EN PÄÄSE IRTI SANASTA "USKO". Se pyörii ajatuksissani ja sai lopulta tökkäämään sinuakin. Kysynkin nyt kaikkein ensimmäiseksi mitä se merkitsee sinulle? Parasta harkita edes rahtunen ennen kuin sanot mitään. Kaikki mitä tuosta sanasta tulee mieleesi ääneen lausuttuna antavat selvän viestin sille, joka ne ajatuksesi kuulee.
- En halua vetää tai työntää sinua mihinkään suuntaan, sillä mitä omassa mielessäni liikkuu. Haluan kuitenkin, että olet rehellinen itsellesi sydämesi salatuinpaan asti tästä yhdestä elämäsi tärkeimmästä asiasta jotain sanoessasi. Jo tätä maallista, normaalia elämäämme ajatellen, usko on se 'jokin' jolle elämämme rakentuu. Uskon kadotessa katoaa elämästämme elämän maku ja halu jatkaa työtä ja vaivannäkemistä sen paremman huomisen toivossa. On kuin sulkisimme juuri sen ikkunan josta avautuu näköala unelmiemme täyttymiseen. Kun luet sen, mitä tämän jälkeen kirjoitan, niin ajattele sanojani hiljaa mielessäsi. Joudut pysähtymään ja miettimään.
- Paavali sanoo korinttolaisille: "Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." (I Kor.13:13) Huomasitko? Kolmesta tärkeimmästä elämämme tukipilarista USKO on ensimmäisenä, TOIVO on toisena ja RAKKAUS on kolmantena ja RAKKAUS on se KAIKKEIN SUURIN. Paavali nimeää tarkoituksella RAKKAUDEN SUURIMMAKSI, mutta mitään näistä kolmesta Paavali ei kutsu tärkeimmäksi. Miksi? Koska niitä ei voi koskaan kukaan erottaa toisistaan. USKO on ankkuroitunut TOIVON kautta RAKKAUTEEN, joka on täydellisyyden side. (Kol.3:14)
- Kysymys on "taivaallisista kolmosista"! USKOMME ankkuroituu Kristukseen TOIVOSSA ylösnousemukseen ja RAKKAUS, joka on vuodatettu sydämiimme PYHÄN HENGEN kautta, saa aikaan sen, ettei USKOMME voi jäädä hedelmättömäksi ja vaivannäkömme jäädä turhaksi. (Luuk.20:34-36, Room.5:1-5, II Kor.5:14-21, Tiit.3:3-8, II Piet.1:3-11) Tarkista omasta raamatustasi jokainen mainituista kohdista.
- Jos luovumme uskosta, luovumme toivosta ja rakkaudelta putoaa pohja. Ihminen, joka ei ole uudestisyntynyt ei tunne SUURINTA rakkautta. Hän on parhaimmillaan nimikristitty jonka usko ei ole lujalla Golgatan ristin perustuksella, jota ylösnousemuksen ihana toivo voisi elähdyttää. Lujan uskon perustus on Kristuksen sisäisessä tuntemuksessa, joka aikanaan puuttui Paavo Ruotsalaiselta. Hän palasi kuitenkin kotikonnuilleen uudestisyntyneenä ja ylösnousseen Jeesuksen todistajana seppä Högmannin pajasta.
- Olisiko aika pysähtyä kysymään: Missä minun uskoni perustukset ovat? Jos tämä mitä sanoin 'kolahti' sisimmässäsi, niin muista ystäviäsi ja jaa tätä sanomaa. On aika!! Ole siunattu Kristuksessa!!
(Jaakko Antero Romu)
- En halua vetää tai työntää sinua mihinkään suuntaan, sillä mitä omassa mielessäni liikkuu. Haluan kuitenkin, että olet rehellinen itsellesi sydämesi salatuinpaan asti tästä yhdestä elämäsi tärkeimmästä asiasta jotain sanoessasi. Jo tätä maallista, normaalia elämäämme ajatellen, usko on se 'jokin' jolle elämämme rakentuu. Uskon kadotessa katoaa elämästämme elämän maku ja halu jatkaa työtä ja vaivannäkemistä sen paremman huomisen toivossa. On kuin sulkisimme juuri sen ikkunan josta avautuu näköala unelmiemme täyttymiseen. Kun luet sen, mitä tämän jälkeen kirjoitan, niin ajattele sanojani hiljaa mielessäsi. Joudut pysähtymään ja miettimään.
- Paavali sanoo korinttolaisille: "Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." (I Kor.13:13) Huomasitko? Kolmesta tärkeimmästä elämämme tukipilarista USKO on ensimmäisenä, TOIVO on toisena ja RAKKAUS on kolmantena ja RAKKAUS on se KAIKKEIN SUURIN. Paavali nimeää tarkoituksella RAKKAUDEN SUURIMMAKSI, mutta mitään näistä kolmesta Paavali ei kutsu tärkeimmäksi. Miksi? Koska niitä ei voi koskaan kukaan erottaa toisistaan. USKO on ankkuroitunut TOIVON kautta RAKKAUTEEN, joka on täydellisyyden side. (Kol.3:14)
- Kysymys on "taivaallisista kolmosista"! USKOMME ankkuroituu Kristukseen TOIVOSSA ylösnousemukseen ja RAKKAUS, joka on vuodatettu sydämiimme PYHÄN HENGEN kautta, saa aikaan sen, ettei USKOMME voi jäädä hedelmättömäksi ja vaivannäkömme jäädä turhaksi. (Luuk.20:34-36, Room.5:1-5, II Kor.5:14-21, Tiit.3:3-8, II Piet.1:3-11) Tarkista omasta raamatustasi jokainen mainituista kohdista.
- Jos luovumme uskosta, luovumme toivosta ja rakkaudelta putoaa pohja. Ihminen, joka ei ole uudestisyntynyt ei tunne SUURINTA rakkautta. Hän on parhaimmillaan nimikristitty jonka usko ei ole lujalla Golgatan ristin perustuksella, jota ylösnousemuksen ihana toivo voisi elähdyttää. Lujan uskon perustus on Kristuksen sisäisessä tuntemuksessa, joka aikanaan puuttui Paavo Ruotsalaiselta. Hän palasi kuitenkin kotikonnuilleen uudestisyntyneenä ja ylösnousseen Jeesuksen todistajana seppä Högmannin pajasta.
- Olisiko aika pysähtyä kysymään: Missä minun uskoni perustukset ovat? Jos tämä mitä sanoin 'kolahti' sisimmässäsi, niin muista ystäviäsi ja jaa tätä sanomaa. On aika!! Ole siunattu Kristuksessa!!
(Jaakko Antero Romu)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Totisesti. Aamenen paikka.
Raitista ja raamatullista. Jeesuksen Kristuksen armossa.
Kunnia Herralle.
amen.
-' Olisiko aika pysähtyä kysymään: Missä minun uskoni perustukset ovat? Jos tämä mitä sanoin 'kolahti' sisimmässäsi, niin muista ystäviäsi ja jaa tätä sanomaa. On aika!! Ole siunattu Kristuksessa!!'
'Haluan kuitenkin, että olet rehellinen itsellesi sydämesi salatuinpaan asti tästä yhdestä elämäsi tärkeimmästä asiasta jotain sanoessasi. Jo tätä maallista, normaalia elämäämme ajatellen, usko on se 'jokin' jolle elämämme rakentuu. Uskon kadotessa katoaa elämästämme elämän maku ja halu jatkaa työtä ja vaivannäkemistä sen paremman huomisen toivossa. '
ok.