http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100822433477_uu.shtml
Mielestäni Kekkonen on yliarvostettu presidentti, jonka merkitystä, kunniaa ja jopa presidentinvirkaa on ylläpidetty salailulla ja suoranaisella valehtelulla "ruplarahoituksen" lisäksi.
Mannerheim on samaa lajia. Ei ansaitse minun kunnioitustani hänen miekkavalansa ja muut uhoamisensa. Muka suurin suomalainen: Pthyi, sanon minä. Sellaisten hupiäänestysten osanottajat on aivopestyjä idiootteja. Tätä mieltä minä olen.
Mielestäni Kekkonen on yliarvostettu presidentti, jonka merkitystä, kunniaa ja jopa presidentinvirkaa on ylläpidetty salailulla ja suoranaisella valehtelulla "ruplarahoituksen" lisäksi.
Mannerheim on samaa lajia. Ei ansaitse minun kunnioitustani hänen miekkavalansa ja muut uhoamisensa. Muka suurin suomalainen: Pthyi, sanon minä. Sellaisten hupiäänestysten osanottajat on aivopestyjä idiootteja. Tätä mieltä minä olen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kekkosen ei koskaan tarvinnut tehdä mitään ns. oikeaa työtä. Vapaaherra Mannerheim oli samanlainen neiti korsetissaan. Yleviä puheita pitivät ryssän kukistamisesta kumpikin. Kun oikein voimainsa tunnossa olivat.
Kunnes ryssä kukisti kummankin uhon.
Mutta näkyy noita uusiakin uhoajia löytyvän. Tältäkin palstalta.
Ryssähän se Marski itsekin oli.
Ruotsalaiseksi sitä voisi luulla nimen perusteella. Mutta jos oikein muistelen, jostain Hollannista se suku on peräisin. Venäjällä sai sotilaskoulutuksen ja lähetettiin Suomeen takaamaan tsaarin vallan säilymistä.
Pekka Peitsi kyllä kirjoitti "Mitä suurimmasta Ryssää koskevasta hävityksestä".
Mikä on mielestäsi oikeaa työtä? tietääkseni Kekkonen enempää kuin Mannerheimkään olleet koskaan työttömänä. Kekkonen oli lisäksi vielä nuorena uittoporukassa, ennen kuin valmistui lakimies tehtäviin. Ja eiköhän se työksi lasketa Mannerheimin upseerielämäkin.
"Mikä on mielestäsi oikeaa työtä?"
Hyvä kysymys. Sen voi esittää kaikille niille, jotka tuota termiä käyttävät. Milloin kenestäkin.
Urho oli metsätyönjohtajaisänsä mukana "uitossa".
Kekkosen suorittamat kuulustelutko Etsivän keskuspoliisin toimessa oli niitä lakimieshommia?
Ehtikö tuo paljon uittohommia harjoittaa, kun jo seitsemäntoistavuotiaana heilui ase kädessä ihmisiä tapattamassa? Taisi Urhon uittohommat jäädä siihen, että uitti palleja Laxa-joessa niin syvällä, että meinasi hukkua.
Vastoin myyttiä "savupirtin pojasta" Kekkonen oli käsittääkseni keskiluokkaisen perheen herraskakara.
Ei silloista metsätyönjohtajan poikaa voi vielä herraskakaraksi sanoa.
Miksi sitä voi sanoa? Pikkunilkkinousukkaaksiko?
Kyllähän metsätyönjohtajia vielä omassakin lapsuudessani ja jopa nuoruudessani pidettiin "Metsäherroina". Joskus oli itsekin muistaen vähän vääntöä pinon mittaamisessa.
Metsätyönjohtajia oli ainakin kahdenlaisia oli ns. pikkupomoja eli kymppejä, sitten oli isommat herrat jotka maksoivat palkat ja tekivät mittaukset ja ostivat leimikot jne.
Herroittelu pinon mittaamisessa tai metsänhoidossa kumpusi kahden osapuolen eturistiriidasta, ei yleisestä luokkaristiriidasta. Sinä puolestasi vetosit Kekkosen lapsuuden elinoloissa jälkimmäiseen eli siihen, että hän kasvoi keskiluokkaisessa perheessä, etkä siihen, että hänellä oli vittumainen isä.
Ei ole loukkaavampaa sanaa kuin herra. Siksi herraksi kutsutaan joskus köyhääkin miestä, jos hän on tietyllä tapaa vittumainen.
Urho Kekkonen itsekin vihasi "herroja" viittaamatta keskiluokkaan:
"- Ensimmäinen allekirjoitus menikin pahasti pieleen. Presidentti ei kirjoittanut eropaperiin nimeään vaan jotain vähemmän kaunista Suomen herroista, Lehikoinen kertoo."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100822433477_uu.shtml
Herran elkeitä niillä kyllä oli vielä 1980-luvullakin. Tietysti vedin itsekin joskus "retkuun" tunkemalla alimittaiset sullipuut "pinon sisään". Eihän siinä suurta hyötyä saanut mutta se tunne "herrojen kusettamisesta".
Kyllä 1980-luku oli hienoa aikaa. Naisten pörröisine hiuksineen ja olkatoppauksineen joita oli miestenkin puvuntakeissa. Vittu tuossa ajassa oli tyyliä kiiltävine pukuineen ja kapeine kravatteineen sekä hiusgeeleineen. Sekä valkoisine kenkineen ja sukkineen.
Ravintoloissakin juotiin A-olutta ja makeita drinkkejä.
>>Ei ole loukkaavampaa sanaa kuin herra. Siksi herraksi kutsutaan joskus köyhääkin miestä, jos hän on tietyllä tapaa vittumainen.<<
Juuri tuosta syystä sosialististen maiden armeijoissa esimiestä on puhuteltava toveriksi, eikä herraksi, kuten Suomen puolustusvoimissa. Sääli sikäläisten varusmiesten kannalta, kun ohjesääntönsä ei anna mahdollista vittuiluun.
Vaate- ja hiusmuodista viis, mutta 1980-luku on muuten ollut paras vuosikymmen. Käytännössä täystyöllisyys, kehitysnäkymät täynnä tulevaisuudenuskoa ylipäätään, televisiosta tuli useita yhä legendaarisia viihdesarjoja, suomalainen rock oli aivan huippua, kotimainen elokuva lähti nousuun, yhteiskunta purki vuosikymmeniä vanhoja normeja muun muassa ravintola- ja viihde-elämästä.
Puhumattakaan kasaripopista.
1980-luvulla myös Kekkosdiktatuuri sai pisteensä 30.4.1987 Presidentti Koiviston rehabilitoidessa Honka-Liiton.
Jotenkin 1980-luvusta tulee mieleen avatun lonkeropullon tuoksu kotibileissä. Viinakaupat oli siihen aikaan tiskimyymälöitä. Kyse oli siitä oikeasta lonkerosta eikä mistään kaupan litkusta.
Alkoholijuomien nauttiminen julkisilla paikoilla sallittiin käytännössä kokonaan. 1990-luvulla sääntöjä tiukennettiin uudelleen.
1990-luvusta tulee mieleen keskikaljabaarin tiskin hiivainen tiskiaineen sekainen haju. Siinä se vuosikymmenten ero.
Joissakin 90-luvun keskikaljabaareissa oli karmeita sisustuksia kivi- ja lasipöytineen.
Minä olen ns. metsäherrojen kanssa ollut paljon tekemisissä pienen ikäni, eli vuosikymmenet. En minä ole heitä mitenkään herroina pitänyt, aina olen tullut hyvin juttuun heidän kanssaan. Joskus tein saman talven aikana töitä viidellekin metsäyhtiölle, enkä yhtään ns. vittumaista herraa tavannut.