Instrumentaarium uskon vähemmälläkin

Tarkemmin kun ajattelen se voi olla niikin että en osannut kertoa erikoislääkärille tarkemmin. Joillekin vahingossa tunkoksessa hipaisemin tuntuu tönäisemiseltä ( tässä ei ole kyse tönäisyistä ) vaan että vähän on kipeä koska kipurajat ovat yksilöillä erinlaiset.

Voi se olla myöskin niin että, lääkärin olisi ollut syytä heti varmistaa kuvauttamalla kun myöhemmin kuitenkin on selvinnut kuinka pahaksi päässyt. Toisenlaiset kun pystyvät kivuista huolimatta ilman lääkitystäkin tekemään työnsä paremmin kuin hyvin. Kyllä se voi olla näinkin.

Tiedolisesti sitä on tullut tulokseen että toisenlaisesta ihmistyypitä on kysymys. Joka menee töihin jalkaa liikaten kipuraja äärimillään sairaslomalla josta käännytivät takaisin. Samoin kun värttiluu murtui oikeasta kädestä menee käsi kipsisä töihin sairaslomalla jotta voisi jotain tehdä yksikätesinä vaan pasittivat takaisin kotiin sairaslomalle. Tekee työtä kaksiviikkoa olkavarsi murtuneena ja sitten vasta kuvauttamisessa selvisi murtuma yms. Vuosien varella kun tarkastelen käytöstä niin, omalla kohdallani ei kyllä voi sanoa olevan turhista kuvauttamisista. Säästösyistä ovat ohjeistaneet lääkäräitä määräämästä labrakokeita / röntgeniä. Omalla kohdallani voidaan todeta, oisko kuitenkin pitänyt. Lääkärit ovat laittaneet säästölinjalle he kaikki jotka eivät vastuuta ota vaan sitten säästöjä totuttavat joutuvat syntipukeiksi vaikka syyt löytyvät Sotesta.

Joskus olen lukenut siitä miten sairaslomilla käsipaketissa tai jalka toinen jalka kolme meträ perässä tullen voivat tehdä töitä. Ottamatta huomioon että kaikki eivät ole viihdealalla ja toimistoissa vaan tarvitsevat kummatkin kädet ja kummatkin jalat tehdäkseen työtään. Jokaisella ei ole pappaa tai mamma jonka ottaa mainostoimistoonsa keinumaan keintuolissa elekeläisenä reinotossuissa ja ulkoiluttamaan henkilökuntansa koiria. Suomessa monet tekevät kivuista huolimatta pitkään sinnitellen työtään voisin sanoa että monetkin liian pitkään .

Jos mikä oli säästösyistä yksi monista huolimattomuuksista jonka tuttavani yksinhuoltaja isä koki kahden peuskoulua käyvän lapsen kanssa. Mies oli keski-ikäinen vaimonsa kuotua suoriutui hyvin töstään ja kotitalouden hoidosta. Mie kävi valittamassa vatsakipuja joita oli tuntenut jo kauvemmin viimeisellä kerralla päivystävä lääkäri ei nähnyt syytä säästösyistä kuvauttaa ja pasitti miehen takaisin kotiin. Aamulla lasten tulessa yläkerrasta isänsä valmistamalle aamiaiselle löysivät itsensä isänsä kuolleena keittiöstä, isä kyllä oli yrittänyt tehdä vielä aamiaisen lapsilleen ennen kun lähtee uudestaan poliklinikalle.

Voi se olla niinkin monissa tapauksissa ( kyse ei ole edelisestä joka johti kuolemaan ) että yleeensä jos suinkin voi asiakkaat jotka menevät lääkäriin eivät siinä vaiheessa ole vielä potilata mm. Ovat pukeutuneet siististi ja ovat huolitellun näköisiä jne. lääkäreille voi tulla mieleen että tuossa ei vielä ole mitään akuuttia hätää ja kun tiedetään miten monet esittävät urheampaa kuin pitäisikään. Monet vastaavasti esittävät itsensä sairaamaksi ja huolimattomalla ja epäsiistillä puketumisella haluavat vakuttaa lääkäreitä milloin mistäkin. Yleensä asiakkaat kuitenkin viimeisillä voimillaankin pesetyvät ja laittavat pudasta päällensä jotta lääkärin ei olisi epämielyttävää tehdä tutkimuksiaan. Voi se olla näinkin.

Kyllä se niinkin voi olla, kuin sitten niinkin että lääkärin asenne voi juuri sinä päivänä olla kyyninen joka miettii että sairaslomaan tuleevat hakemaan. Väitän että suurin osa kyllä haluaa tietää ensijaisesti " mikä on kun suksi ei kulje " sekä ehkä pelkää pahinta vaikka että jos on joku kuolemaan johtuva sairaus.

Niinkin voi olla tai sitten niinkin kuten monet sanovat että eivät ala " kaunisutumaan " jotta lääkäri ei sitten kyseenalaistaisi onko turha käynti. Oli miten oli sille ei ketään mitään voi mitä lääkäri mahdolisesti ajattelee tekivätpä miten tahansa. Itse ajattelen ja väitän kuitenkin että suurin osa ennen lääkäriin menoa peseytyy ja laittaa puhdasta vaatetta päällensä jos suinkin vaan jaksavat rohkeammat voivat vielä sipaista poskipunaa ja huulipunaa kivuistaan huolimatta kun se on yksöllistä ketä kipua kestää ja kuinka paljon ja missä kipurajaa tulee vastaan .

Kyllä se monien kohdalla niinkin on, istuvat vielä odotustilassa mahdolisemman hiljaa ja niin ryhdikkäästi kun vain kivuiltaan voivat ja uppoutuvat jos suinkin voivat lukemaan Sitten vasta kun pääsevät lääkärin kanssa kahden ovat valmiita luovuttamaan urhoolisuudestaan joskin vieläkin voivat kaikesta huolimatta vähätellä omaa olotilaansa vaikka lääkärille on täysin varmaa että nyt on tosi kysymyksessä ei auta enää poskipunat ja ripsiväritkin vuotavat pitkin poskia kun on taistelleet itsensä kanssa urhoolisuudesta aivan liian kauvan ns. jos nyt kuitenkin vaan tässä pärjäisi pelkällä liikunalla.

Todettakoon että kokonaisuuden kirjoitti Hetero, painoarvoa sinäänsä kun lespot, homot, moniavioiset ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan eivät enää käytä reilusti ja rehdisti viitekehystä itsestään kuten sateenkaariperheitä yms. vaan pitävät mielummin sanasta erinlainen ja toisenlainen perhe, joten järkevintä on erottautua polittisesti puolueettomana, riippumattomana, sitoutumattomana kuten mihinkään viitekehyksen muottiin kuulumattomana. Tosenlaisena ja erinlaisena heterona.

Siksi painotan olevani hetero, jonka työkaveri oli 80-luvulla homo. Me ei kuitenkaan tunnettu tarvetta keskustella hänen homoudestaan kun tehtiin työtä tosin hauska ja säälittävä yksityiskohta siinä oli että eräs nainen ei millään suostunut uskomaan työkaverini olevan homo vaan ns. jalliitti yhtenään työkaveriana ja tunsi minua kohtaan suurta mustasukkaisuutta joka sai hänet vähemmän sivistyneenä käyttätymään itseäni kohtaan typerästi sekä työkaveriani Toinen esimerkki vuosiluvulta 1990 jolloin aikuisopiskelija sain tuntea luokkakaverien vihaa itseäni kohtaan joka typeryydessään oli aikuisopiskelijolita jotain käsittämättömän typerää käytöstä. Pidin esitelman eräästä kirjasta enkä mitenkään huomioinut / havannoinut että siinä kirjassa oli sateenkaari jollakin tavalla tuotu esille vaikka kirjan kertomus oli koskettavan surullinen yms. Aikuisopiskelijat alkoivat suhtautumaan itseeni hyvin kielteisesti en nyt yksityiskohtaisuuksiin mene mutta myöhemmin selvisi että pitivät minua lespona kysymättä edes itseltäni. Olen viimeaikoina saanut kokea määritellyt ja muottiin puristamiset milloin miksikin, eikä ketään edes kysy itseltäni. En käyttädy missään homojen tai lespojen solvaajana enkä määrittelemässä heidän tärkeitä asioitaan. Sitä on vaikea ymmärtää miksi että tosenlainen ja erinalainen määritellään hyvin useasti lespoksi tai homoksi jne. Tosenlainen hetero olen kun minulle ei tule työpaikalla eikä missään mieleen ensimäisenä määritellä homoiksi, lespoiksi, sateenkaariperheiksi yhtään ketään missään. Tosenlaiset ajatukset ja jos leikillisesti saa sanoa hupsutukset ovat mielessäni kuin ketään määritellä miksikään.

p.s no huh huh, sanokaas muuta.

Kirja josta mainintsin oli piiretty laadukkaasti ja selvästi , kertomus sisälsi hyvin surulisen tarinan yksinäisetä linnusta joka ei ollut yhtä kaunis. Sateenkaarikin oli väritetty sateenkaaren luonnolisilla väreillä joten en millään käsitä miten olivat mielikuvissaan saaneet minut määriteltyä lespoksi, edes että olisivat itseltäni kysyneet. Kirja loppui onnelisesti , suhtellinen käsitys. Näitä aikuisten typeryydestä riittäisi vaikka ja kuinka. 90-luvulla oli sellainen opettaja joka näki että pojille kuuluu pelkästään metallityö peruskoulussa yms. Avoimesti nimitteli tansssia harrastavia poikia balleriinoiksi koko ruokasalin kuulessa. Voi todeta että ne pojat ketä tunnen eivät harrastuksestaan huolimatta muuttuneet homoiksi. Mikää harrastus ei tee kenestäkään homoa tai lespoa . Oli siellä kaikenlaista typeryyttä ala-aste ikäsiä kohtaan kuten niitäkin kun heijastinta ei ollut ulkopuolisten määrittelijöiden mukainen, sattui sitten löytymään mainosheijastimia joita kokomuus jakoi. Voi sitä typerää käytöstä aikuisilta kun näkivät heijastimen jossa luki kokomus bussipysäkeilläkin lasten takeissa. Itselleni ei tulisi mielenkään että määrittelisin jopa heijastimista ketä ja kuka mitäkin on. Sain lahjaksi 2010 luvulla heijastimen jossa kehoittivat minua näkymään. Täytyy ottaa riski ja laittaa heilumaan ja ei olla tietääkseenkään minkälaisia mielipuolisia ajatuksia se kenessäkin herättää. Voi sanoa että heijastimia on niin paljon että joka viikonpäivälle riittää omanlaisensa ja toisenlainen.

p.s hyvin vähän ajallisesti jään miettimään kohtaamani typerää käytöstä vaikka tietyillä tahoilla se olisi suotavaa. Ohimennessäni totean vain kevyesti ja valitsen itse ajatukseni koska minulla on valta valita ajatukseni. hej då

Ottaen huomioon mm. vihkivätkä lespoja, homoja ja heitä jotka suunnitelevat moniavioisuutta jossa miehellä on useampi vaimo On pelkästään pappien, arkkipiispojen vastuulla ei koko suomen kansan jokainen on siellä vastuussa päätöksitään ihan itse vaikka kuinka selittäisivät mitään muuta. Politiikassa ihan sama asia mitä lakeja säätälevät ja ketä kaikkia niissä on takana. Jokainen on vastuussa itsenään kun aikuisia ovat eikä koko suomen kansa niin kuten monissa muissakin päätöksissä. Koko suomen kansaa on turha yrittää vetää mukaan niihin päätöksiin koska ylintä suhteelista valtaa käyttävät ovat vastuussa itse, myös kaikista seurauksista joita niistä seuraa eikä koko suomen kansa. Tietäen että en tiedä yhtäkään joka olisi tiedolisesti ylennetty kertomaan mitä koko suomen kansa ajattelee tai miten koko suomen kansan tulisi ajatella milloin mistäkin, vaikka täysillä itsensä likoon laittavat kuinka haluisivat itseään brändätä kokosuomen kansan supersuokikiksi, kuunneluiksi, huippuseksikkääksi, kaikkien tuntemaksi, joka äidin unelmavävyksi yms. yms. yms. yms.

Loppulauselmaksi valitsin tosiasian koska en voi muuta kuin hymyillä tässä itsekseni kun en osaa enää loukkaantua kaikesta typerästä käytöksestä. Esimerkki todellisuudesta työelämässä. Istumme siinä yhdessä johtaja, minä ( jolla on itselläni asiaa) Istun siinä tarvittan ajan kuten kuuluukin kuten monesti muulloinkin, paikka on ollt toinen. Siinä kaksi ja kolme jopa viiskin kertovat oman työnsä trkeydestä yms. Kysyvät johtajalta eikä minulta vaan johtajalta että voisinko minä tehdä jotain, joustaa jne. Johtaja katsoo minuun kumpikin ajattelee miksi eivät kysy minulta joka olen paikalla. Tämä on toistunut useasti . Johtaja on useasti kehoittanut kysymään minulta. Ymmärrän että ovat vuosien varrella eri paikassa mutta yhtenäinen käytös " nöyrtyneet " pyytämään joustamista ja kuten edelisessä. Käytös kertoo oleelisen että eivät katso minun olevan samanarvoinen koska valheelinen tunne omasta ylemmydestään johtaa käytöstä , eikä ammatilinen identiteeti ja käytös edes tosiasioista ottamalla selvää kenenkään " alempiarvoisuudesta " kun pitäisi " nöyrtyä " kysymään. Hymyillään vain.

p.s hej då

Ymmärettävää se on kun toista on käyttänyt joustamiseen, joustamiseen sekä samalla tehden ne työt mitkä tuntuvat mukavilta kun se läsnäolo on sitä että juorukaveri ei ole vieressä ja kun työaika menee siihen paljolti että löytyisi aina joku muu joka menee ensin ulos ja viimeisenä sisälle ja monta muuta yksityiskohtaa joustamaan että saisivat istua tietokoneella ja paljolti pois varsinaisesta työstä siis läsnäolosta. Ei sitä varmaan kehtaa suoraan kysyä vaan on keksittävä tupakkaringissä ja wc. sä muita konsteja " alempiarvoiselle " että ei tarvitse kysyä eikä pyytää.

Loppulauselman loppulauselmaksi odotan ketä voittaa kirjallisuuden Nobelin.

Yllätys oli Nobelin voittaja Bob Dylan, joka totta tosiaan laajentaa kirjallisuuden käsitystä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan hänen Nobelistaan. Toinen asia joku voi luulla että mitä tekemistä instrum mainoksen alla koko jutulla on. Sillä vasta merkitystä onkin. Olipa mikä tahansa lääkärilehti, apeteekista saatu lehti mitä näitä kaikkia on joita " ilmaiseksi " asiakkaille on tarjolla. Ei sellaista lehteä missä liikunnan alle on laitetettu melkein mikä tahansa robleema. Työpaikoilla on hippulat vinkuu bileitä työhyvinvointia edistämäään alkoholi ja pitsa tarjoiluineen, on vaikka mitä humppaa ja jumppaa kun yhteiskävelyä En sanonut että niitä ei tulisi pitää yms. Vaan työpaikoilla ihmiset voivat huonosti jonka voi nähdä lapsista mm. Opilaiden käytöksestä josta oliko iltalehti rabortoi. Joidenkin vanhempien lapsia huonokäytöksiset ovat, Samoin työpaikoilla työkavereitaan kohtaan käyttätyvät myöskin ovat joidenkin aikuisia lapsia jne. Liikuntaa suosittelevat karrikoiden sanottuna vaivaan kuin vaivaan ja työhyvinvointia edistämään. Jos minulta kysyttäisiin täyttäisin monien toiveen ja veisin työpaikoille ammattitaitoista työnohjausta ja laittaisin jokaisen tutustumaan vain omaan käytökseensä ja minkälaiset vaikutukset sillä on kun " saa olla oma itsensä " siis ei tarvitse hillitä eikä hallita käytöstään voi möläytellä mitä tahtoo jne. Kerron miten pienestä voi huhupuheiden uhriksi ketäkin joutua. Muutama vuosi sitten tuttavani joka toimii opettajana , hänellä oli mahdollisuus tehdä osapäivätyötä. Opettaja oli joka päivä tyylikkäästi pukeutunut, käytökseltään kaikkia kohtaan ystävällinen jne. Opettajan pukeutuminen ei mitenkään ollut hienostelevaa vaan tyylikästä mikä hän itsekkin oli. Työpaikalla alkoivat hänestä puhumaan pahaa että hän on alkoholisti ja peittää pukeutumisellaan alkoholiongelmaansa jne. Siinä paikassa toimi koulu / päiväkoti ja iltaisin nuoret olivat keskikaljoitelleet ja jättäneet tyhjät tölkit ja pullot sinne päiväkodin portaiden alle. Siitäkin kaikessa älyttömyyksissään yrittivät keksiä että ne olivat opettajan. Opettajan ainoa " virhe " oli se että piti huolen ulkonäöstään ja pystyi tekemään osapäivätyötä. Voitte vain kuvitella kun oppilaat kouluissa käyttätyvät miten tahansa mitä se on aikuisten käyttätyminen varsinkin kun luultua yleisempää on että koulun henkilökuntaa on sairaslomilla saamistaan vammoista mitä agresiiviisesti käyttätyvät oppilaat ovat fyysisestikkin käyneet koulun henkilökunnan kimppuun, niin mitä se on ollut sitten sanalisesti ja joka päiväistä. Joten ei ole ihme että tietyille aluille eivät saa päteviä opettajia jossa juuri tarvittaisiin Yliopistosta tutkinnon saaneita varhaiskasvattajia ja opettajia.

Loppulauselman loppulauselman loppulauselmana haluan kertoa että ketään en ole nostamassa ns. tiukun nokkaan vaan loppulauselman loppulauselmana kerron hyvin harmittoman yksityiskohdan heistä jotka ovat väsyneitä työhönsä kuuluvaan läsnäoloon. Yksityisasioitani hyvin harkitusti " kehuen " mainitsin kerran saaneeni erittäin lahjakkaalta muusikolta ruusun. Erittäin tympääntynyt ei pystynyt eikä varmasti halunutkaan kuin olla oma itsensä. Katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja totesi että : sinulle vai. Vastasin. niin minulle vain ajattele .