JEESUKSEN KRISTUKSEN PERSOONA
Olavi Peltola
1. Jumalan pelastustahto
Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala loi ihmisen läheiseen rakkauden ja luottamuksen yhteyteen kanssaan. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan" (Ps 73:28). Ihminen nousi kuitenkin kapinaan Jumalaa vastaan ja niin ihminen joutui perkeleen, synnin, kuoleman ja kadotuksen vallan alaiseksi. Nyt ihmisen on mahdotonta perisyntisen luontonsa tähden elää Jumalan lapsena ja iloita läheisestä yhteydestä Jumalaan.
Jumala haluaa kuitenkin pelastaa langenneen ihmisen ja ottaa hänet yhteyteensä. Siksi syntiinlankeemuksen jälkeen Herra, Jahve huusi: "Missä sinä olet?" (1 Moos 3:9). Se oli Jumalan pelastavan rakkauden huuto eksyneelle. Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (1 Tim 2:4; 2 Piet 3:9).
Olavi Peltola
1. Jumalan pelastustahto
Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala loi ihmisen läheiseen rakkauden ja luottamuksen yhteyteen kanssaan. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan" (Ps 73:28). Ihminen nousi kuitenkin kapinaan Jumalaa vastaan ja niin ihminen joutui perkeleen, synnin, kuoleman ja kadotuksen vallan alaiseksi. Nyt ihmisen on mahdotonta perisyntisen luontonsa tähden elää Jumalan lapsena ja iloita läheisestä yhteydestä Jumalaan.
Jumala haluaa kuitenkin pelastaa langenneen ihmisen ja ottaa hänet yhteyteensä. Siksi syntiinlankeemuksen jälkeen Herra, Jahve huusi: "Missä sinä olet?" (1 Moos 3:9). Se oli Jumalan pelastavan rakkauden huuto eksyneelle. Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (1 Tim 2:4; 2 Piet 3:9).
Vastaukset 107
Vanhimmat
Pelastuksen edellytyksenä on kuitenkin se, että "vaimon siemen" on polkeva rikki ihmisen syntiin viekoitelleen "käärmeen pään" (1 Moos 3:15, KR38). Perkeleen valta ihmiseen on murrettava. Meille käsittämättömästä syystä se on mahdollista vain syyttömän uhrikuolemassa: "Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21). Se "hulluus" on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus (1 Kor 1:23). Jumalan kaikki pelastavat teot tapahtuvat yksin Kristuksessa (Kol 1:19-23).
Toteuttaakseen tämän pelastustahtonsa ihmisten maailmassa Jumala kutsui Abrahamin, teki liiton hänen kanssaan ja antoi lupauksen kansasta, maasta ja ihmeellisestä siunauksesta "hänen siemenessään" (1 Moos 12:1-3; 22:18, KR 38; Gal 3:16). Näin Jumala alkoi toteuttaa pyhää rakkaustahtoaan. Abrahamin jälkeläisistä muodostuikin kansa, he saivat maan ja ajan täyttyessä (Gal 4:4) Jumala lähetti tuon kansan jäsenenä ainokaisen Poikansa pelastuksen tuojaksi (1 Tim 1:15; Gal 1:4). Poika oli se vaimon ja Abrahamin siemen, joka oli luvattu ja josta Vanha testamentti monella muullakin tavalla ennakolta puhui. VT onkin historiaa, joka opettaa tulevaa Kristusta ja UT historiaa, joka opettaa jo tullutta Kristusta. "Kirjoitukset kävivät toteen" on Matteuksen usein eri muodoissa toistama sanonta alkaen Matt 1:22, 2:5. Hän on se viaton "Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh 1:29).
2. Pelastuminen ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan kautta
Kristinuskon ydinkysymys on: "Kuka on se Ihmisen Poika" (Joh 12:34; 8:24-25,53; Matt 16:15)? Kuka oli se mies, joka käveli keskellämme, jonka äänen kuulimme ja jonka käteen saatoimme tarttua ja jonka nimi oli Jeesus (1 Joh 1:1)? Tähän liittyy mitä läheisimmin toinen keskeinen kysymys: Mitä Jeesus Kristus teki? Jälkimmäiseen kysymykseen koetamme antaa vastauksen seuraavassa luvussa.
Raamatun antama vastaus Jeesuksen Kristuksen persoonasta ylittää käsityskykymme monin tavoin:
HÄN ON KOLMIYKSEISEN JUMALAN AINOKAINEN POIKA, JOKA ON OLLUT OLEMASSA ENNEN IKUISIA AIKOJA:
Anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä (Joh 17:5, KR92).
On annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (1 Tim 1:9)
Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut (Joh 1:18, KR38).
Ainokaisella Pojalla on Isältä (Joh 1:14, KR38).
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.(1 Joh 4:9).
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa (Joh 3:16, KR38)
Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän (Joh 6:46).
HÄNEN KAUTTAAN KAIKKI ON LUOTU JA PYSYY VOIMASSA:
Kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa (Kol 1:16-17).
Sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu (Ilm 4:11, KR92)
HÄN TYHJENSI ITSENSÄ JA TULI IHMISEKSI:
Tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen (Fil 2:7, KR38)
Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne (2 Kor 8:9, KR92)
HÄN ON JUMALA:
Sana oli Jumala (Joh 1:1)
Tuomas: "Minun Herrani ja minun Jumalani" (Joh 20:28)
Mutta Pojastaan hän sanoo: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan" (Hepr 1:8)
Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room 9:5, KR38).
Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä (1 Joh 5:20, KR92).
Minä ja Isä olemme yhtä (Joh 10:30)
Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän (Joh 14:9)
HÄN RISTINKUOLEMALLAAN SIJAISKÄRSIJÄNÄ SOVITTI IHMISTEN SYYLLISYYDEN JA RANGAISTUKSEN:
Lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi (1 Joh 4:10, KR92)
Jumala… Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon (1 Kor 5:18, KR92)
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (1 Kor 5:19, KR38)
Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut (Jes 53:5, KR38)
Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi (Room 3:25, KR92)
HÄN OSTI IHMISET VAPAAKSI SYNNIN, KUOLEMAN JA SAATANAN VALLASTA:
Olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista (Ilm 5:9)
Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta (1 Kor 6:20, 7:23, KR92)
Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään
katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä (1 Piet 1:18-19,KR92).
Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden
voittajan (Kol 2:15)
Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta (Hepr 2:14, KR92)
JUMALA HERÄTTI HÄNET KUOLLEISTA
Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia (Apt 3:15, KR38) Jumala herätti hänet kuolleista (Apt 13:30, KR38)
Jonka Jumala kuolleista herätti (Apt 4:10)
Hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista (Apt 17:31, KR38)
Hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa (Ef 1:20, KR38)
8. HÄNEN YLÖSNOUSEMUKSENSA SINETÖI RISTILLÄ TAPAHTUNEEN SOVITUKSEN JA LUNASTUKSEN KAIKKIA IHMISIÄ KOSKEVAKSI JA IANKAIKKISESTI PÄTEVÄKSI
Herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden (Room 4:25, KR92)
On kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä (2 Kor 5:15, KR92)
9. HÄNET KOROTETTIIN JUMALAN LUOKSE JA HÄNELLÄ ON ISÄN OIKEALLA PUOLELLA KAIKKI VALTA.
Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen(Apt 2:33, KR92)
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman (Fil 2:9)
Herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi
kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa (Ef 1:21-22, KR92)
10. NYT HÄN ON SEURAKUNTANSA PÄÄ
Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää (Ef 1:22-23; Kol 1:18)
Kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja
pitää sitä koossa (Ef 4:15-16)
11. HÄN VAIKUTTAA PYHÄSSÄ HENGESSÄ SANAN JA SAKRAMENTTIEN KAUTTA.
Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä (Joh 6:63)
Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa (Room 8:9)
Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne
kaiken, mitä olen teille puhunut (Joh 14:26).
12. HÄN TULEE JA HÄNEN TUOMIONSA ALLE ALISTUVAT KAIKKI JOKO IANKAIKKISEKSI ELÄMÄKSI TAI KADOTUKSEKSI.
Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen (2 Kor 5:10)
Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti (Matt 25:34). Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen (25:41).
13. KOLMIYKSEINEN JUMALA LUO UUDET TAIVAAT JA UUDEN MAAN
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää (Ilm 21:1)
Sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa (Ilm 21:22)
Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa (Ilm 21:23)
Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva ja kaikki palvelevat Jumalaa (Ilm 22:3, KR38, KR92)
Elämän veden virta… kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta (Ilm 22:1).
Voimme oikeutetusti väittää, että Jeesus Kristus on kristillisen uskon pääsisältö ja hänen persoonansa hallitsee kaikkea, läpäisee kaiken ja hän on kaikessa läsnä.
Jeesuksen persoona on meille täysin ylivoimainen ilmaistavaksi inhimillisin sanoin ja käsittein. Jeesus on ja jää meille salaisuudeksi, mysteeriksi. Hän on aina jotain paljon enemmän ja suurempaa kuin mitä pystymme ymmärtämään. Ainoa oikea asenteemme hänen edessään onkin vaikeneminen ja palvominen! Meidän ei tule selitellä kuka Jeesus on, vaan antaa hänen vallata sydämemme ja koko olemuksemme.
Emme halua tuntea Jeesusta "lihan mukaan", "pelkästään inhimilliseltä kannalta" (2 Kor 5:16). Kuitenkin UT:n neljä evankeliumia kertoo Jeesuksesta nimenomaan ihmisenä ihmisten joukossa. Olemme täysin riippuvaisia evankelistojen todistuksesta emmekä siksi halua tuntea muuta Jeesusta, kuin UT:n kuvaaman Jeesuksen.
3. Jeesus on ollut olemassa jo ennen ihmiseksi syntymistään
Jeesus Kristus on ikuisuudesta asti ollut yhtä Isän ja Pyhän Hengen kanssa (Jeesuksen pre-eksistenssi). "Totisesti minä sanon teille. Ennenkuin Abraham syntyi olen minä ollut" (Joh 8:58). Tämä Jeesuksen vastaus tuntui juutalaisista niin pilkkaavalta, että he alkoivat poimia kiviä. Jeesus Kristus ei ole luotu, vaan ikuinen.
Jeesus on ollut ennen aikaa ja on ajan Herra. "Hän on esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa" (Kol 1:15). Hänessä Jumala tulee ikuisuudesta aikaan, tuonpuoleisuudesta tämänpuoleisuuteen (Joh 17:5; 15:5; 8:58; 1 Kor 10:4; San 8:22-31). "Hän pysyi ennen kaikkea aikaa olevana ja hän alkoi olla ajassa" (Leo Suuri, v. 449).
Jeesus Kristus on samalla kertaa sekä ajallinen että iankaikkinen. Kristus ei siis kuulu vain tähän aikaan vaan on myös osallinen Jumalan iankaikkisuudesta ja on ajan Herra. Siksi hän on "maan päällisessä toiminnassaan ja ihmisenä yhtä lähellä kaikkia aikoja ja hänen työllään on iankaikkinen pätevyys, vaikka se onkin sidottu tietyn ajan tapahtumiin" (Bengt Hägglund). Jokainen kristillinen sukupolvi on voinut elää todeksi UT;n pohjalta Jeesuksen Kristuksen lyhyen ajallisen elämän tapahtumat ja saada niiden vaikutuksen omakseen.
Jeesus Kristus on se, joka hän on, vaikka kukaan ei uskoisikaan häneen ja uskoessaan häneen pelastuisi. Hän on se, joka hän on, ilman Kristus-tapahtumaa ihmisessä. Jeesus Kristus on riippumaton meidän pelastumisestamme ja siitä otettaanko hänet vastaan ihmiskunnassa (Joh 1:. Mutta me emme opi tuntemaan häntä muuten kuin pelastajanamme. Ilman Jeesusta Kristusta ei olisi koko kristinuskoa.
4. Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi
Jumalan vastaus ihmisen syvimpään hätään keskittyy yhteen ainoaan henkilöön ja hänen kertakaikkiseen ilmestymiseensä maailman historiaan. Kolmiykseisen Jumalan Poika tuli ihmiseksi (Joh 1:14; Hepr 2:18). Aloite oli Jumalan ja tapahtuma ihmeitten ihme. "Käsittämätön tahtoo tulla käsitetyksi... Kaikkeuden Herra on kätkeytynyt mittaamattoman majesteettiutensa ja ottanut palvelijan hahmon. Jumala, joka ei voi kärsiä, ei ole hävennyt olla kärsivä ihminen. Kuolematon tahtoo olla kuoleman lakien alainen" (Leo Suuri).
UT alkaa Jumalan ihmiseksi tulemisesta (Matt 1). Se tapahtui määrättynä aikana (Luuk 2:1-2), määrätyssä paikassa (Matt 2:1,5; Miik 5:1)), tietystä naisesta syntyen (Luuk 1:26-27; 2:6-7; Jes 7:14), poikana, joka sai nimekseen Jeesus (Matt 1:25).
"On vain yksi lääkäri, ruumiillinen ja samalla hengellinen, syntynyt ja ei syntynyt, lihaan tullut Jumala, kuolemassa tosi elämä, Mariasta ja Jumalasta, kärsimyksen alainen ja sitten ilman kärsimystä, Jeesus Kristus, meidän herramme" (Ignatius, n. v.110 jKr.). Tämä kaikki Jeesuksessa on käsinkosketeltavaa ja niin todellista. "Jeesus Kristus oli Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, hän todella söi ja joi, todella sai ravinnon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli..., joka todella herätettiin kuolleista" (Irenaeus, k. n. 200 jKr).
Jumalan ainosyntyinen Poika otti inhimillisen luonnon neitsyt Marian kohdussa. Kristillinen kirkko on jopa sanonut, että Maria on Jumalan synnyttäjä. Silloin jumalallinen luonto omaksui itselleen inhimillisen luonnon. Jumala on olemuksellisesti läsnä Jeesuksessa. Jumalan Poika tuli ihmisen kaltaiseksi (Fil 2.7), lihasta ja verestä osalliseksi (Hepr 2:14), tuli syntisen lihan kaltaisuudessa (Room 8:3) ja kuitenkin ilman syntiä (Hepr 4:15).
Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä ja syntyminen neitseestä on kristilliselle uskolle täysin luovuttamaton todellinen tapahtuma tässä maailmassa. Se on maailman historian tapahtuminen joukossa myös jotain täysin ainutlaatuista ja ainutkertaista. Se ei ole toistunut eikä tule toistumaan. Se on ainutlaatuisen ihmeellistä ja ihmeellisen ainutlaatuista. Kristillinen kirkko ei voi tästä totuudestaan antaa periksi nykyaikaiselle luonnontieteelliselle ajattelulle. Siinä Jumala vapaalla kaikesta riippumattomalla teolla on tehnyt mahdottoman mahdolliseksi. Olemme "ilmoitetun salaisuuden" edessä (Room 16:26). Asia on mitä luonnollisin: poika sikiää äitinsä kohdussa ja ajallaan syntyy todellisena ihmisenä. Ja kuitenkin hän on Jumalan Poika - todellinen Jumala.
Tämä ihme osoittaa Jeesuksen ainutlaatuisuuden kaikkien ihmisten joukossa. Hän ei ole vain langenneen ihmissuvun jäsen, ihminen ihmisten joukossa. Hänen alkuperänsä on hamasta muinaisuudesta. Hän on turmeltuneen ihmiskunnan ulkopuolelta ja vapaa perisynnin vaikutuksesta.
Jumalan tulemisen ihmiseksi Pojassaan Jeesuksessa vakuuttaa meille myös ihmisen ja luonnon äärettömästä arvosta Luojalleen. Vielä lankeemuksenkin jälkeen Jumala ottaa yhteyttä luomaansa maailmaan ja tulee Pojassaan yhdeksi ihmisten kanssa ja lunastaa ihmiset takaisin itselleen. "Hänen ainoa tarkoituksensa oli petetyn ihmisen lunastaminen. Hän halusi voimallaan voittaa kuoleman ja kukistaa paholaisen, jolla oli kuolema vallassaan. Sillä me emme olisi voineet voittaa synnin ja kuoleman alkuperää, ellei hän, jota synti ei tahrannut eikä kuolema voinut pitää hallussaan, olisi omaksunut luontoamme ja tehnyt omakseen" (Leo Suuri). Kerran "itse luomakuntakin on tulevan vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen" (Room 8:20-23).
5. Jeesus on Jumala ja ihminen
Jeesus Kristus ei ole vain jumalallisella voimalla varustettu ihminen, joku profeetoista. Meille täysin käsittämättömänä ihmeenä hänessä on yhdessä persoonassa Jumala ja ihminen, iankaikkinen ja ajallinen, jumalallinen ja inhimillinen luonto. Jeesus on samaa olemusta kuin Isä ja Jumalan Poikana hän omaksui inhimillisen luonnon. Hänessä Jumala ja ihminen yhtyvät niin, että "nämä läpitunkevat toisensa, täydentävät toisiansa, asuvat toisissaan ja omistautuvat toisilleen" (Osmo Tiililä). Hän on syntynyt ja kuitenkin syntymätön, kuuluu tähän aikaan ja kuitenkin on osallinen Jumalan iankaikkisuudesta. Kristus ei ole ihmiseksi muuttunut Jumala eikä Jumalaksi muuttunut ihminen. Vain hänessä Jumala on ihminen ja ihminen on Jumala. Kaikissa Jeesuksen elämänvaiheissa alkaen syntymästä aina kärsimiseen ja kuolemaan asti kohtaamme todellisen ihmisen ja todellisen Jumalan. Siksi hän voi sekä ymmärtää että auttaa meitä.
Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Hän on Daavidin poika ja Daavidin Herra (Matt 22:45), hän on ensimmäinen ja viimeinen (Ilm 1:17-18), Marian poika ja Korkeimman Poika (Luuk 1:31-32). Kaikessa mitä Jeesus tekee Jumalana, hän on myös saamalla ihminen. Kaikessa mitä hän tekee ihmisenä, hän on samalla Jumala. Tämä ihminen on totisesti Jumala (Joh 20:28; Tiit 2:13; 1 Joh 5:20; Room 9:5; 1 Tim 3:16). Tässä on suuri kolmiykseisen Jumalan salaisuus, jota ihmisenä emme koskaan tule tyhjentävästi ymmärtämään. Mikä kiitoksen ja palvonnan aihe se onkaan uskovalle sydämelle läpi koko ajallisen elämän!
Kristus on itsessään "yhdistänyt ihmisen Jumalaan. Jos näet ihmisen vihollista ei olisi voittanut ihminen, vihollinen ei olisi tullut voitetuksi vanhurskaalla tavalla. Jos taas puolestaan pelastusta ei olisi lahjoittanut Jumala, me emme voisi olla siitä koskaan varmoja. Ja jos ihminen ei olisi lujasti yhdistynyt Jumalaan, ei ihminen olisi voinut tulla osalliseksi katoamattomuudesta. Kadoksiin joutunut ihminen oli lihaan ja verta - siispä myös hän (Herra) oli lihaa ja verta, kun hän etsi kadoksiin joutunutta ja yhdisti itseensä juuri Isän alkuperäisen luomuksen, ei mitään muuta" (Irenaeus).
Jeesus on täydellisesti inhimillinen ja täydellisesti jumalallinen ja molemmat ovat samanaikaisesti totta.
Athanasioksen tunnustus sanoo: "Meidän Herraamme Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on Jumala ja ihminen. Jumala on hän Isän olennosta, ennen kaikkia aikoja syntynyt. Mutta ihminen on hän äitinsä olennosta, ajassa syntynyt. Täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, järjellisellä sielulla ja inhimillisellä ruumiilla. Isänsä vertainen jumaluuden puolesta ja vähempi Isää ihmisyyden puolesta. Ja vaikka hän on Jumalan ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi".
Tiedämme, ettei ihminen koskaan opi tajuamaan kuka ja millainen Jeesus Kristus on, ellei hän ensin koe omassa elämässään Jeesuksen sovitusteon vapauttavan vaikutuksen. Opimme tuntemaan oikein Jeesuksen nimenomaan hänen pelastusteostaan Golgatalla. Siinä on se valo, joka tuli maailmaan ja se totuus, joka tekee meidät vapaiksi. Mekin voimme kohdata, koskettaa ja saada henkilökohtaiseksi omaisuudeksemme tämän valon ja totuuden, Jeesuksen Kristuksen. Kun tämä toteutuu tiedämme silloin, että tämän on meille ilmoittanut "minun Isäni, joka on taivaissa" eikä "liha ja veri", s.o. meidän oma ajattelukykymme ja ponnistelumme (Matt 16:17). Jotta Jeesus olisi meille todella se, mitä hän on, tarvitsemme kukin oman Damasko-kokemuksemme (Apt 26:13-19).
Teksti
http://rovasti.fi/node/184
2. Kuka ja millainen on Jumala?
2. KUKA JA MILLAINEN ON JUMALA?
Olavi Peltola
1. Jumala on
Ihminen kaipaa jotain. Psalmin rukoilija kuvaa tätä kaipuuta: "Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua Jumala" (Ps 42:2). "Sinä olet luonut meidät itsellesi, ja levoton on sydämemme, kunnes se sinussa löytää levon" (Augustinus).
Raamatun mukaan suurin onni ihmisen elämässä on oppia tuntemaan Jumala. "Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra (Jer 9:23-24, KR38). "Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan" (Hoos 6:3, KR38). Jumalan tunteminen on ihmisen suurin onni, siinä on iankaikkinen elämä (Joh 17:3).
Siksi "olemme julmia itsellemme, jos yritämme elää tässä maailmassa tuntematta Jumalaa, jonka oma maailma on ja joka johtaa sitä. Maailmasta tulee outo, hullu, tuskainen niille, jotka eivät tunne Jumalaa. Jos halveksit Jumalan tuntemista, tuomitset itsesi hoipertelemaan ja kompuroimaan läpi elämäsi umpimähkään, ikään kuin vailla tajua suunnasta ja ymmärtämättä, mikä sinua ympäröi. Näin toimien tuhlaat elämäsi ja kadotat sielusi" (J. I. Parker).
Kun haluamme oppia tuntemaan Jumalan, huomaamme pian kuinka vaikeaa se on: "Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä" (Job 36:26). Kaikki lausumamme Jumalasta ovat kömpelöitä, ne ovat vain likiarvoja. Siksi puheemme Jumalasta voivat saada saman tuomion kuin Jobin ystävät: "Ette ole puhuneet minusta oikein", "te olette puhuneet minusta vastoin totuutta" (Job 42:7, KR38,92). "Sanomatonta ei saa sanoiksi" (Martin Dibelius).
Tähän liittyy kymmenessä käskyssä oleva kielto, ettei saa tehdä itselleen kuvaa Jumalasta (2 Moos 20:4). Jokainen kuva on vääristää ja tulee epäjumalaksi. Kuva on ihmisen tekemä ja siksi ihmisen hallittavissa. Näin silloinkin vaikka kyseessä olisi ajatusrakennelma eikä vain fyysinen kuva. Kuitenkin voimme oppia tuntemaan Jumalan. Job sanoi: "Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt" 42:5, KR38). "Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa (Job 42:6).
Kristitty tietää, että on mahdollista oppia todella tuntemaan Jumala ja näin siksi, että Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa. "Ei siis ole mahdollista sanoa Jumalasta tai edes käsittää mitään muuta kuin, mitä meille jumalallisesti on ilmoitettu, eli sanottu ja paljastettu Vanhan ja Uuden testamentin jumalallisissa sanoissa" (Johannes Damaskolainen).
Raamattu on kirja Jumalasta. Mutta se ei missään todistele Jumalan olemassaoloa. Todetaan vain: "Hullu sanoo sydämessänsä: Ei ole Jumalaa" (Ps 14:1). "Jumala joka olisi todistettavissa, olisi epäjumala, ei Jumala" (Osmo Tiililä). "Kieltäydyn uskomasta Jumalaan, jonka voin ymmärtää" (Graham Greene). Raamatun mukaan Jumala on mitä todellisin, sen sijaan ihminen on kuin varjo (Ps 39:5-7). Raamatun ihmiset kokivat, että Jumala on olemassa enkä voi ihmisenä päästä häntä pakoon (Ps 139:1-16; Job 7:16-21). Hän näkee ja hän tutkii minua, minä en näe enkä tutki häntä. Hän saavuttaa minut, minä en saavuta häntä.
Kaikki, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, sen se kertoo Jumalasta suhteessa ihmiseen ja ihmisen käsityskykyyn ja tarkoituksena on ihmisen pelastuminen. Itse olemukseltaan Jumala jää ihmiselle salatuksi. "Totisesti, sinä olet salannut itsesi, Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja (Jes 45:15)! "Jumala on olento, joka on puhuteltavissa, ei selitettävissä". Jumalaa ei siis voida määritellä. Jumala on paljon enemmän kuin kaikki yrityksemme sanoa jotain hänestä annetun ilmoituksen sanoin. Kuitenkin se, mitä sanomme hänestä ilmoituksen sanoin turvallista ja luotettavaa ja sen varaan voimme perustaa elämme ja toivomme. Kun juutalaiselta filosofilta Marin Buberilta kysyttiin, uskoiko hän Jumalaan, hän vastasi: "Jos olisi Jumala, josta voidaan puhua, en uskoisi, mutta koska on Jumala, jolle voidaan puhua, sen vuoksi uskon häneen".
Eräs Raamatun keskeisimmistä ilmoituksista Jumalan todellisuudesta on 2 Moos 3:13-14. Siinä Jumala antaa nimensä, josta voimme oppia tuntemaan hänet: "Minä olen se, joka minä olen" (hepr. ehjee asher ehjee = Jahve, kreik. ego eimi). Nythän itse oleminen on sinänsä niin varmaa, ettei sitä voi ajatella olemattomaksi. Siksi tässä nimessä Jumala sanoo minulle: Minä olen itse oleminen. Minä olen ainoa, joka todella on ja pysyy. Minä olen itsessä oleva, elävä, henkinen Minä, Persoona. Minä olen paljon todellisempi kuin mitä sinä, varjona elävä ihminen koskaan pystyt käsittämään. Minusta kaikki on saanut alkunsa, mutta Minä itse olen aluton ja loputon. Ilman Minua ei ole mitään. Minä olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Minun varassani on kaikki. Minä olen luomakunnasta ja ihmisestä riippumaton, luomakunnan ulkopuolella oleva ja tuonpuoleinen. Kuitenkin minä olen kaikkialla läsnä. Minä olen ja jään läsnäolevaksi. Minä olen se, joka on ja toimii.
Jeesus käytti rohkeasti itsestään tätä Jumalan nimeä MINÄ OLEN (Joh 8:58, ks. 6:35; 8:12; 10:11; 11;25; 14:6; 18:5, 37; Mark 14:61-62).
Meihin on kuitenkin voimakkaasti vaikuttanut länsimaisen kulttuurin jo kolmen vuosisadan ajan hapattanut jumalankielteinen ja materialistinen todellisuuden tulkinta. Vaistomaisesti pidämme sitä oikeana. Jo 1700-luvulla englantilainen piispa Butler kirjoitti: "On tultu tilanteeseen, en tiedä miten, jossa lukuisat ihmiset pitävät selviönä, ettei kristinusko varsinaisesti ole pohtimisen arvoinen asia, vaan se on pääosiltaan todettu mielikuvituksen tuotteeksi. Tämän mukaisesti he kohtelevat sitä ikään kuin tämä olisi kaikkien arvostelukykyisten ihmisten yhteinen kanta ja ainoa mahdollisuus olisi pitää sitä leikinlaskun ja ivailun pääkohteena, ikään kuin rangaistukseksi siitä, että se niin kauan on häirinnyt maailman nautintoja".
Ajattelumme avulla tuskin koskaan pääsemmekään Jumalan etsimisessä sen pitemmälle kuin mitä runoilija Aaro Hellaakoski kuvaa: "Jumala, henki, sinutko kieltäisin siksi vain, ettet ole mahtunut majaan, jonka sun asunnoksesi kaavailin? Itseviisaana, arkana kunniastaan järkeni on kapinoinut sinua vastaan nähden mahtisi melko heikon, vajaan. Ethän kykene rakennusmestariksi, et edes kunnon poliisiksi, vastamaan et, kun kysyn: miksi, miksi?"
Kysymykseen onko Jumalaa vai ei ole ei voida ratkaista modernin tieteen keinoin. Jumala ei ole osa sitä todellisuutta, jota ihmisen kehittämä tiede pystyy havainnoimaan. Jumala ei ole osa tätä maailmaa. Kristitty sanoo: Jumala on tuonpuoleinen. "Hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. "Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä" (1 Tim 6:16). Siksi maailma ei opi viisauden avulla tuntemaan Jumalaa (1 Kor 1:21). Hän on ihmiskäsitteiden ja sanojen ulkopuolella. Samaan aikaan Raamattu vakuuttaa: "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä" (Apt 17:27). Keskellämme on jatkuvasti suuri joukko ihmisiä, jotka ovat koko sydämestään vakuuttuneita siitä, että he ovat oppineet tuntemaan Jumalan!
Lopulta jokaisella ihmisellä on Jumala. On vain kysymys siitä, kuka ja millainen on tämä Jumala. Luther on sanonut tämän Isossa katekismuksessa: "Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot. "
2. Jumalan ominaisuudet
On pyritty ilmaisemaan Jumalan ominaisuuksia Raamatun kuvauksen avulla. Näiden sanojen edessä meidän tulisi hiljentyä ihmettelevään palvontaan: "Jumala on aluton, loputon, ikuinen, iankaikkinen, luomaton, muuttumaton, vaihtelematon, osista koostumaton, ruumiiton, näkymätön, mahdoton koskettaa, hyvä, vanhurskas, koko luomakunnan luoja, kaikkivoimallinen, kaikkivaltias, kaiken kaitsija, kaiken suunnittelija, hallitsija, tuomari" (Johannes Damaskolainen). Tunnustuskirjat toistavat jotain samasta sanoessaan, että Jumala on "ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään". Siinä on sanottu jotain Jumalan olemuksen salaisuudesta sekä kielteisin että myönteisin ilmaisuin. Vaikka Jumala on meille käsittämätön salaisuus, hän ei kuitenkaan ole jotain aivan muuta kuin se, mitä hän itsestään Raamatussa ilmoittaa.
2. Jumalan ominaisuudet
On pyritty ilmaisemaan Jumalan ominaisuuksia Raamatun kuvauksen avulla. Näiden sanojen edessä meidän tulisi hiljentyä ihmettelevään palvontaan: "Jumala on aluton, loputon, ikuinen, iankaikkinen, luomaton, muuttumaton, vaihtelematon, osista koostumaton, ruumiiton, näkymätön, mahdoton koskettaa, hyvä, vanhurskas, koko luomakunnan luoja, kaikkivoimallinen, kaikkivaltias, kaiken kaitsija, kaiken suunnittelija, hallitsija, tuomari" (Johannes Damaskolainen). Tunnustuskirjat toistavat jotain samasta sanoessaan, että Jumala on "ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään". Siinä on sanottu jotain Jumalan olemuksen salaisuudesta sekä kielteisin että myönteisin ilmaisuin. Vaikka Jumala on meille käsittämätön salaisuus, hän ei kuitenkaan ole jotain aivan muuta kuin se, mitä hän itsestään Raamatussa ilmoittaa.
3. Jumalan kolmiykseys
Kristillisen uskon keskeisin tuntomerkki Jumalasta on opetus Jumalan kolmiykseydestä. Siinä on uskomme suuri salaisuus ja päätunnus. Se on kaiken muun Jumala-uskomme perusta. Jos tässä perusasiassa hairahdutaan, mennään kaikessa harhaan. Se on nimenomaan ratkaisevan tärkeä pelastumisemme kannalta.
Jumalan kolmiykseys ei ole jokin teoria, vaan juuri siinä kohtaamme itse Jumalan täyteyden ja todellisuuden. Se koskettaa meitä mitä käytännöllisimmällä tavalla, sillä Jumala pelastaa meidät vain Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen kautta ja tämä tulee todelliseksi elämässämme vain Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Jumala on yksi ja siitä uskosta jokainen kristitty pitää ehdottomasti kiinni (5 Moos 6:4; Room 3:30; 1 Kor 8:4). Kuitenkin niin Vanha kuin Uusi testamentti opettaa Jumalan kolmeutta, sillä Jumala puhutellaan Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. UT sisältää tämä opetuksen johdonmukaisesti: Matt 28:19; 2 Kor 13:13; 1 Piet 1:2; Matt 3:16-17; 1 Kor 12:4-6; 1 Tim 3:16; Ef 1:3; 4:3-6; Room 8:11; Joh 5:23; 1 Joh 5:20; Joh 14:16-17; 16:13-15. VT:ssa totuus on esillä peitetymmin: 1 Moos 1:2-3 (Jumala, Henki ja sana = Kristus); 1:26 (tehkäämme, monikkomuoto) ja 11:7. Hepr 1 todistaa kuuden VT:n lainauksen avulla Jeesuksen jumaluuden. 2 Sam 23:2-3 (Herran Henki = Israelin Jumala); Jes 63:10 (Pyhä Henki); Jes 42:1 (minä, palvelijani, Henkeni); Jes 6:3 (kolminkertainen "pyhä"); 4 Moos 6:24; San 8:27-31; Ps 33:6 ("Herra" kolmeen kertaan).
Opetus kolminaisuudesta ei perustu niinkään yksityisiin raamatunkohtiin kuin Raamatun opetuksen koko täyteyteen ja se on annettu meille Jeesuksessa. Ilman Raamatun selvää opetusta ei kukaan olisi voinut "keksiä" kolminaisuutta Jumala-uskomme ytimeksi. Kolminaisuususkon ulkopuolella ei ole mitään sellaista Jumala-uskoa, joka olisi kristillistä Jumala-uskoa.
Alkuvuosisatojen aikana kasteopetuksessa ja harhaoppeja torjuttaessa kirkko kiteytti oppinsa tunnustuksiin. Vanhin, Apostolinen uskontunnustus rakentuu kolmesta osasta: Minä uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Kolminaisuudesta Athanasioksen tunnustus opettaa: "Yleinen usko on tämä: me kunnioitamme yhtä ainoaa Jumalaa kolminaisuudessa ja kolminaisuutta ykseydessä sekoittamatta persoonia ja hajoittamatta perusolemusta. Sillä toinen on Isän persoona, toinen Pojan, ja toinen Pyhän Hengen, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi ainoa: kunnia yhdenvertainen, majesteetti yhtä iankaikkinen".
Siksi voimme sanoa ns. uskon kilven avulla, että Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Mutta Isä ei ole Poika eikä Pyhä Henki, Poika ei ole Isä eikä Pyhä Henki ja Pyhä Henki ei ole Isä eikä Poika. Kuitenkin Jumala on kolminaisuudessaan yksi. "Yksi olemus, mutta kolme persoonaa" (Tertulianus).
Kolminaisuus on ja jää aina järjelle loukkauksen aiheeksi: "Järkeen ei mahdu, että yksi ainoa tarkoin määrätty olento on kolme eri tavoin määrättyä olentoa" (Luther). Siksi on arka asia perustella kolminaisuutta luonnosta tai elämästä otetuilla havaintokuvilla kuten aurinko ilmenee valosäteenä, lämpönä ja taivaan kappaleena tai lähde, virta ja järvi ovat samaa jokea. Jumala on ja jää salaisuudeksi (1 Tim 6:16; Joh 1:18). Pyhä kolmiykseys on meidän todellisuutemme ulkopuolella. Hän on luodusta todellisuudesta riippumaton. Luotuna voimme ymmärtää vain luotua. Ihminen tunteekin Jumalan vain sen perusteella, mitä Jumala itse itsestään ilmoittaa eikä sen perusteella, mitä ihminen ajattelee ja havainnoi itsestään. Se on totuus, jota ihminen ei voi syvimmältään ymmärtää, vaan ainoastaan joko avautua tai torjua.
Lopulta meidän ainoa perustelumme on, että Raamattu näin ilmoittaa ja että Kristuksen kautta olemme kohdanneet juuri tällaisen Jumalan. "Mutta sen, joka tahtoo kohdata oikean, ainoan Jumalan, on välttämättä etsittävä häntä yksinomaan Herrasta Kristuksesta, sillä ei totisesti ole olemassa muuta Jumalaa kuin se, joka on lähettänyt Kristuksen" (Luther).
4. Kolmiyhteinen Jumala palvonnan ja ylistyksen aiheena
Kolminaisuuden tulee olla meille ennen kaikkea kunnioituksen, palvonnan ja ylistyksen kohteena. Me vaikenemme, kumarrumme maahan ja kiitämme mietiskellessämme Jumalan ilmoitusta Kolminaisuudesta. Me palvomme Isää Pojan kautta Pyhän Hengen innostamana.
Perimmäinen todellisuus ja totuus on Jumala samanaikaisesti kolmena ja yhtenä. Juuri Kolmiykseydessä avautuu kristitylle kaiken selitys, kaiken alkuperä, kaiken tarkoitus ja päämäärä. Siinä on myös uskovalle voima tämän päämäärän saavuttamiseen.
Kolminaisuus on ihmeellinen yhteys ja ykseys. "Nämä persoonat ovat yhtä iankaikkisia, yhdenveroisia ja olemukseltaan yhtä: kukin on kussakin muussa, mutta kukaan ei ole toinen, vaan nämä kolme ovat yksi Jumala" (Bonaventura). Kukin persoona on erikseen Jumala ja Herra eikä kuitenkaan kukaan ole ensimmäinen tai viimeinen, ei kukaan suurempi tai vähempi. Kaikki kolme ovat keskenään yhdenvertaiset eikä koskaan ole mitään ristiriitaa ja jännitystä, vaan täydellinen ykseys ja täydellinen keskinäinen rakkaus vallitsee. "Jumalan kolmen persoonan välinen ikuinen rakkaus ja kunnioitus säilyttävät sekä Jumalan täydellisen ykseyden että Jumalan kolmen persoonan erillisyyden" (Per Wallendorff).
Hyvä järjestys.
Hyväjärjestys
Hyvä järjestys.
Aamen.
amen.
amen.
dfgdgdgh
1. Jumalan pelastustahto
Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala loi ihmisen läheiseen rakkauden ja luottamuksen yhteyteen kanssaan. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan" (Ps 73:28). Ihminen nousi kuitenkin kapinaan Jumalaa vastaan ja niin ihminen joutui perkeleen, synnin, kuoleman ja kadotuksen vallan alaiseksi. Nyt ihmisen on mahdotonta perisyntisen luontonsa tähden elää Jumalan lapsena ja iloita läheisestä yhteydestä Jumalaan.
Jumala haluaa kuitenkin pelastaa langenneen ihmisen ja ottaa hänet yhteyteensä. Siksi syntiinlankeemuksen jälkeen Herra, Jahve huusi: "Missä sinä olet?" (1 Moos 3:9). Se oli Jumalan pelastavan rakkauden huuto eksyneelle. Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (1 Tim 2:4; 2 Piet 3:9).
amen, aamen.
ok.
ok..
ok-
ok.
ok..
ok.
Jumalan Kolmiykseydessä kohtaamme ihmeellisen ja täydellisen rakkauden. Tämä rakkaus on kaiken keskus: Joh 3:35; 10:17; 15:9; 17:23-26; 1 Joh 4:8-10. Olevaisuuden keskuksena ja syynä kaikkeen, mikä on olemassa ja kaiken ylläpitäjänä on iankaikkinen rakkaus (Jer 31:3) eikä sokea sattuma, tarkoitukseton kohtalo tai alkuräjähdys. Minkä ihmeellisen turvallisuuden synnyttääkään Pyhä Kolminaisuus ihmiselle, joka kokee olevansa ikään kuin singottu avaruuden mielettömältä tuntuvaan tyhjyyteen ja kylmyyteen. "Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee" (Ps 84:4).
Kuka ja millainen on ihminen?
. KUKA JA MILLAINEN ON IHMINEN?
Olavi Peltola
Kuka on ihminen?
Kuka ja mikä on ihminen? Jo aikoinaan Sofokles kirjoitti: "Ihmeitä on monta, ihminen kaikkein tenhoisin ihme on". Ihminen on suuri salaisuus ja sitä hän on nimenomaan ihmiselle itselleen. Blaise Pascal kuvasi tätä ihmisenä olemisen salaisuutta ja sen tuomaa ahdistusta: "En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni".
"Mikä ihminen onkaan. Mikä uutuus, mikä kaaos, mikä ristiriitainen olento, mikä ihme. Kaikkien tuomari, tyhmä maan mato, totuuden tallettaja, epävarmuuden ja erehdysten likaviemäri, maailmankaikkeuden kunnia ja hylky" (Pascal). "Ihminen on kurja lyhytaikainen laitos, jonka toisessa päässä on ahnas kita ja toisessa ulostuslaite. Teurastamo ja WC. Voiko todellisuus ihmisestä olla näin typerän mieletön" (Eino Kaila).
Ei ole helppo vastata kysymykseen kuka on ihminen. Toisaalta jokainen on varma siitä, kuka ja millainen on ihminen, koska minähän juuri olen se ihminen. Mitä kysyä itsestään selvää asiaa. Toisaalta taas kuulemme mitä moninaisimpia ja ristiriitaisimpia mielipiteitä ja totuuksia ihmisestä. On lääketieteellinen, biologinen, psykologinen, sosiologinen, kehitysopillinen totuus. Tiede kaikkine osa-alueineen, kaikki aikamme ideologiat, uskonnolliset liikkeet, filosofiset koulukunnat vastaavat omalla tavallaan. Jokaista yhteiskuntasuunnitelmaa ja koulu-uudistusta hallitsee joku määrätty käsitys ihmisestä.
Nykyajan tiede vastaa kyllä kysymykseen millainen on maailma ja ihminen. Se kuvaa, mitä on. Mutta se ei pysty vastaamaan kysymykseen, mitä varten ihminen on olemassa eikä myöskään mistä ihminen on tullut ja minne ihminen on menossa ja mikä on kaiken tarkoitus. Tiede ei voi myöskään antaa ehdotonta ja lopullista tietoa. Se ei ole erehtymätön, sillä sitä harjoittava ihminen on erehtyväinen.
Ihminen on persoonallisen Jumalan luoma
ok.
Raamatun ensimmäinen perustava totuus ihmisestä on, että ihminen on persoonallisen Jumalan luoma (1 Moos 1:25-28; Ps 8:6-7). "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut" (Ps 139:13; Ps 119:73). Ihminen ei ole oman itsensä luoma, vaan Jumala on antanut hänelle elämän (Job 10:12). "Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että hän nämä pitää vielä voimassa...ja että hän tekee tämän kaiken sulasta isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään" (Katekismus). Ihmisen perimmäinen olemus tulee hänen ulkopuoleltaan, Jumalalta.
Siksi ihminen ei ole jumala eikä jumalallinen olemukseltaan. Hänestä ei koskaan tule "niinkuin Jumala" (1 Moos 3:5). Tosin ihminen haluaa korottaa itsensä ja olla jumala, täysin itsenäinen, riippumaton, jonka tarkoitus on vain omassa itsessään. Mutta ihminen ei ole olemassa samassa mielessä kuin hänen Luojansa. Ihminen on vain Jumalan kätten tekoa. Tämä merkitsee myös sitä, että ihminen ei tule hindulaispohjaisen ajattelun väittämällä tavalla sulautumaan Jumalaan niinkuin pisara sulautuu valtamereen.
hminen ei myöskään ole sattuman tuotetta, kohtalon sokeaa leikkiä. Ihminen ei ole vain osa luontoa. Hän ei ole vain jokin ohjelmoitu aivoeläin, joka toimii sokeasti ja luonnonlakien hallitsema vailla päämäärää ja tarkoitusta. Ihminen ei ole kone eikä vain sitä mitä hän syö (Der Mensch ist, was er isst).
Ihmisen arvo ei ole välinearvoa, ei siinä, mitä hän tekee tai saa aikaan, ei hänen suorituksissaan eikä siinä kuinka hyödyllinen hän on, vaan siinä, että hän on Jumalan luomus. Ihmisen arvo on Jumalassa. Jos Jumala kielletään, kielletään ihmisen arvokin.
Koska ihminen on persoonallisen Jumalan luoma, on Jumala suunnitellut hänen elämänsä ja ylläpitää sen. Siksi myös jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja merkitys (vrt. Room 9:20-21). Jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Jokaisen ihmisen Jumala on kutsunut johonkin tehtävään ja antanut siihen kullekin aivan omat, muista poikkeavat kyvyt (Matt 25:14-15, Luuk 16:10).
Ihmisen tarkoitus löytyy kuitenkin vasta silloin, kun se liittyy johonkin ihmisen itsensä ulkopuolella olevaan. Itsestään, omista saavutuksistaan ja onnestaan ei ihminen voi löytää todellista tarkoitustaan. Jokaiseen ihmiseen soveltuen Jeesus sanoi itsestään: "Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan" (Matt 20:28).
"Kaiken hyvän lähde on, että olet meidät luonut. Kaiken siunauksen lähde on, että pidät elämäämme yllä. Kaiken tiedon lähde on, että kasvatat meitä. Kaiken elämän lähde on, että herätät meidät. Kiitän sinua laupeudestasi ja siitä, että sinun totuutesi on koko olemassaoloni hengitys" (Efraim Syyrialainen).
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi
Ihminen Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi luotuna (1 Moos 1:26-27, 1 Kor 11:7, Jaak 3:9) merkitsee sitä, että ihmisessä on sitä viisautta ja vanhurskautta, "joka oli Jumalassa ja jossa Jumalan kirkkaus kuvastui, se on, ihmiselle on annettu lahjat: Jumalan tuntemus, Jumalan pelko, luottamus Jumalaan ja muuta sellaista (Tunnuskirjat). "Ihminen on ainoa olento maailmassa, joka voi kuulla Jumalan äänen, turvautua häneen, rakastaa ja palvella häntä. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi" (Kristinoppi, 1948).
Ihminen on nyt kaikessa ja aina sidoksissa Jumalaan. Häntä ei luotu autonomiseksi, riippumattomana itsenä olevaksi ja itseään toteuttavaksi, vaan yhteyteen Jumalan kanssa. Siinä on ihmisen tosi kunnia ja todellisen ihmisarvon perusta.
Jumalan kuva merkitsee myös suhdetta Jumalan sanaan. Ihmisen perustuntomerkkejä on hänen kykynsä ajatella ja ilmaista itseään sanojen avulla. Siksi ihminen voi myös kuulla Jumalan sanaa ja vastata siihen. Näin on mahdollista yhteys Jumalan ja ihmisen välillä ja se rakentuu nimenomaan sanojen välityksellä, ei näkemisen tai kokemisen välityksellä.
hminen luotiin, jotta hän oppisi tuntemaan Jumalan ja löytäisi yhteyden häneen (Apt 17:20). Ihminen on tarkoitettu elämään minä-sinä suhteessa. Ihminen on luotu elämään Jumalan lapsena (Gal 4:5-6). Hänen elämänsä mielekkyys toteutuu silloin, kun Jumalan tahto tapahtuu hänessä ja hänen kauttaan luomakunnassa. Tärkein omaa elämäämme koskevan rukouksen tulisi olla Paavalin sanoi ilmaistuna: "Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän" (Apt 20:24)
Ihmiselle annettiin työ jo paratiisissa. Ihmisen elämän tarkoitus toteutuu tekemällä hyviä töitä. Ihminen pystyy myös tarkastelemaan ja tutkimaan luontoa ja ihmiselämää (tiede) (vrt. 1 Moos 2:19-20) ja soveltamaan tietoaan koko luomakuntaan (tekniikka). Hänellä on myös kyky tajuta kauneutta (taide). Näitä kykyjä on käytettävä nöyrästi kunnioittaen lahjojen antajaa (San 9:10). Raamatun mukaan ihmisen tuli myös varjella eikä vain alistaa (1 Moos 2:15), siksi luonnon riistäminen ja turmeleminen on Jumalan sanan vastaista.
Tärkein ihmisen tuntomerkki on siinä, että Jumala loi ihmisen iankaikkisuusolennoksi. "Myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä" (Saarn 3:11, KR38). "Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun" (Dan 12:2). Jumala "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1 Tim 2:4). Hän "ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät" (2 Piet 3:9). "Jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:16).
Synnin alkuperä
Raamattu kuvaa heti luomisen jälkeen ihmisen lankeemusta (1 Moos 3). Hirvittävä katastrofi tapahtui ihmisen elämässä ja se tuhosi Jumalan ihmeellisen rakkaudensuunnitelman ihmisen kohdalla. Paha tarttui hyvään ihmiseen ja ihminen nousi kapinaan Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan. Se vaikuttaa ratkaisevalla tavalla jokaisen ihmisen elämään ja kohtaloon tänäänkin. Jumala ei luonut ihmistä robotiksi, vaan itsenäiseksi, vapaaksi ja vastuulliseksi olennoksi. Ihminen käytti vapauttaan väärin ja nousi pysyvään kapinaan Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan.
Mistä paha sai alkunsa? Jumala ei luonut pahaa eikä paha aina ole ollut olemassa. "Synnin alkusyystä seurakuntamme opettavat, että vaikka Jumala luo ja pitää yllä luonnon, niin synnin alkusyy on kuitenkin pahojen, nimittäin Perkeleen ja jumalattomien tahto" (Tunnustuskirjat).
On olemassa langennut enkeli, josta tuli persoonallinen pahuuden päämies (2 Piet 2:4, Juuda 6, Matt 4:1-4, Jes 14:12-14, Hes 28:12-15). " Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti" (1 Joh 3:8). Synti on siis ollut olemassa ennen ihmistä.
Synnin syvin olemus jää meille käsittämättömäksi. Syntiinlankeemuskertomuksessa viettelijä on tekeytyneenä valon enkeliksi (2 Kor 11:14). Ihminen ei aavista mitään pahaa mielenkiintoisia kysymyksiä tekevästä keskustelukumppanistaan. Ensin ihmisessä syntyy epäilys Jumalan antamaa sanaa kohtaan: "Onko Jumala todella sanonut " (1 Moos 3:1). Synti on valhetta, jolla korvataan Jumalan sana, se on epäluottamusta Jumalan hyvyyttä kohtaan, se on halua korottaa ihminen yli kaiken ja tulla Jumalan kaltaiseksi (3:5; Jes 14:12). Se on aistihimoa (1 Moos 3:6). Joka tapauksessa "synti on Jumalaa vihaava ja vastustava tahto ja perustuu luodun olennon itsekorotukseen ja ylpeyteen" (Osmo Tiililä).
Saatana oli pahuuden liikkeellepanevana voimana, mutta synti ei tullut ihmiseen yksinomaan saatanan vaikutuksesta. Ihminen itse teki mielellään syntiä. Ihminen liittoutui synnin kanssa, antautui sille ja kääntyi pois Jumalasta. Siksi ihminen oli syyllinen syntiinsä. Hänellä oli paha omatunto ja hän pakenee todellista Jumalan kohtaamista (1 Moos 3:8,10). Hän ei myönnä vastuutaan, lankeemustaan eikä syyllisyyttään. Hän syytti muita ja lopulta itse Jumalaa. Ihminen haluaa mielellään tehdä synnistään kohtalon, jolloin hän ei ole syyllinen (3:12-13). Synnin seurauksena ei särkynyt vain suhde Jumalaan, vaan myös toiseen ihmiseen (3:16, Kain ja Abel) ja luomakuntaan (3:17).
Perisynnin todellisuus
Syntiinlankeemuksen synkkään todellisuuteen ovat tänäänkin kaikki ihmiset sidoksissa. Olemme jokainen "kadotuksen kansaa" (massa peridionis) "Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä" (Room 5:12). "Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt" (Ps 51:7, KR38). "Kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat" (1 Moos 6:5). "Ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka ( 1 Moos 8:21)."Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan (Job 14:4)! "Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee" (Jer 17:9)? "Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli (Mark 7:21-22). "Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan (Room 3:10-12). "Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta" (Room 3:23). "Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä" (Saarn 7:21). "Eihän ole ihmistä, joka ei tee syntiä" (1 Kun 8:46).
"Perisynti on niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei sitä järki käsitä, vaan se on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella". "Synti on peräisin yhdestä ainoasta ihmisestä, Aadamista, jonka tottelemattomuudesta johtuu, että kaikista ihmisistä on tullut syntisiä ja he ovat joutuneet kuoleman ja Perkeleen valtaan. Tätä sanotaan perisynniksi eli perussynniksi" (Tunnustuskirjat). "Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kadotuksen niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan" (Tunnustuskirjat).
Perisyntiä ei yksikään ihminen voi välttää eikä paeta, sillä " se siemen, josta ihminen muodostuu, on sikiämisemme hetkestä asti syntinen ja turmeltunut." (Tunnustuskirjat). Synti ei ole vain ihmisen ympäristössä tai toisissa ihmisissä, vaan aina myös hänessä itsessään. Synti ei ole vain sitä, että ihminen jäljittelee vääriä esikuvia. Ihminen on syntinen jo ennen syntisiä tekojaan. Synti kytee syvällä jokaisen ihmisen sisimmässä kylttymättömänä ylpeytenä, itsekkyytenä, himona ja vihana. Ei tarvita paljoakaan, kun se leimahtaa ja saa aikaan tuhoa.
Perisynnin vaikutus
Perisynti ei ole mikään mitätön asia, jonkinlainen tarttunut tahra, jonka alla luonto olisi hyvä. Itse luonto ja persoona ovat "tuon hengellisen pitaalin läpikohtaisin ja kokonaan myrkyttämät ja turmelemat". "Ihmisessä on menetetyn Jumalan kuvan tilalla syvä, paha, kauhea, pohjaton, tutkimaton ja sanoin kuvaamaton koko luonnon ja sen kaikkien kykyjen turmelus; erityisesti tämä koskee sielun korkeimpia ja etevimpiä voimia, jotka vaikuttavat älyssä, sydämessä ja tahdossa" (Tunnustuskirjat). Ihminen etsii omaansa yli kaiken ja on itseensä käpertynyt. Jumalakin on ihmiselle vain itsensä korottamisen väline.
Jokainen ihminen on sisimmältään täysin turmeltunut, vaikka hän olisi ulkonaisilta teoiltaan ja elämältään hyvänkin näköinen. "Vaikka turmeltuneen ihmisen sydämessä ei koskaan heräisi ainoatakaan pahaa ajatusta, vaikka hän ei lausuisi ainoatakaan turhaa sanaa, vaikka hän ei tekisi mitään pahaa tekoa, on luonto kuitenkin perisynnin turmelema" (TK). "Tätä syntiä ei tehdä niinkuin muita syntejä, vaan se on olemassa, se elää ja se vaikuttaa kaiken muun synnin. Se on oleellinen synti. Ei tehdä syntiä hetkisen tai jatkuvasti, vaan synti on olemassa siinä, missä ja aina, kun henkilökin on olemassa" (Luther).
10. Tekosynnit
Perisynti on ihmisluonnon kohtalokas turmeltuneisuus, tekosynnit erillisiä syntejä Jumalan lakia vastaan. Opetuksessa ne voidaan erottaa, mutta käytännössä ne ovat saman asian eri ilmentymiä. Perisynti on juuri, tekosynnit hedelmä. Ellei olisi perisyntiä, ei olisi tekosyntejäkään. Perisynti on salattua ja vasta ilmoituksen valo paljastaa sen. Tekosynnit ovat havaittavia ja luetteloitavissa. "Tällaisen synnin (perisynnin) hedelmiä ovat sitten ne pahat teot, jotka kymmenessä käskyssä ovat kielletyt, kuten epäusko, väärä usko, epäjumalisuus, elämä ilman jumalanpelkoa, röyhkeys, epätoivo, sokeus ja sanalla sanoen, ettei tunneta eikä kunnioiteta Jumalaa. Edelleen valhe, Jumalan nimen kautta vannominen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus" (TK).
11. Ihmisen täydellinen avuttomuus
11. Ihmisen täydellinen avuttomuus
Perisynnin tähden ihminen ei pysty alkamaan tai vaikuttamaan mitään hengellisissä asioissa. Ymmärrys ja järki ovat sokeita ja tahto on suorastaan Jumalan vihollinen. Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa tehdä hyvää ja hyljätä paha. Synti on kuin vankila, joka on sulkenut ihmisen sisäänsä. Se voidaan avata vain ulkoapäin. Mutta ihminen on tehnyt umpiselliinsä kauniita maalauksia, joita katselleessaan hän viihtyy vankilassa ja kuvittele olevansa vapaa.
Perisynti tekee ihmisen myös syylliseksi Jumalan edessä. Koko maailma on syyllinen (Room 3:19). "Yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi" (Room 5:17).
12. Kuitenkin ihminen on Jumalan luoma ja rakastama
Ihminen on synnin perinpohjin turmelema ja ehdottoman syyllinen Jumalan edessä. Mutta samaan aikaan ihminen on edelleen Jumalan käsialaa, hänen luomansa. Inhimillinen luonto ei ole muuttunut synniksi, vaan perisynti on sittenkin vain eräs luonnossa oleva, tilapäinen puute ja vaurio (TK). Luonnollisissa, ulkonaisissa, järjen alaiseksi alistetuissa asioissa ihmisellä on "vielä jossain määrin ymmärrystä, voimaa ja kykyä, vaikkakin sangen heikentyneenä".
Perisynti on myrkyn tavoin läpäissyt ihmisen luonnon. Mutta sitä ihmeellisempää on, ettei Jumala "moista turmeltunutta, vääristynyttä ja syntistä ainetta heitä helvetin tuleen, vaan siitä muovaa ja valmistaa tämän nykyisen, synnin kautta niin sukeasti turmeltuneen inhimillisen luonnon puhdistaaksensa sen synnistä rakkaan Poikansa kautta, pyhittääkseen sen ja tehdäkseen sen autuaaksi" (TK). Juuri tähän inhimilliseen luontoon tuli Jeesus ja tämän luonnon hän on lunastanut, sen hän haluaa pyhittää ja herättää kuolleista.
13. Ihmisen tilanne
Synti turmelee jatkuvasti ihmisen sielua ja ruumista. Se erottaa toisista ihmisistä ja synnyttää vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa yhteiselämässä. Synti tuo kärsimystä. Ihmisestä tulee synnin orja ja omatunto paatuu. Synnin seurauksena on kuolema ja ihmisen synnin tähden luomakuntakin on joutunut katoavaisuuden orjuuteen. Mutta ennen kaikkea ihminen on synnissään Jumalan pyhän vihan alainen ja jos hän jää siihen, hän joutuu kadotukseen. Jo perisynti tuomitsee ja tuo mukanaan iankaikkisen kuoleman (TK).
Uudestisyntynyt ja uskosta vanhurskaaksi tullut ihminenkin on edelleen syntinen. Uskon tulee tuottaa hyviä hedelmiä, mutta Tunnustuskirjat tuomitsevat ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä. "Uskovaan jää olemaan syntejä, vieläpä suuriakin" (Luther). "Mukanamme laahaavan lihan tähden emme milloinkaan ole ilman syntiä. Myötäsyntyinen Aatamimme tekee myös alkavan ja kehittyvän uuden elämämme hyvät teot synniksi ja mitättömiksi ellei Jumala ota huomioon alkanutta pesua" (Luther). "Uudistus ei ole tässä elämässä täydellistä, vaan ainoastaan on alulla. Uskovaiset ovat hengessä ja mielessä alituisesti taistelussa lihaa vastaan so. turmeltunutta luontoa vastaan, joka on meihin piintyneenä aina kuolemaan asti" (TK).
Vasta ruumiin ylösnousemuksen jälkeen Kristukseen uskova on tullut synnittömäksi ja täydelliseksi. "Perisynti juurrutetaan pois kokonaan ylösnousemuksessa" (TK). "Siksi hän paiskaa meidät taas kuolemassa maahan ja tekee meidät uudestaan viimeisenä päivänä niin, että meistä tulee onnistuneita astioita ja olemme ilman syntiä".
14. Synnintunto
14. Synnintunto
Eräs vaikeimpia kristillisen opetuksen ongelmia on synnin ja nimenomaan perisynnin esille ottaminen. Samoin näyttää siltä, että ihmisiltä puuttuu täysin synnintunto. Muut uskonnot ja yleinen mielipide länsimaisessa kulttuurissa ovat juurruttaneet varmuuden siitä, että ihminen on pohjimmaltaan hyvä ja kykenee elämään oikein, jos vain tahtoo. "Juuri suurten uskontojen syvimmässä tavoitteissa ihmisen koko ristiriitainen arvoituksellisuus, hänen suuruutensa ja kurjuutensa, hänen kurottautumisensa korkeuksiin ja saatanallinen demonisuutensa...ei pääse esiin. Sillä perusasia, jota Raamattu nimittää "synniksi" ei koskaan saa todellista merkitystään. Sitä ei tosin sivuuteta, vaikka usein käytetään toisia käsitteitä, mutta yleensä se jää sivuseikaksi eikä muodostu koskaan keskeiseksi kysymykseksi, joka vaatii vastausta" (Kreamer).
"Muslimi vastustaa jyrkästi kristittyjen väitettä, että ihminen on syntinen. Hänen mielestään se on pelkkää pakoa. Heikkouttaan korostamalla ihminen yrittää keksiä puolusteluja sille, että on epäonnistunut kuuliaisuuden täyttämisessä ja vetäytyä siten Jumalan tottelemattomuudesta antaman rangaistuksen ulottumattomiin. Hänen tulisi sen sijaan kääntyä täyttämään kuuliaisuuden tehtävää, joka ei ole ylivoimainen...Islamia ja kristinuskoa erottavista seikoista keskeisin on jyrkkä ero synnin luonteen käsittämisessä" (Stephen Neill). Hindulaisen uudistusliikkeen johtaja Vivekananda "hyökkäsi kiihkeästi sellaista mahdollisuutta vastaan, että ihmistä voitaisiin sanoa syntiseksi tai pitää syntisenä" (Neill). "Buddhalaisuus olettaa, että ihminen voi olla itsensä pelastaja ja että hän voi tulla hyväksi koettamalla ankarasti olla hyvä". "Jos hiukkaakaan epäillään ihmisen kykyä omilla ponnistuksillaan pelastaa itsensä, buddhalaisten puolustusmuuriin on reväisty suuri aukko" (Neill).
15. Ihmisen polttavin ongelma
Raamatun mukaan ihmisenä olemisen tärkein ongelma Jumalan edessä on synti ja syyllisyys. Sensijaan ihminen pitää keskeisenä ongelmanaan usein kärsimystä ja kohtaloa ja juuri siihen hän etsii Jumalalta apua. Myös uskova saattaa kadottaa Raamatun mukaisen tajun omasta elämästään eikä enää huomaa, että synti on uskovassakin sydämessä ja kaikissa hänen teoissaan niin kauan kuin hän elää. "Me teemme paljon syntiä joka päivä ja ansaitsemme yksinomaan rangaistusta" (TK). Siksi valvova uskova joutuu joka päivä katumaan ja tarvitsee joka hetki syntien anteeksiantamusta.
Sellainen, joka ei halua suostua oman syntisyytensä rehelliseen näkemiseen, hyvinkin pian lakkaa kilvoittelemasta kristittynä (1 Joh 1:8-10). "Jumala on kaikissa sanoissaan luvannut Kristuksen kuolevan synnin tähden. Sen vuoksi se, joka ei milloinkaan pidä eikä salli itseään pidettävän syntisenä, tahtoo tehdä Jumalan valehtelijaksi ja korottaa itsensä totuudeksi. Se taas on raskain synti ja kaikkein pahinta epäjumalanpalvelusta". "Armo ei maistu hyvältä ylpeitten mielestä, sillä heidän syntinsä eivät vielä maistu heistä pahalta" (Luther).
Todellinen synnintunto on ihme. Se syntyy kun Pyhä Henki käyttää lakina ja evankeliumina julistettua Jumalan sanaa ja sana satuttaa ihmisen omaatuntoa. Moni on silloin ollut jo kauan kristillisen seurakunnan yhteydessä ja on pitänyt itseään todellisena kristittynä. Kenties Jumala on sallinut langeta täysin odottamattomasti syvästi ja vasta sen kautta on opittu näkemään jotain omasta perinpohjaisesta syntiturmelluksesta. Usein vasta silloin on myös ensimmäistä kertaa Kristuksen sovituskuoleman valtavuus alkanut todella kirkastua ja siitä on tullut kaiken uskonkamppailun keskus.
2. Perisynti asuu edelleen uskovassa
Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen on siirtynyt saatanan vallasta Jumalan tykö ja saanut syntinsä anteeksi (Apt 26:18). Armo ei ole kuitenkaan uudestisynnyttänyt uskovaa niin, että hänestä olisi tullut kokonaan uusi hyvä ja täydellinen ihminen (vrt 2 Kor 5:17 väärä tulkinta). Uskovan olemukseen jää loppuun asti monenlaisia syntejä (1 Joh 1:8,10). "Synti on olemassa, toisin sanoen jää ihmiseen, vaikkakin sitä ei syyksi lueta" (Tunnustuskirjat). Muuttuminen on vasta aivan alullaan (Fil 3:12).
Jumalan kolmannen persoonan nimeen on yhdistetty sana pyhä, Pyhä Henki. Pyhän Hengen tehtävä on kutsua tästä maailmasta Jumalalle erotettu pyhä kansa. Koska Jumala on pyhä, niin myös Jumalan kansalle kuuluu vaatimus olla pyhä: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä" (3 Moos 11:44). Tällöin pyhä tarkoittaa sekä olemista Jumalalle erotettuna että siveellistä puhtautta, Jumalan kaltaisuutta.
Pyhitystä voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta. Jeesuksen uskova on jo Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan pyhitetty ja tehty täydelliseksi (Hepr 10:10,14; 1 Kor 1:2; 6:11). Tämä on uskovassa jo nyt toteutunut pyhitys (1 Kor 1:30). Se on uskovalle Kristuksen ansion tähden luettua pyhitystä. Se on ilmaiseksi saatua lahjapyhyyttä, joka otetaan yksin uskolla vastaan. Siinä pyhityksen sisältönä on Jeesus Kristus sekä syntiuhrina meidän puolestamme että meissä asuvana Herrana. Ilman tätä pyhitystä ei ole olemassa mitään pyhää ja ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr 12:14).
Kuka ja millainen on ihminen?
3. KUKA JA MILLAINEN ON IHMINEN?
Olavi Peltola
Kuka on ihminen?
Kuka ja mikä on ihminen? Jo aikoinaan Sofokles kirjoitti: "Ihmeitä on monta, ihminen kaikkein tenhoisin ihme on". Ihminen on suuri salaisuus ja sitä hän on nimenomaan ihmiselle itselleen. Blaise Pascal kuvasi tätä ihmisenä olemisen salaisuutta ja sen tuomaa ahdistusta: "En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni".
Kuka ja millainen on ihminen?
3. KUKA JA MILLAINEN ON IHMINEN?
Olavi Peltola
Kuka on ihminen?
Kuka ja mikä on ihminen? Jo aikoinaan Sofokles kirjoitti: "Ihmeitä on monta, ihminen kaikkein tenhoisin ihme on". Ihminen on suuri salaisuus ja sitä hän on nimenomaan ihmiselle itselleen. Blaise Pascal kuvasi tätä ihmisenä olemisen salaisuutta ja sen tuomaa ahdistusta: "En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni".
Kuka ja millainen on ihminen?
3. KUKA JA MILLAINEN ON IHMINEN?
Olavi Peltola
Kuka on ihminen?
Kuka ja mikä on ihminen? Jo aikoinaan Sofokles kirjoitti: "Ihmeitä on monta, ihminen kaikkein tenhoisin ihme on". Ihminen on suuri salaisuus ja sitä hän on nimenomaan ihmiselle itselleen. Blaise Pascal kuvasi tätä ihmisenä olemisen salaisuutta ja sen tuomaa ahdistusta: "En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni".
Kuka ja millainen on ihminen?
3. KUKA JA MILLAINEN ON IHMINEN?
Olavi Peltola
Kuka on ihminen?
Kuka ja mikä on ihminen? Jo aikoinaan Sofokles kirjoitti: "Ihmeitä on monta, ihminen kaikkein tenhoisin ihme on". Ihminen on suuri salaisuus ja sitä hän on nimenomaan ihmiselle itselleen. Blaise Pascal kuvasi tätä ihmisenä olemisen salaisuutta ja sen tuomaa ahdistusta: "En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni".
Kuka ja millainen on ihminen?
3. KUKA JA MILLAINEN ON IHMINEN?
Olavi Peltola
Kuka on ihminen?
Kuka ja mikä on ihminen? Jo aikoinaan Sofokles kirjoitti: "Ihmeitä on monta, ihminen kaikkein tenhoisin ihme on". Ihminen on suuri salaisuus ja sitä hän on nimenomaan ihmiselle itselleen. Blaise Pascal kuvasi tätä ihmisenä olemisen salaisuutta ja sen tuomaa ahdistusta: "En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni".
Kuka ja millainen on ihminen?
3. KUKA JA MILLAINEN ON IHMINEN?
Olavi Peltola
Kuka on ihminen?
Kuka ja mikä on ihminen? Jo aikoinaan Sofokles kirjoitti: "Ihmeitä on monta, ihminen kaikkein tenhoisin ihme on". Ihminen on suuri salaisuus ja sitä hän on nimenomaan ihmiselle itselleen. Blaise Pascal kuvasi tätä ihmisenä olemisen salaisuutta ja sen tuomaa ahdistusta: "En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni".
Kuka ja millainen on ihminen?
3. KUKA JA MILLAINEN ON IHMINEN?
Olavi Peltola
Kuka on ihminen?
Kuka ja mikä on ihminen? Jo aikoinaan Sofokles kirjoitti: "Ihmeitä on monta, ihminen kaikkein tenhoisin ihme on". Ihminen on suuri salaisuus ja sitä hän on nimenomaan ihmiselle itselleen. Blaise Pascal kuvasi tätä ihmisenä olemisen salaisuutta ja sen tuomaa ahdistusta: "En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni".
KommentoiIlmiannaJaa
45 VASTAUSTA:
jatkuuuu
1.10.2016 17:28
2. Pelastuminen ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan kautta
Kristinuskon ydinkysymys on: "Kuka on se Ihmisen Poika" (Joh 12:34; 8:24-25,53; Matt 16:15)? Kuka oli se mies, joka käveli keskellämme, jonka äänen kuulimme ja jonka käteen saatoimme tarttua ja jonka nimi oli Jeesus (1 Joh 1:1)? Tähän liittyy mitä läheisimmin toinen keskeinen kysymys: Mitä Jeesus Kristus teki? Jälkimmäiseen kysymykseen koetamme antaa vastauksen seuraavassa luvussa.
Raamatun antama vastaus Jeesuksen Kristuksen persoonasta ylittää käsityskykymme monin tavoin:
HÄN ON KOLMIYKSEISEN JUMALAN AINOKAINEN POIKA, JOKA ON OLLUT OLEMASSA ENNEN IKUISIA AIKOJA:
Anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä (Joh 17:5, KR92).
On annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (1 Tim 1:9)
KommentoiIlmiannaJaa
45 VASTAUSTA:
jatkuuuu
1.10.2016 17:28
2. Pelastuminen ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan kautta
Kristinuskon ydinkysymys on: "Kuka on se Ihmisen Poika" (Joh 12:34; 8:24-25,53; Matt 16:15)? Kuka oli se mies, joka käveli keskellämme, jonka äänen kuulimme ja jonka käteen saatoimme tarttua ja jonka nimi oli Jeesus (1 Joh 1:1)? Tähän liittyy mitä läheisimmin toinen keskeinen kysymys: Mitä Jeesus Kristus teki? Jälkimmäiseen kysymykseen koetamme antaa vastauksen seuraavassa luvussa.
Raamatun antama vastaus Jeesuksen Kristuksen persoonasta ylittää käsityskykymme monin tavoin:
HÄN ON KOLMIYKSEISEN JUMALAN AINOKAINEN POIKA, JOKA ON OLLUT OLEMASSA ENNEN IKUISIA AIKOJA:
Anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä (Joh 17:5, KR92).
On annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (1 Tim 1:9)
KommentoiIlmiannaJaa
45 VASTAUSTA:
jatkuuuu
1.10.2016 17:28
2. Pelastuminen ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan kautta
Kristinuskon ydinkysymys on: "Kuka on se Ihmisen Poika" (Joh 12:34; 8:24-25,53; Matt 16:15)? Kuka oli se mies, joka käveli keskellämme, jonka äänen kuulimme ja jonka käteen saatoimme tarttua ja jonka nimi oli Jeesus (1 Joh 1:1)? Tähän liittyy mitä läheisimmin toinen keskeinen kysymys: Mitä Jeesus Kristus teki? Jälkimmäiseen kysymykseen koetamme antaa vastauksen seuraavassa luvussa.
Raamatun antama vastaus Jeesuksen Kristuksen persoonasta ylittää käsityskykymme monin tavoin:
HÄN ON KOLMIYKSEISEN JUMALAN AINOKAINEN POIKA, JOKA ON OLLUT OLEMASSA ENNEN IKUISIA AIKOJA:
Anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä (Joh 17:5, KR92).
On annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (1 Tim 1:9)
KommentoiIlmiannaJaa
45 VASTAUSTA:
jatkuuuu
1.10.2016 17:28
2. Pelastuminen ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan kautta
Kristinuskon ydinkysymys on: "Kuka on se Ihmisen Poika" (Joh 12:34; 8:24-25,53; Matt 16:15)? Kuka oli se mies, joka käveli keskellämme, jonka äänen kuulimme ja jonka käteen saatoimme tarttua ja jonka nimi oli Jeesus (1 Joh 1:1)? Tähän liittyy mitä läheisimmin toinen keskeinen kysymys: Mitä Jeesus Kristus teki? Jälkimmäiseen kysymykseen koetamme antaa vastauksen seuraavassa luvussa.
Raamatun antama vastaus Jeesuksen Kristuksen persoonasta ylittää käsityskykymme monin tavoin:
HÄN ON KOLMIYKSEISEN JUMALAN AINOKAINEN POIKA, JOKA ON OLLUT OLEMASSA ENNEN IKUISIA AIKOJA:
Anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä (Joh 17:5, KR92).
On annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (1 Tim 1:9)
Pelastuksen edellytyksenä on kuitenkin se, että "vaimon siemen" on polkeva rikki ihmisen syntiin viekoitelleen "käärmeen pään" (1 Moos 3:15, KR38). Perkeleen valta ihmiseen on murrettava. Meille käsittämättömästä syystä se on mahdollista vain syyttömän uhrikuolemassa: "Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21). Se "hulluus" on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus (1 Kor 1:23). Jumalan kaikki pelastavat teot tapahtuvat yksin Kristuksessa (Kol 1:19-23).
Toteuttaakseen tämän pelastustahtonsa ihmisten maailmassa Jumala kutsui Abrahamin, teki liiton hänen kanssaan ja antoi lupauksen kansasta, maasta ja ihmeellisestä siunauksesta "hänen siemenessään" (1 Moos 12:1-3; 22:18, KR 38; Gal 3:16). Näin Jumala alkoi toteuttaa pyhää rakkaustahtoaan. Abrahamin jälkeläisistä muodostuikin kansa, he saivat maan ja ajan täyttyessä (Gal 4:4) Jumala lähetti tuon kansan jäsenenä ainokaisen Poikansa pelastuksen tuojaksi (1 Tim 1:15; Gal 1:4). Poika oli se vaimon ja Abrahamin siemen, joka oli luvattu ja josta Vanha testamentti monella muullakin tavalla ennakolta puhui. VT onkin historiaa, joka opettaa tulevaa Kristusta ja UT historiaa, joka opettaa jo tullutta Kristusta. "Kirjoitukset kävivät toteen" on Matteuksen usein eri muodoissa toistama sanonta alkaen Matt 1:22, 2:5. Hän on se viaton "Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh 1:29).
Pelastuksen edellytyksenä on kuitenkin se, että "vaimon siemen" on polkeva rikki ihmisen syntiin viekoitelleen "käärmeen pään" (1 Moos 3:15, KR38). Perkeleen valta ihmiseen on murrettava. Meille käsittämättömästä syystä se on mahdollista vain syyttömän uhrikuolemassa: "Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21). Se "hulluus" on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus (1 Kor 1:23). Jumalan kaikki pelastavat teot tapahtuvat yksin Kristuksessa (Kol 1:19-23).
Toteuttaakseen tämän pelastustahtonsa ihmisten maailmassa Jumala kutsui Abrahamin, teki liiton hänen kanssaan ja antoi lupauksen kansasta, maasta ja ihmeellisestä siunauksesta "hänen siemenessään" (1 Moos 12:1-3; 22:18, KR 38; Gal 3:16). Näin Jumala alkoi toteuttaa pyhää rakkaustahtoaan. Abrahamin jälkeläisistä muodostuikin kansa, he saivat maan ja ajan täyttyessä (Gal 4:4) Jumala lähetti tuon kansan jäsenenä ainokaisen Poikansa pelastuksen tuojaksi (1 Tim 1:15; Gal 1:4). Poika oli se vaimon ja Abrahamin siemen, joka oli luvattu ja josta Vanha testamentti monella muullakin tavalla ennakolta puhui. VT onkin historiaa, joka opettaa tulevaa Kristusta ja UT historiaa, joka opettaa jo tullutta Kristusta. "Kirjoitukset kävivät toteen" on Matteuksen usein eri muodoissa toistama sanonta alkaen Matt 1:22, 2:5. Hän on se viaton "Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh 1:29).
Pelastuksen edellytyksenä on kuitenkin se, että "vaimon siemen" on polkeva rikki ihmisen syntiin viekoitelleen "käärmeen pään" (1 Moos 3:15, KR38). Perkeleen valta ihmiseen on murrettava. Meille käsittämättömästä syystä se on mahdollista vain syyttömän uhrikuolemassa: "Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21). Se "hulluus" on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus (1 Kor 1:23). Jumalan kaikki pelastavat teot tapahtuvat yksin Kristuksessa (Kol 1:19-23).
Toteuttaakseen tämän pelastustahtonsa ihmisten maailmassa Jumala kutsui Abrahamin, teki liiton hänen kanssaan ja antoi lupauksen kansasta, maasta ja ihmeellisestä siunauksesta "hänen siemenessään" (1 Moos 12:1-3; 22:18, KR 38; Gal 3:16). Näin Jumala alkoi toteuttaa pyhää rakkaustahtoaan. Abrahamin jälkeläisistä muodostuikin kansa, he saivat maan ja ajan täyttyessä (Gal 4:4) Jumala lähetti tuon kansan jäsenenä ainokaisen Poikansa pelastuksen tuojaksi (1 Tim 1:15; Gal 1:4). Poika oli se vaimon ja Abrahamin siemen, joka oli luvattu ja josta Vanha testamentti monella muullakin tavalla ennakolta puhui. VT onkin historiaa, joka opettaa tulevaa Kristusta ja UT historiaa, joka opettaa jo tullutta Kristusta. "Kirjoitukset kävivät toteen" on Matteuksen usein eri muodoissa toistama sanonta alkaen Matt 1:22, 2:5. Hän on se viaton "Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh 1:29).
Pelastuksen edellytyksenä on kuitenkin se, että "vaimon siemen" on polkeva rikki ihmisen syntiin viekoitelleen "käärmeen pään" (1 Moos 3:15, KR38). Perkeleen valta ihmiseen on murrettava. Meille käsittämättömästä syystä se on mahdollista vain syyttömän uhrikuolemassa: "Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21). Se "hulluus" on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus (1 Kor 1:23). Jumalan kaikki pelastavat teot tapahtuvat yksin Kristuksessa (Kol 1:19-23).
Toteuttaakseen tämän pelastustahtonsa ihmisten maailmassa Jumala kutsui Abrahamin, teki liiton hänen kanssaan ja antoi lupauksen kansasta, maasta ja ihmeellisestä siunauksesta "hänen siemenessään" (1 Moos 12:1-3; 22:18, KR 38; Gal 3:16). Näin Jumala alkoi toteuttaa pyhää rakkaustahtoaan. Abrahamin jälkeläisistä muodostuikin kansa, he saivat maan ja ajan täyttyessä (Gal 4:4) Jumala lähetti tuon kansan jäsenenä ainokaisen Poikansa pelastuksen tuojaksi (1 Tim 1:15; Gal 1:4). Poika oli se vaimon ja Abrahamin siemen, joka oli luvattu ja josta Vanha testamentti monella muullakin tavalla ennakolta puhui. VT onkin historiaa, joka opettaa tulevaa Kristusta ja UT historiaa, joka opettaa jo tullutta Kristusta. "Kirjoitukset kävivät toteen" on Matteuksen usein eri muodoissa toistama sanonta alkaen Matt 1:22, 2:5. Hän on se viaton "Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh 1:29).