Aleksis Kivin, joka hylkäsi hurrinimen, liputuspäivä on tänään. Synkän syksyn keskeltä paistaa toivo suomalaisen kansan vapaudesta ja suomen kielen tasavertaisesta kohtelusta koko maailman kielten joukossa.
Pienen valloittajavähemmistön sorron alta noussut suomen kieli on antanut meille sen identiteetin, jonka ansiosta voimme ylpeinä olla tasavertaisia jokaisen maailman kansalaisen kanssa. Ketään muita sortamatta tai ihannoimatta.
Pienen valloittajavähemmistön sorron alta noussut suomen kieli on antanut meille sen identiteetin, jonka ansiosta voimme ylpeinä olla tasavertaisia jokaisen maailman kansalaisen kanssa. Ketään muita sortamatta tai ihannoimatta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä ole paljoa valta- eli svekomedia tätä Suomalaisuuden Päivää noteerannut!?
Verratkaapa Ruotsalaisuuden Päivän kattaukseen???
TOSIN viime kerralla ruotsalaisuuden päivän mediakattaus oli lähes olematonta?!
Onko muutosta ilmassa? Mitä mieltä nettisvekot ovat?
Nykyään valtamedia todellakin on vähentänyt ruotsalaisuusuutisointia.
MUTTA kyse on vain tarkoin valitusta taktiikasta. Ruotsinmielisyys ei ole mihinkään kadonnut.
Huomasin liput saloissa. MUUTEN en olisi edes tiennyt koko merkkipäivästä.
Svekomedialle on näköjään liian kova pala, että Kivi vaihtoi kielensä. Vaikka hän vain huomioi etnisyytensä.
Kohta varmaan Suomen lipun liputtaminen kielletään? Se näet on kiihkokansallista svekojen mielestä. Ruotsin lippua saa sen sijaan heiluttaa mielin määrin ja sitä oikein ihaillaan!?
Yle sentään kertoi uutisissa Aleksin päivästä. Aleksin nimeä kantava palkinnon sai Pirkko Saisio, joka on lähtöisin työläisperheestä. Saisio on saanut monta palkintoa ja on kirjoittanut myös salanimillä, joista kriitikot ovat kirjoittaneet ylistävästi kun samaan aikaan ovat arvostelleet samasta asiasta Saision omalla nimellä kirjoittamaa kirjaa.
Tämä on niin tätä, jotka eivät osaa kirjoittaa, niin he arvostelevat.
Svekokratiassamme todellakin joutuu kirjoittamaan salanimellä, jos puolustaa suomen kieltä ja suomenkielisten oikeuksia!
Voi fennomaaniparkoja. Miksi jyystätte aina ojan pohjilla. Siihen ei ole mitään syytä. Ryhdistäytyykää, eihän tuosta mitään tule.
Kyllä me täältä noustaan, kun pakkoruotsitus välttämättä murenee hiljaa mutta varmasti.
Ja koska se on suureksi osaksi meidän kieliaktiivien työn ansiota, niin sinivalkoinen mielemme iloitsee!