tabu, kun ihmisillä tuntuu olevan noita luuloja, että jos mäkin tunnen äärimmäistä rakkautta kaikkia eläviä pieneliöitä kohtaan, niin tietenkin kaikki muutkin toimivat samoin. Eikä mitenkään pysty ymmärtämään, että kukin meistä on yksilö. Rasittava piirre.