Jumalattoman ihmisen elämä on usein ajelehtimasta. Synti on kuin kylmä ja raskas vesi, joka tunkeutuu elämän kelluntapuvun alle, painaen ihmistä kohti pohjaa. Pahat teot painavat kuin kumisaappaat. Suurimalla hädän hetkellä ihminen voi kuitenkin pelastua. Riisumalla synnin saappaat ja antamalla elämänsä Kristuksen pelastavan sanoman kellutettavaiksi hän voi löytää uuden elämän.
Mutta jos pysyy jumalattomuudessaan, ei saa lähelleen pelastavia kalalaatikoita, vaan joutuu kuoleman omaksi. Kun ei rukoile, pelastaja ei löydä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100622419251_uu.shtml
Mutta jos pysyy jumalattomuudessaan, ei saa lähelleen pelastavia kalalaatikoita, vaan joutuu kuoleman omaksi. Kun ei rukoile, pelastaja ei löydä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100622419251_uu.shtml
Vastaukset 1
Vanhimmat
se on ihan totta, että synti katkasee ihmisen keskittymisen ja sillon ihminen ei voi keskittyä lähimmäisen rakastamiseen eikä oman itsensäkään rakastamiseen. Sellanen ihminen joka elää synnissä, ei edes halua keskittyä niihin asioihin vaan haluaa vaan tehdä syntiä ja millon siihen ei ole mahdollista, on levoton ja malttamaton, kuin lentoon lähdössä, kiire kotiin tekemään syntiä, ei vastaa katseisiin ei kommunikoi paria sanaa enempää. ateismin kauneus siinä.