MUISTAKAA NÄMÄ KÄSKYT!!!

Nohnoh.. eihän kukaan ole ennustaja, entä jos omistaja saa äkillisesti aivoverenvuodon? Tai sairastuu syöpään? Mitä jos omistaja ottaa kaiken mahdollisen selvää koirista ensimmäistä koiraa hankkiessaan, mutta ei pärjääkkään koiran kanssa odotuksista huolimatta? Onko mielestäsi koiran etu, jos se joutuu elämään omistajan kanssa, joka ei nauti sen seurasta ja pahimmillaan ei halua tai pysty (esimerkiksi sairautensa takia) enää hoitamaan koiraansa?

Mitä mieltä olet eutanasiasta? Onko koiran lopettaminen väärin, jos sillä on parantumaton sairaus esimerkiksi syöpä ja se on kovissa kivuissa? Onko koirasta luopuminen tällöinkin väärin? Entä kissasta? Hevosesta? Marsusta?

Itsekin olen ylpeä koiristani ja kaikista muistakin koskaan omistamistani eläimistä. Olen elämäni aikana tavannut ja ollut tekemisissä TODELLA monen eläimen ja omistajan kanssa. Tästä syystä minun on pakko todeta; Kaikista ei yksinkertaisesti ole lemmikin omistajaksi. Kysymys kuuluu, pitäisikö heitä kieltää hankkimasta lemmikkiä? Ehkä, jos on jo aikaisemmin todettu, että omistaja ei kykene huolehtimaan lemmikistään asianmukaisesti. Mutta toisaalta, mistä sitä tietää kenestä on huolehtimaan lemmikistä ja kenestä ei, jos ei saa mahdollisuutta siihen. On myös mahdollista että ensimmäisen lemmikin kanssa ilmenneistä ongelmista on opittu ja omistaja osaa välttää ensimmäisen kanssa tehtyjä virheitä tai että omistajan ja lemmikin kemiat eivät vain kohtaa.

Tiedän tapauksia, joissa koiran vaihtaminen on ollut omistajalle ja koiralle paras ratkaisu. Esim. Eräällä ystävälläni oli juuri tälläinen tilanne. Ensimmäiseen koiraan ei ole saatu minkäänlaista kontaktia ja ongelmia ilmeni niin paljon, etten jaksa niitä edes alkaa luettelemaan. Mutta toisen koiran (sama rotu ja sama sukupuoli, eri pentue) kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Pärjäsivät hyvin näyttelyissä, tokossa, agilityssä, metsällä ym. maailman kiltein ja rakastetuin, hyvin hoidettu koira. No mitä ensimmäiselle koiralle kävi? Se meni takaisin kasvattajalle (Kasvattaja suostui vaihtamaan toiseen koiraan), joka huolehti siitä ensiluokkaisesti, pärjäsi sen kanssa hyvin, kävi näyttelyissä ja teki jopa pennut kyseiselle koiralle. Ystäväni oli kokeillut kaikkensa ensimmäisen koiran kanssa, mutta mikään ei onnistunut, mutta toisen koiran kanssa ei ollut mitään ongelmia. Onko ystäväni siis huono ihminen ja koiranomistaja? Olisiko häneltä pitänyt evätä mahdollisuus toisen koiran hankkimiseen, koska ei jostain syystä pärjännyt ensimmäisen kanssa?

Koira on perheenjäsen. Aivan kuten aviopuoliso tai lapsi. Mutta entä jos parisuhde ei toimi? Eikö ole oikeutettua hakea avioeroa? Jos parisuhde voi huonosti, kumpikaan ei jaksa panostaa siihen ja kumpikaan ei selvästi nauti toisen seurasta, eikö suhteen lopettaminen olisi molemmille osapuolille paras ratkaisu? Tietenkin jotkut saavat terapialla suhteensa korjattua. Koirista puhuttaessa tarkoitetaan tietenkin ammattilaisen apua.

Minun mielestäni (minun mielipiteeni, ei siis mikään tieteellinen teoria tai fakta) se, että ei luovu koirasta, kun huomaa, että suhde ei toimi, on itsekästä. Samalla tavalla, kuin se, että ei lopeta sairasta, kärsivää eläintä. Tiedän myös monta, painotan MONTA surullista tarinaa, jossa omistaja ei oman itsekkyytensä vuoksi ole luopunut koirastaan, vaikka ei ole sitä osannut käsitellä tai hoitaa asianmukaisesti. Olen jopa itse tehnyt intervention yhteen tälläiseen tapaukseen ja adoptoinut puoliväkisin huonosti hoidetun koiran. Enkä nyt tarkoita että kun pentu kasvaa isoksi ja se "ei ole enää söpö" tyyppisiä ongelmia tai että koirasta pitäisi luopua heti ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa, vaan hyvä perusohje on, kun koira ja omistaja eivät selkeästi nauti toistensa seurasta, olisi syytä alkaa miettiä olisiko koiralla parempi olla jossakin muualla.

ja loppuun nyt vielä selvennykseksi, että itse en ole luopunut yhdestäkään lemmikistäni, eikä niiden kanssa ole oikeastaan ongelmiakaan ollut. Mutta kaikki ei ole aina niin mustavalkoista, ja minun käy sääiliksi niitä omistajaraukkoja, jotka eivät uskalla antaa koiralleen paremaa elämää, koska kokevat siitä huonoa omaatuntoa. Miettikää niitä koiria... Mikä todella on koiran parhaaksi...