Oli vielä yö ennen ensimmäistä tuntia kun naiset pakkailivat ostamiaan yrtteitä ja voiteita spitaalisen simonin talossa. Tunnelma oli haikea sillä rabbi oli otettu heiltä pois vain kaksi yötä aiemmin, pesty ja haudattu kiireellä kallioon hakattuun hautaan. Öljylyhdtyjen valossa he tarkastelivat ennen viikkosapattia tekemiään ostoksiaan ja katsoivat että kaikki tarpeellinen tuli mukaan. Sitten he hyvästelivät Jerusalemista edellisenä iltabna sapatin loputtua palanneet opetuslapset jotka olivat olleet pääsiäis aterialla rabbin kamssa. Opettajan muistaminen kirpaisi naisten sydämmiä ja jokainen kivun väre vuoratti naisten silmistä kyyneleitä. Rabbi oli kirottu, häväisty ja ristiinnaulittu. Kun tämä oli ristillä huutanut "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!" Hänelle vastattiin ilkkuen "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia ottamaan hänet alas." Kun rabbi huusi "Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen!" Sotilaat kastoivat sienen karvastettuun viinin ja tarjosivat nauraen sitä hänelle. Sitten hän oli huutanut viimeisen kerran "... sillä hän on tämän tehnyt!" Ja henkäisi.
Naiset kuitenkin muistivat mittä rabbi oli ennustanut, kolmen päivän päästä hän nousisi kuolleista. Heidän ajatuksissaan he ymmärsivät että sielu palaisi ja nousisi taivaaseen kuten rabbi oli ylösnousemuksesta heitä teroittanut. Heidän olisi siis kiire valmistella hautaus loppuun jonka kaksi arvostettua suuren neuvoston jäsentä olivat aloittaneet. Lattian värähtely kuitenkin herätti naisten huomion, järisikö maa taas? Jälki järistyksiä? He muistivat kuinka suuri vavahtelu oli liikutellut Jerusalemia ympäröiviä vuoria juuri ristiinnaulitsemisen aikaan. Se oli ollut niin vomakas etyä useita hautoja avautui kivien kaatuessa niiden suilta. Tämä oli kuitenkin pienempi, ehkä se oli kuitenkin merkki, viesti taivaan Isältä.
Ensimmäiseen tuntiin ei ollut enään kauan aikaa kun naiset lähtivät ulos Betanian majapaikasta, ryhmä naisia lähti yksin ilman miehiä kulkemaan kohti Jerusalemia. Koska oli vielä pimeää he valaisivat tietä lyhdyillä, kohta kuitenkin alkaisi hämärtää. Matkalla he puhuivat keskenään: "Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?" Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi. Sen nähdessään he pelästyivät ja menivät hämilleen. Oliko joku avannut heidän rabbuuninsa haudan? Kun he kurkistivat haudan sisään he näkivät kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä seisomassa joista toinen istuuntui ja lohdutteli heitä: "Älkää pelätkö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on herännyt, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää sanomaan muille, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, kuten on sanonut.'" Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.
Mutta nuorin naisista, Maria joka oli kotoisin Magdlan kaupungista, juoksi nopeiten Betaniaan Simonin luo jota kutsuttiin Pietarksi. Tavoitettuaan Pietarin joka oli Johanneksen kanssa ja Maria sanoi heidät tavattuaan: "Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, minne hänet on pantu." Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti yhtämatkaa juoksemaan haudalle, mutta Johannes, nuorempi heistä, juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Johannes kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Kun Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Pietari huomasi, ettei Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Perästä tuli myös ensin haudalla saapunut Johannes. Miehet olivat ymmällään sillä he eivät odottaneet rabbinsa katoavan haudasta vaan sielun ylösnousemusta.
Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista miestä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. He kysyivät: "Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." Hän kääntyi ja näki rabbinsa seisovan takanaan, mutta ei tunnistanut tätä. Rabbi sanoi: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Nainen luuli rabbia puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." Silloin tämä sanoi: "Maria." Maria kääntyi: "Rabbuuni!" Rabbi reakoi ja sanoi: "Älä koske. En vielä ole noussut. Mene viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen Isän helmaan, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä rabbi oli hänelle sanonut ja myös Pietari sai nähdä rabbinsa. Sitte he kaikki lähtivät haudalta majapaikkaansa.
Vielä samana päivänä myös kaksi oppilaista kulki pois kaupungista, arvaatteko siis mitä nyt tapahtui?
Naiset kuitenkin muistivat mittä rabbi oli ennustanut, kolmen päivän päästä hän nousisi kuolleista. Heidän ajatuksissaan he ymmärsivät että sielu palaisi ja nousisi taivaaseen kuten rabbi oli ylösnousemuksesta heitä teroittanut. Heidän olisi siis kiire valmistella hautaus loppuun jonka kaksi arvostettua suuren neuvoston jäsentä olivat aloittaneet. Lattian värähtely kuitenkin herätti naisten huomion, järisikö maa taas? Jälki järistyksiä? He muistivat kuinka suuri vavahtelu oli liikutellut Jerusalemia ympäröiviä vuoria juuri ristiinnaulitsemisen aikaan. Se oli ollut niin vomakas etyä useita hautoja avautui kivien kaatuessa niiden suilta. Tämä oli kuitenkin pienempi, ehkä se oli kuitenkin merkki, viesti taivaan Isältä.
Ensimmäiseen tuntiin ei ollut enään kauan aikaa kun naiset lähtivät ulos Betanian majapaikasta, ryhmä naisia lähti yksin ilman miehiä kulkemaan kohti Jerusalemia. Koska oli vielä pimeää he valaisivat tietä lyhdyillä, kohta kuitenkin alkaisi hämärtää. Matkalla he puhuivat keskenään: "Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?" Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi. Sen nähdessään he pelästyivät ja menivät hämilleen. Oliko joku avannut heidän rabbuuninsa haudan? Kun he kurkistivat haudan sisään he näkivät kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä seisomassa joista toinen istuuntui ja lohdutteli heitä: "Älkää pelätkö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on herännyt, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää sanomaan muille, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, kuten on sanonut.'" Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.
Mutta nuorin naisista, Maria joka oli kotoisin Magdlan kaupungista, juoksi nopeiten Betaniaan Simonin luo jota kutsuttiin Pietarksi. Tavoitettuaan Pietarin joka oli Johanneksen kanssa ja Maria sanoi heidät tavattuaan: "Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, minne hänet on pantu." Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti yhtämatkaa juoksemaan haudalle, mutta Johannes, nuorempi heistä, juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Johannes kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Kun Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Pietari huomasi, ettei Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Perästä tuli myös ensin haudalla saapunut Johannes. Miehet olivat ymmällään sillä he eivät odottaneet rabbinsa katoavan haudasta vaan sielun ylösnousemusta.
Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista miestä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. He kysyivät: "Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." Hän kääntyi ja näki rabbinsa seisovan takanaan, mutta ei tunnistanut tätä. Rabbi sanoi: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Nainen luuli rabbia puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." Silloin tämä sanoi: "Maria." Maria kääntyi: "Rabbuuni!" Rabbi reakoi ja sanoi: "Älä koske. En vielä ole noussut. Mene viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen Isän helmaan, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä rabbi oli hänelle sanonut ja myös Pietari sai nähdä rabbinsa. Sitte he kaikki lähtivät haudalta majapaikkaansa.
Vielä samana päivänä myös kaksi oppilaista kulki pois kaupungista, arvaatteko siis mitä nyt tapahtui?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.