Meitä luterilaisia moititaan usein ns. tosiuskovien taholta liian maanläheisiksi ja liberaaleiksi. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että jos kristityn ihanteet ovat täysin tavoittamattomissa, siitä seuraa ikuinen tyytymättömyys, katkeruus, itku ja hammastenkiristys? Jumala kyllä tietää miten heikkoa tekoa olemme, joten miksi esittää jotain enemmän? Kaikenlainen salailu, valehtelu, kaksinaismoralismi, tekopyhyys ym. saavat polttoaineensa juuri Itsepintaisesta sädekehän kiillottamisesta vastoin todellisuutta. Raamattu on täynnä varoittavia esimerkkejä näistä.
Ihanteet ja todellisuus
SolaGratia
1673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että jos kristityn ihanteet ovat täysin tavoittamattomissa, siitä seuraa ikuinen tyytymättömyys, katkeruus, itku ja hammastenkiristys? "
>>> Mitkä ovat kristityn ihanteet? Siihen on vain yksi ohje: Jumalan laki näyttää ihnateen ja kokemus todistaa että se on saavuttamattomissa ihan meiltä kaikilta.
tarkoittaako se että muutamme Jumalan lakia "paremmin meille sopivaksi" jotta yllämme siihen helpommin? => Ei toki, silloinhan me vääristelisimme totuutta joka on Jumalalta ilmoitettu ja lisäisimme päällemme Jumalan oikeamielistä vihaa.
Mitä sitten teemme? => Tunnustamme olevamme kaikki lain edessä vikapäitä syntiin, kuolemaan ja ikuiseen helvetin rangaistukseen. Tunnustamme että Jumala syystä on asettanut vihansa meidän päällemme kun emme tottele Hänen sanaansa ja käskyjään vaan vääntelemme ja pakenemme niitä.
Lisäksi: => Tunnustettuamme totisesti olevamme syyllisiä lain edessä, pakenemme Kristuksen armotyön turviin sillä Jumala on valmistanut kaikille syntisille maksun heidän synneistään. Ei ainoastaan entisistä, vaan myös nykyisistä ja tulevistakin. Jumalan Poika on sovittanut kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit verellään, ja kärsimisellään ansainnut meille vapahduksen synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, sekä pyhllä ja autaallisella ylösnousemuksellaan hankkinut meille iankaikkisen elämän niin ettei yksikään joka Häneen uskoo, ikinä hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä ja pelastus. Se on hyvän omantunnon liitto Jumalan luona jonka Kristus on meille työllään hankkinut.
Ostetaanko hyvä omatunto Jeesuksen verellä? Miten tuo eroaa anekaupasta? Entä onko armo silloin halpaa ja mitä siitä seuraa? Teet syntiä kahta kauheammin mutta uskot ne anteeksi Jeesuksen nimessä?
Entä mikä on suhtautumisesi perisyntiin?
"Ostetaanko hyvä omatunto Jeesuksen verellä?"
>>> Kyllä on ostettu, mutta ostajina emme ole me vaan Jeesus itse. Hyvää omaatuntoa ei näet voi saavuttaa teoilla, rakastamalla lähimmäistä tai kilvoittelemalla lain ikeen alla.
Kuten sanoin, laki on peili. Se näyttää syntisyytesi ja mahdottomuutesi jotta et edes yrittäisi tulla kristityksi olemalla ns. hyvä ihminen.
Suhtautumiseni perisyntiin ei ole kovin relevanttia aiheen kannalta mutta voinhan sen kertoakin koska kysyt:
Perisynti on asia jonka Jumalan sana osoittaa meissä jokaisessa olevan jo syntymästämme asti. Se on luontomme turmelus niin että synnymme tähän maailmaan paholaisen lapsina, kelvottomina ja Jumalalle vihollisina.
Siksi tarvitsemme kastetta jossa perisynnin tuoma SYYLLISYYS pyyhitään pois ja synnymme uudesti ylhäältä. Kasteaktissa Isä Jumala ottaa meidät lapsekseen, Poika pukee vanhurskauden vaatteella ja Pyhä henki uudestisynnyttää ja pyhittää Kristuksen pyhyydellä.
Kaikki tämä tapahtuu meille ilman, ennen ja ulkopuolella omaa kilvoitteluamme, parannustamme ja tahtoamme.
sanalla sanoen: Se on ARMOA isolla AA:lla! :-)
Niin mutta se ei anna sinulle oikeutta tuomita kaikkea muuta.
Miten niin muka ei anna?
https://www.youtube.com/watch?v=NPqoFkDWWmo
?? Katsotko olevasi oikeutettu tuomitsemaan muita?
SolaGratia, kyllä luterilaisiksi itsensä näkevissä on joitakin lain alla, mutta valtaosa on ymmärtänyt oikein. Ei tarvitse olla parempaa, kuin pystyy, tavallinen riittää.
Luulisin, että pingoittelevat kristityt ovat jo syntyjänsä sellaisia, että heidän täytyy jollakin tavoin olla parempia kuin muut, ansaita armo. He hakeutuvat mielellään levottomiin yhteisöihin, mutta kaikkein kärsivimpiä ovat palstafundikset, joista monella ei näytä olevan muuta taustayhteisöä kuin netti, ei seurakuntaa eikä edes puolisoa.
Luterilainen usko ei kuitenkaan tunnusta, että olisi mahdollista olla eliittikristitty. Se on vain ihmisen mielen luoma harhakuvitelma, virvatuli, joka menee aina etäämmälle, kun sitä tavoittaa.
Niin kuin nimimerkkisikin kertoo, olemme autuaita vain armosta, emme teoista. Siunattu oppi, oppi jota Kristuskin julisti!
Anna esimerkkejä näistä mainitsemistasi "palstafundiksista". Luettele nimimerkkejä. Alkaa nimittäin oikeasti tulla vaikutelma, että ne ovat vain jotain omaa harhaasi.
Olisi tosiankin vihdoin mielenkintoista tietää koska jatkuvasti heiltä syytetään.
Kyllä se siellä sydämessä tuntuu itse kullakin fundiksella. Ulkopuolinen nämä tunnistaa turpeasta paatoksesta ja rakkauden sanaan verhotusta sadismista lähimmäisiään kohtaan.
Et sitten muuhun pysty vai?
Totisesti se tuntuu. Eikö vain?
Ei luterilaisia moitita maanläheisiksi. Päinvastoin. Ihan sama, tyhmä kirkko, tyhmä oppi, tyhmä verotus, tyhmä virkakäsitys, tyhmä ehtoolliskäsitys, tyhmä hava, tyhmä kirvestes, tyhmä kuorisääntö, tyhmät selebrantit, tyhmät sakraalitilat.
”Kaikenlainen salailu, valehtelu, kaksinaismoralismi, tekopyhyys ym. saavat polttoaineensa juuri Itsepintaisesta sädekehän kiillottamisesta vastoin todellisuutta.”
Aivan, on eri asia pyrkiä ja kilvoitella kohti ihanteita kuin vaatia ja pakottaa niihin. Se on erittäin suuri ero.
”Jumala kyllä tietää miten heikkoa tekoa olemme, joten miksi esittää jotain enemmän?”
Tämän kun sulkee sydämeensä ja elää sen mukaan, ollaan oikealla tiellä.