Uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoitti: ”Kristuksen Jeesuksen kautta tulet puhtaaksi, vanhurskaaksi ja autuaaksi, – tulet siksi hänen verensä kautta, jonka hän on sinun edestäsi ristillä vuodattanut. Se tekee sinut vapaaksi.”
Vain Jeesuksen ansaitsema ja lahjoittama vapaus voi tuoda meille myös Jumalan rauhan, niin että meidän ei tarvitse pelätä tulevaa vihaa. Luther painotti, että tämän vapauden rinnalla lihallinen vapaus ja jopa valtiollinenkin vapaus ovat vain rahdun arvoisia, kuin pisara meressä. Sitä, että saamme olla iankaikkisesti vapaita Jumalan vihasta, ei kannata vaihtaa lihan vapauteen. Kenenkään ei pitäisi etsiä sellaista ”vapautta”, että saisi sielullensa vahingon. Edes koko maailman voittaminen omien ajatusrakennelmien taakse tai kaikkien maailman rikkauksien ja tämän maailman kunnioituksen voittaminen ei ole mitään sielusi iankaikkisen autuuden rinnalla.
Turhaan ei apostoli Paavali meitä opeta: ”Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.” (Gal.5:13) Ja: ”Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.” (Room. 8:12)
Kaikkina aikoina meillä langenneilla ihmisillä on ollut taipumusta siihen, että haluaisimme elää lihan vapaudessa. Jumalan sana meitä kuitenkin rakkaasti opettaa, että se tie ei ole tie oikeaan iloon ja Jumalan rauhaan.
Silloin, jos rakennamme vain oman tahtomme varaan, pyrimme aktiivisesti unohtamaan kuoleman olemassaolon. Tai pyrimme jopa kieltämään sen Jumalan ilmoituksen, että Jumala on pannut meihin iankaikkisuuden. ”Syökäämme, juokaamme ja tyydyttäkäämme lihaamme kaikilla mahdollisilla tavoilla, sillä huomenna me kuolemme”, on tämän maailman huuto ja opetus. Toisaalta taas pyritään kieltämään luonnollinenkin nautinto, jonka Jumala on meille lahjoittanut, Tämän maailman ruhtinas pyrkii käskyläistensä kanssa saattamaan Jumalan sanan kyseenalaiseksi. ”Kukaan ei ole kuoleman jälkeen palannut kertomaan”, tämän maailman viisaat huutavat. Mutta sehän ei ole totta. Yksi, Jeesus, nousi kuolleista ja on ilmoittanut kuolemasta saamansa voiton meillekin.
Luther kirjoitti: ”Kuolemakin, jota voimallisempaa ja kauheampaa ei koko maailmassa ole, makaa omassatunnossa voitettuna tämän Hengen vapauden kautta. Sielua on sen tähden harjoitettava. – Jos Kristuksen meille ansaitseman vapauden varmalla ja vahvalla uskolla voisit käsittää, ei mikään maailman, lain, synnin, kuoleman kiukku ja peljätys voisi olla niin suuri, ettei se sitä heti sammuttaisi kuten meri sammuttaa tulenkipinän.”
Kannattaa valvoa, että pidämme sen, mitä meillä Jumalan armosta on, ettei kukaan vie meidän kruunuamme. Moni asia paljastuu sanan valossa turhanaikaiseksi ja lopulta sellaiseksi, että se voi riistää meiltä sen vapauden, johon Kristus on meidät vapauttanut.
(Hannu Kippo)
Vain Jeesuksen ansaitsema ja lahjoittama vapaus voi tuoda meille myös Jumalan rauhan, niin että meidän ei tarvitse pelätä tulevaa vihaa. Luther painotti, että tämän vapauden rinnalla lihallinen vapaus ja jopa valtiollinenkin vapaus ovat vain rahdun arvoisia, kuin pisara meressä. Sitä, että saamme olla iankaikkisesti vapaita Jumalan vihasta, ei kannata vaihtaa lihan vapauteen. Kenenkään ei pitäisi etsiä sellaista ”vapautta”, että saisi sielullensa vahingon. Edes koko maailman voittaminen omien ajatusrakennelmien taakse tai kaikkien maailman rikkauksien ja tämän maailman kunnioituksen voittaminen ei ole mitään sielusi iankaikkisen autuuden rinnalla.
Turhaan ei apostoli Paavali meitä opeta: ”Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.” (Gal.5:13) Ja: ”Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.” (Room. 8:12)
Kaikkina aikoina meillä langenneilla ihmisillä on ollut taipumusta siihen, että haluaisimme elää lihan vapaudessa. Jumalan sana meitä kuitenkin rakkaasti opettaa, että se tie ei ole tie oikeaan iloon ja Jumalan rauhaan.
Silloin, jos rakennamme vain oman tahtomme varaan, pyrimme aktiivisesti unohtamaan kuoleman olemassaolon. Tai pyrimme jopa kieltämään sen Jumalan ilmoituksen, että Jumala on pannut meihin iankaikkisuuden. ”Syökäämme, juokaamme ja tyydyttäkäämme lihaamme kaikilla mahdollisilla tavoilla, sillä huomenna me kuolemme”, on tämän maailman huuto ja opetus. Toisaalta taas pyritään kieltämään luonnollinenkin nautinto, jonka Jumala on meille lahjoittanut, Tämän maailman ruhtinas pyrkii käskyläistensä kanssa saattamaan Jumalan sanan kyseenalaiseksi. ”Kukaan ei ole kuoleman jälkeen palannut kertomaan”, tämän maailman viisaat huutavat. Mutta sehän ei ole totta. Yksi, Jeesus, nousi kuolleista ja on ilmoittanut kuolemasta saamansa voiton meillekin.
Luther kirjoitti: ”Kuolemakin, jota voimallisempaa ja kauheampaa ei koko maailmassa ole, makaa omassatunnossa voitettuna tämän Hengen vapauden kautta. Sielua on sen tähden harjoitettava. – Jos Kristuksen meille ansaitseman vapauden varmalla ja vahvalla uskolla voisit käsittää, ei mikään maailman, lain, synnin, kuoleman kiukku ja peljätys voisi olla niin suuri, ettei se sitä heti sammuttaisi kuten meri sammuttaa tulenkipinän.”
Kannattaa valvoa, että pidämme sen, mitä meillä Jumalan armosta on, ettei kukaan vie meidän kruunuamme. Moni asia paljastuu sanan valossa turhanaikaiseksi ja lopulta sellaiseksi, että se voi riistää meiltä sen vapauden, johon Kristus on meidät vapauttanut.
(Hannu Kippo)
Vastaukset 5
Vanhimmat
”Kristuksen Jeesuksen kautta tulet puhtaaksi, vanhurskaaksi ja autuaaksi, – tulet siksi hänen verensä kautta, jonka hän on sinun edestäsi ristillä vuodattanut. Se tekee sinut vapaaksi.”
Luther ja vapaus eivät sovi samaan lauseeseen. Sama kuin palomies ja pyromaani.
Lääkitys taas unohtunut.
Justiinsa juu.
ok.