Olenko bipo vai mikä?

Sairastan pakko-oireista häiriötä ja oireet ovat välillä todella lamauttavia, mutta aikaisemmin kun olin vielä hoitokontaktissa, niin psykiatri epäili kaksisuuntaisen mahdollisuutta. Olen pannut itsessäni merkille, että mielialat saattavat vaihdella päivän aikana useaan otteeseen surullisesta sellaiseen omahyväiseen itseensä erittäin tyytyväiseen melkein jopa euforiseen olotilaan jossa nautin vain omasta olemassa olostani. Eri päivät menevät siten, että tänään saatan olla surullinen palan tunne kurkussa, mutta huomenna taas täysin normaali oma itseni, sekä ripauksena ylimääräistä onnellisuuden tunnetta. En voi sinänsä olla varma miltä huomenna tunnen vaikka asiat olisivat muuten elämässä hyvin. Pääongelmani ovat sinänsä pakkoajatukset ja niihin liittyvät toiminnot ja olen myös ajatellut, että johtuuko mielialanvaihtelut pakko-oireisesta häiriöstä, kun välillä niitä ei juurikaan ole ja olo on mitä mainioin, mutta olo heikentyy nopeasti niiden lisääntyessä, mutta toisaalta mieliala saattaa kohota tai laskea pakko-oireista huolimatta, jotka sitten taas ruokkii pakko-oireiden määrää.. Kaksisuuntaisen epäilyn kyllä torjuin heti suorilta, mutta nyt olen tosissani alkanut epäilemään olisiko siihen kuitenkin mahdollisuus, sillä eivät nämä täysin normaalilta tunnu, kun vertaan esim. itseäni muihin ihmisiin. Käytin aikoinani Sertralin nimistä lääkettä muutaman kuukauden OCD:n hoitoon ja jonkin verran se vähensi pakko-oireita, mutta sitten yhdessä vaiheessa tuntui, että alkoi mennä liian lujaa ja tunne-elämä myöskin latistui käytännössä kokonaan. Mikään ei säväyttänyt, ei ollut pelkoa yhtään mistään. Tunsin olevani pelkkä kuori vailla minkäänlaisia inhimillisiä tunteita. Mitä olette mieltä, että kuulostaako tämä kaksisuuntaiselta vai onko jotain muuta?