Synnin syvin olemus jää meille käsittämättömäksi.
Syntiinlankeemuskertomuksessa viettelijä on tekeytyneenä valon enkeliksi (2 Kor 11:14).
Ihminen ei aavista mitään pahaa mielenkiintoisia kysymyksiä tekevästä keskustelukumppanistaan.
Ensin ihmisessä syntyy epäilys Jumalan antamaa sanaa kohtaan: "Onko Jumala todella sanonut " (1 Moos 3:1).
Synti on valhetta, jolla korvataan Jumalan sana, se on epäluottamusta Jumalan hyvyyttä kohtaan, se on halua korottaa ihminen yli kaiken ja tulla Jumalan kaltaiseksi
(3:5; Jes 14:12).
Se on aistihimoa (1 Moos 3:6). Joka tapauksessa "synti on Jumalaa vihaava ja vastustava tahto ja perustuu luodun olennon itsekorotukseen ja ylpeyteen" (Osmo Tiililä).
Syntiinlankeemuskertomuksessa viettelijä on tekeytyneenä valon enkeliksi (2 Kor 11:14).
Ihminen ei aavista mitään pahaa mielenkiintoisia kysymyksiä tekevästä keskustelukumppanistaan.
Ensin ihmisessä syntyy epäilys Jumalan antamaa sanaa kohtaan: "Onko Jumala todella sanonut " (1 Moos 3:1).
Synti on valhetta, jolla korvataan Jumalan sana, se on epäluottamusta Jumalan hyvyyttä kohtaan, se on halua korottaa ihminen yli kaiken ja tulla Jumalan kaltaiseksi
(3:5; Jes 14:12).
Se on aistihimoa (1 Moos 3:6). Joka tapauksessa "synti on Jumalaa vihaava ja vastustava tahto ja perustuu luodun olennon itsekorotukseen ja ylpeyteen" (Osmo Tiililä).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Saatana oli pahuuden liikkeellepanevana voimana, mutta synti ei tullut ihmiseen yksinomaan saatanan vaikutuksesta. Ihminen itse teki mielellään syntiä. Ihminen liittoutui synnin kanssa, antautui sille ja kääntyi pois Jumalasta. Siksi ihminen oli syyllinen syntiinsä. Hänellä oli paha omatunto ja hän pakenee todellista Jumalan kohtaamista (1 Moos 3:8,10). Hän ei myönnä vastuutaan, lankeemustaan eikä syyllisyyttään. Hän syytti muita ja lopulta itse Jumalaa. Ihminen haluaa mielellään tehdä synnistään kohtalon, jolloin hän ei ole syyllinen (3:12-13). Synnin seurauksena ei särkynyt vain suhde Jumalaan, vaan myös toiseen ihmiseen (3:16, Kain ja Abel) ja luomakuntaan (3:17).
"Perisynti on niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei sitä järki käsitä, vaan se on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella". "Synti on peräisin yhdestä ainoasta ihmisestä, Aadamista, jonka tottelemattomuudesta johtuu, että kaikista ihmisistä on tullut syntisiä ja he ovat joutuneet kuoleman ja Perkeleen valtaan. Tätä sanotaan perisynniksi eli perussynniksi" (Tunnustuskirjat). "Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kadotuksen niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan" (Tunnustuskirjat).