Kristillisissä piireissä kun on näitä Täyteen miehuuteen, Kokonaiseksi yms. sukupuolisuuteen liittyviä kursseja niin mihin niitä tarvitaan? Onko näissä asioissa erityisesti uskoville jotain epäselvää? Tätä palstaa tovin seuranneena saa myös sen käsityksen, että sukupuolisuuteen ja sukupuoliin liittyvät asiat ovat jotenkin erityisesti tapetilla.
Mulle ei tule ensimmäisenä mieleen esitellä tai määritellä itseäni "Hei, olen se ja se - nainen." Omalla kohdalla identiteettini rakentuu koko elämänhistorian, työn harrastusten, kiinnostuksenkohteiden, persoonan ym. asioiden pohjalta, jotka eivät ole millään tavalla sidoksissa juuri sukupuoleen vaan enemmän ihmisyyteen yleensä.
Mistä tämä "kaiken näkeminen" sukupuolittuneesti kertoo tai johtuu?
Mulle ei tule ensimmäisenä mieleen esitellä tai määritellä itseäni "Hei, olen se ja se - nainen." Omalla kohdalla identiteettini rakentuu koko elämänhistorian, työn harrastusten, kiinnostuksenkohteiden, persoonan ym. asioiden pohjalta, jotka eivät ole millään tavalla sidoksissa juuri sukupuoleen vaan enemmän ihmisyyteen yleensä.
Mistä tämä "kaiken näkeminen" sukupuolittuneesti kertoo tai johtuu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se johtuu siitä että seksiä pidetään jotenkin syntinä.
Ehkäpä se johtuu siitä on epävarmuutta omasta identiteetistään, uskostaan, seksuaalisuudetaan jne.
Yleensähän ylikorostunut vastustus jollekin asialle esim. seksuaalisuudessa kumpuaa siitä että ei pysty hyväksymään ja käsittelemään omaa seksuaalisuuttaan.
totta
"...ylikorostunut vastustus jollekin asialle esim. seksuaalisuudessa kumpuaa siitä että ei pysty hyväksymään ja käsittelemään omaa seksuaalisuuttaan. "
Jos on elänyt vahvasti seksuaalikielteisessä perheessä tai ympäristössä, ei edes tunneta sitä omaa seksuaalisuutta. Se on vain epämääräinen möykky, jota vahvat pelokkaat tunteet ohjaa.
Siinäpä sitä on miettimistä että miksi joillakin uskovilla on niin kovin tärkeää sukupuolittaa kaikki asiat ja sekin, että seksualisoiminen on niin tärkeää – vaikka paradoksaaliselta se kuulostaakin.
Seksismi on fundiksilla sisäänrakennettu uskontoon vaikka esim. luterilaisuus aikoinaan nimenomaan edisti tasa-arvoa ja demokratiaa. Jotkut ovat tästä edelleenkin katkeria. :)
"Omalla kohdalla identiteettini rakentuu koko elämänhistorian, työn harrastusten, kiinnostuksenkohteiden, persoonan ym. asioiden pohjalta, jotka eivät ole millään tavalla sidoksissa juuri sukupuoleen" (Aloittaja)
>>> Taidat nyt puhua sellaista mikä ei pidä paikkaansa. Kyllä sinun identiteettisi on sidoksissa biologiseen sukupuoleesi. Eikä vain sidoksissa vaan jopa siitä riippuva. Toivottavasti et ole sisäisesti niin sekaisin että olet kadottanut tajun tästä? Siinä tapauksessa olisin hyvin huolissani puolestasi ja suosittelisin hakeutumista ammattiterapeutille.
”…identiteettisi on sidoksissa biologiseen sukupuoleesi. Eikä vain sidoksissa vaan jopa siitä riippuva.”
Aika erikoinen väite. Mikä esim. siinä tekee ”riippuvan sukupuolesta” jos identiteettiin kuuluu mm. se millainen temperamentti on? Tai mitä ammatikseen haluaa tehdä? Tai harrastaa jotain siksi että kokee sen olevan osa identiteettiä?
Hetken mietin, että toki ajattelen sitä, millainen olen naisena aika usein aikoinaan. Kun en enää antanut muiden sitä määritellä, niin asia lakkasi vaivaamasta. Kun kohtaan ihmisiä, laitan toki merkille kaikenlaista, mutta en anna niiden määritellä sitä, miten suhtaudun häneen. Riippumatta onko hän nainen vai mies.
Miksi pitäisi pakottaa itsensä johonkin, millainen ei tunne olevansa?
Entäs kognitiivisen dissonanssin suhde traditionaaliseen konsonanssiin? Onko se mielestäsi yksinkertaisella biologisella väriskaalalla määriteltävissä?
Mitä se on? Et taida tietää itsekkään. Dissonanssi nyt on jotain musiikkiin liittyvää.
Olisiko se niin, että ne melskaavat eniten jotka eivät enää muuhun pysty ?
Ja varmaankin se toinen ryhmä sitten on niitä jotka ovat jääneet ilman ? Jos joka systeemiin on ensin tutkittava "ohjekirjaa" ja saatava hyväksyntä "Joomiehiltä" tilanne menee helposti ohi. Ja onhan niin , että sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Huutamiseen homoudesta ja avioliitosta sekä muusta tuon tapaisesta "ongelmista" on tuskin terveen ja ajattelevan ihmisen ensimmäinen huolenaihe. Elää ja antaa sen tehdä toistenkin on yleinen humanistin piirre mutta onkos humanismia sillä joka yrittää orjuutta lähimmäisiään ?? Itseni kohdalta on hän jonka hyvinvoinnista olen vastuussa katsoo joka aamu minua peilistä. Muut tehkööt mitä lystäävät jos se ei suoranaisesti vahingoita ketään. Nuo vihapuheet joita levitetään "pääsystä sinne sun tänne" ja "joutumisesta jonnekin" ovat vihapuhetta ja siten "rikoslain santioimiin" kuuluvia.
Nostetta...
Jo yli 2 500 vuotta sitten Sapfon runonpätkässä Pentti Saarikosken suomentamana sanottiin kauniisti että:
Minulla on tyttö jonka vartalo on kuin kukkien kulta
En vaihtaisi häntä koko Lyydian maahan
Mikä rakkaudessa on väärin?