Pian julkaistava kirja "Suomen nuoret jihadistit" (Into kustannus) , fil. tri ja tietokirjailija Kristiina Koivunen, suomalaisista jihadisteista antaa äänen maltillisille muslimeille, joiden mielestä ääripäät ovat omineet keskustelun islamista.
"Väkivaltaisella ääri-islamismilla on valtava vetovoima, jota voi verrata natsismiin 30-luvun Euroopassa."
Radikalisoitumisessa ideologia yhdentekevä Yhteisiä tekijöitä vanhemmuuden ja sosiaalisen turvaverkon puuttuminen sekä heikko identiteetti, juurettomuus, joskus vaikkapa kyvyttömyys käsitellä pettymystään tyttöystävän jättäessä.
Ääriliike antaa identiteetin ja tarkoituksen elämälle. Ehdoton emotionaalinen kokemus, jota voi verrata rakastumiseen. Pätee paitsi jihadisteihin niin myös vaikkapa uusnatseihin ja prätkäjengeihin.
Riskiryhmänä toisen polven maahanmuuttajataustaiset nuoret - ulkopuolisuuden kokemukset, rasismi, joka Suomessa ei kuitenkaan niin pitkällä kuin esim. Ranskassa ja Saksassa, vanhempienkin ajatukset ja mieli vaeltelee vanhassa kotimaassa, heikentää kotoutumista. Ekan polven siirtolaiset eivät kuitenkaan yleensä radikalisoidu.
Suomen muslimiyhteisö hyvin hajanainen, ja siinä vaikuaa aiemman kotimaan kultturiperinne.
Asuinalueiden erilaistuminen, ghettoutuminen, pakolaiset keskittyvät omille alueilleen , elävät omassa kuplassa, eristäytyvät kantaväestöstä. Köyhien alueiden ongelmat kasaantuvat, kouluopetuksen tasoa vaikea ylläpitää samalla tasolla kuin vauraammilla alueilla.
Lyhytaikaiset projektit tehottomia vippaskonsteja. Ongelmat syvemmällä mm. asuntomarkkinoissa. Avaimet ongelmiin olisivat osin myös muslimeille itsellään, mutta vanhoilliset muslimit haluavat itse eristäytymistä, koska voivat silloin kontrolloida muuta yhteisöä.
Keskustelua hankaloittavat ääripäät, jyrkät maahanmuuttokriitikot ja islamistit pelaavat niin, että molemmat kasvattavat kannatustaan.
Kirjassa haastateltu Anter Yasa: "Toisessa ääripäässä on äärioikeisto, joka flirttailee natsismin kanssa. Toisessa päässä on näennäisvasemmisto: heillä on liberaaleja mielipiteitä, mutta he katsovat sormiensa läpi islamistien vihapuhetta. Taantumuksellinen vasemmisto ei halua argumentoida näistä ongelmista, he pelkäävät leimautumista rasisteiksi tai syytöksiä islamofobiasta."
"Ruotsissa on eräitä Muslimiveljeskuntaa lähellä olevia järjestöjä, joiden edustajat pysäyttävät keskustelun nopeasti huomauttamalla islamofobiasta, Koivunen kuvailee.
(Oletan että tässä puhutaan ruotsalaisten suvaitsevaisten järjestöistä, jotka jostain kumman syystä kokevat tehtäväkseen radikaalin Muslimiveljeskunnan puolustamisen, sen vihapuhetta myöten.)
Tämä on tullut ilmi tilanteissa, joissa jokin moskeija on kutsunut ulkomailta radikaalina pidetyn saarnaajan. Koivusen mukaan vanhoilliset muslimit ovat herkkiä käyttämään islamofobiakorttia mikäli tällaisia saarnamiehiä kohtaan esitetään kritiikkiä.
"Mediassa vanhoilliset muslimit ovat saaneet itselleen aseman, jossa heidän puheensa tulkitaan koko muslimiyhteisön yhteiseksi ääneksi. Tällöin maallisemmat muslimit eivät saa omia näkemyksiään esille, Koivunen sanoo.
Eikä tuohon syyllisty vain media vaan myös yhteiskunnalliset päättäjät. Kuunnellaan imaameja, himouskovaisia, (näppäilin, muuten, ensin vahingossa homouskovaisia) muslimeita kaikkien Suomen muslimien edustajina - vanhasta tottumuksesta kun evl. kirkkokin mielletään monesti Suomessa kaikkien liki 4 milj, jäsenensä puolesta puhujaksi ja edustajaksi asiassa kuin asiassa, ikään kuin evl. kirkolla olisi kaikilta jäseniltään saamansa avoin valtakirja.
Edellä kirjoittamani pohjaa siis Kristiina Koivusen sanomisiin K & k:n nro 36, ilmestynyt 29.9.2016, jutussa.
Harvinaisen tasapainoista tekstiä sanoisin - aihe huomioon ottaen.
"Väkivaltaisella ääri-islamismilla on valtava vetovoima, jota voi verrata natsismiin 30-luvun Euroopassa."
Radikalisoitumisessa ideologia yhdentekevä Yhteisiä tekijöitä vanhemmuuden ja sosiaalisen turvaverkon puuttuminen sekä heikko identiteetti, juurettomuus, joskus vaikkapa kyvyttömyys käsitellä pettymystään tyttöystävän jättäessä.
Ääriliike antaa identiteetin ja tarkoituksen elämälle. Ehdoton emotionaalinen kokemus, jota voi verrata rakastumiseen. Pätee paitsi jihadisteihin niin myös vaikkapa uusnatseihin ja prätkäjengeihin.
Riskiryhmänä toisen polven maahanmuuttajataustaiset nuoret - ulkopuolisuuden kokemukset, rasismi, joka Suomessa ei kuitenkaan niin pitkällä kuin esim. Ranskassa ja Saksassa, vanhempienkin ajatukset ja mieli vaeltelee vanhassa kotimaassa, heikentää kotoutumista. Ekan polven siirtolaiset eivät kuitenkaan yleensä radikalisoidu.
Suomen muslimiyhteisö hyvin hajanainen, ja siinä vaikuaa aiemman kotimaan kultturiperinne.
Asuinalueiden erilaistuminen, ghettoutuminen, pakolaiset keskittyvät omille alueilleen , elävät omassa kuplassa, eristäytyvät kantaväestöstä. Köyhien alueiden ongelmat kasaantuvat, kouluopetuksen tasoa vaikea ylläpitää samalla tasolla kuin vauraammilla alueilla.
Lyhytaikaiset projektit tehottomia vippaskonsteja. Ongelmat syvemmällä mm. asuntomarkkinoissa. Avaimet ongelmiin olisivat osin myös muslimeille itsellään, mutta vanhoilliset muslimit haluavat itse eristäytymistä, koska voivat silloin kontrolloida muuta yhteisöä.
Keskustelua hankaloittavat ääripäät, jyrkät maahanmuuttokriitikot ja islamistit pelaavat niin, että molemmat kasvattavat kannatustaan.
Kirjassa haastateltu Anter Yasa: "Toisessa ääripäässä on äärioikeisto, joka flirttailee natsismin kanssa. Toisessa päässä on näennäisvasemmisto: heillä on liberaaleja mielipiteitä, mutta he katsovat sormiensa läpi islamistien vihapuhetta. Taantumuksellinen vasemmisto ei halua argumentoida näistä ongelmista, he pelkäävät leimautumista rasisteiksi tai syytöksiä islamofobiasta."
"Ruotsissa on eräitä Muslimiveljeskuntaa lähellä olevia järjestöjä, joiden edustajat pysäyttävät keskustelun nopeasti huomauttamalla islamofobiasta, Koivunen kuvailee.
(Oletan että tässä puhutaan ruotsalaisten suvaitsevaisten järjestöistä, jotka jostain kumman syystä kokevat tehtäväkseen radikaalin Muslimiveljeskunnan puolustamisen, sen vihapuhetta myöten.)
Tämä on tullut ilmi tilanteissa, joissa jokin moskeija on kutsunut ulkomailta radikaalina pidetyn saarnaajan. Koivusen mukaan vanhoilliset muslimit ovat herkkiä käyttämään islamofobiakorttia mikäli tällaisia saarnamiehiä kohtaan esitetään kritiikkiä.
"Mediassa vanhoilliset muslimit ovat saaneet itselleen aseman, jossa heidän puheensa tulkitaan koko muslimiyhteisön yhteiseksi ääneksi. Tällöin maallisemmat muslimit eivät saa omia näkemyksiään esille, Koivunen sanoo.
Eikä tuohon syyllisty vain media vaan myös yhteiskunnalliset päättäjät. Kuunnellaan imaameja, himouskovaisia, (näppäilin, muuten, ensin vahingossa homouskovaisia) muslimeita kaikkien Suomen muslimien edustajina - vanhasta tottumuksesta kun evl. kirkkokin mielletään monesti Suomessa kaikkien liki 4 milj, jäsenensä puolesta puhujaksi ja edustajaksi asiassa kuin asiassa, ikään kuin evl. kirkolla olisi kaikilta jäseniltään saamansa avoin valtakirja.
Edellä kirjoittamani pohjaa siis Kristiina Koivusen sanomisiin K & k:n nro 36, ilmestynyt 29.9.2016, jutussa.
Harvinaisen tasapainoista tekstiä sanoisin - aihe huomioon ottaen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jihadismissa ja natsismissa on todella monia samankaltaisuuksia.
Mielenkiintoinen kysymys on, voiko vielä muodostua tilanne, jossa myös natsismi saisi kasvupohjaa? Vastakkain asettelu, sosiaalisia eroja lisäävä politiikka, joka kurjistuttaa suuren joukon ihmisiä ja eniten nuoria miehiä... kuinka seuraava sukupolvi tulee toimimaan?
Jihadistien isku Suomessa, köyhien olojen huonontaminen loisi kasvupohjan.
Kiva että tästäkin asiasta jotkut sentään puhuvat tolkullisesti, tasa-painoisesti, objektiivisesti, raismikortinheiluttelijoita ja islamofobiksihaukkujia pelkäämättä.