Kekkonen sai tuunnustusta ja Koivisto & Holkeri ankaran tuomion entiseltä Viron pääministeriltä!
Esko Aho säästyi ryöpytyksetä.
(voi tätä ilon päivää)!
Milloin Kapteeni KKK tulee antamaan meriselityksensä? (giganttisella tietomäärällään)
Esko Aho säästyi ryöpytyksetä.
(voi tätä ilon päivää)!
Milloin Kapteeni KKK tulee antamaan meriselityksensä? (giganttisella tietomäärällään)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistelmillaan möykkäröinyt Edgar Savisaar on perikepulainen luuseriroisto - Tallinnan kaupunginjohtajan paikalta erotettu entinen pääministeri, jonka alta liukui jopa osa omaa puoluetta... ja jonka kanssa mikään muu poliittinen ryhmä ei halunnut - eikä halua - olla missään tekemisissä.
Roskajoukkio koko Kepu... valtakunnan rajoista riippumatta.
yritä vastata. :)
olekaan kepulainen? Meinaan vaan, että Väyrynen sai tuossa kirjassa täydeltä laidalta.
Tuskin maltan odottaa, että millä perusteella Ahoa olisi kuulunut arvostella?
Edgar Savisaar oli Viron pääministerinä maan itsenäistyessä Neuvostoliitosta vuonna 1991. Vapaustaistelun aikana Savisaaresta tuli kansallissankari.
Myöhempinä vuosina on virolaismedia säännöllisesti raportoinut Savisaaren ympärillä olevista sekavista raha-asioista, arveluttavista tuttavista, korruptiosta ja poliittisista lehmänkaupoista.
Savisaaren Keskusta on ajautunut pysyvältä näyttävään hallitusoppositioon, koska nykyiset päähallituspuolueet, Res Publica ja Reformipuolue, eivät halua tehdä yhteistyötä epäluotettavaksi leimaamansa Savisaaren kanssa.
Karismaattinen Edgar Savisaar on kuitenkin tehnyt johtamastaan Keskustasta Viron suurimman puolueen, jonka kannatus viimeisissä parlamenttivaaleissa oli noin 30 prosenttia.
Keskustan keskeisinä tavoitteina on kiristää verotusta ja lisätä sosiaalitukia. Puolueen kannattajakunta koostuu eläkeläisistä, maaseudun asukkaista, venäläisistä, työväestöstä ja vähempiosaisista. Savisaar lanseerasi termin "toinen Viro", joka tarkoittaa alueita ja väestöä, jotka eivät ole uudesta markkinatalousjärjestelmästä hyötyneet.
Tarkoittanetkohan vitsailla puhumalla Edgar Savisaaresta kansallissankarina? Ainakin minun tuntemieni virolaisten ja myös Viroa vuosien siellä työskentelyn perusteella tuntemien suomalaisten käsitykset kyseisestä miehestä ovat aikalailla toisenlaiset.
Silti en puolustele Mano Koivistoa puheena olevassa asiassa. Olen siitä sanonut mielipiteeni jonkinlaiseen julkisuuteenkin jo vuosia sitten. Siitä on pätkä tuossa toisessa kirjoituksessani tässä ketjussa.
Näin ajatteli kapteeni evp K.K.K. jo viisi-kuusi vuotta sitten, jolloin kirjoitin kirjoituksen, josta tässä ote (alussa mainitsemani "olojen vakliintuminen" viittaa sitä ennen puhumaani, mm. Korpilammen sopimukseen, josta konsensus-politiikan katsotaan alkaneen):
>> Toisaalta olojen vakiintuminen jähmetti ehkä liikaakin yhteiskuntaamme. Kekkonen jatkoi presidenttinä ja Sorsa pääministerinä ja he hallitsivat poliittista näyttämöä kaiken pysyessä ennalta arvattavana. Samojen henkilöiden liian pitkä valtakausi huipulla aikaansai meilläkin stagnaation eli pysähtyneisyyden, jota termiä käytettiin puhuttaessa Breznevin pitkäaikaisen johtajuuden ajasta Neuvostoliitossa.
Mauno Koiviston varovainen alku presidenttinä ei muuttanut mitään enempää sisä- kuin ulkopolitiikassammekaan vielä 1980-luvun alkupuolella. Sorsa ”esikuntineen” jatkoi edelleen hallituksessa. Koivisto ilmoitti, että ”minä en salli kenenkään turmelevan edeltäjäni perintöä”. 1980-luvun lopun muutokset Neuvostoliitossa eivät vielä saaneet Koivistoa rohkeammaksi, vaan hän varotteli Neuvostoliitosta irtoamaan pyrkiviä Baltian mailta tavalla, mikä siellä edelleen hyvin muistetaan. Vasta Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa rohkaisi Koivistoa kuten muitakin poliittisia johtajiamme niin, että jo vuonna 1948 Neuvostoliiton kanssa tehty YYA-sopimus (sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta) katsottiin rauenneeksi 1992.
Koiviston ansiot presidenttinä ovat sisäpolitiikan puolella. Hän päästi vuodesta 1966 ”yleisistä syistä” hallituksesta sivussa pidetyn Kansallisen kokoomuksen pannasta vuonna 1987, kun Harri Holkeri muodosti kokoomuksen ja sosialidemokraattien pääasiassa miehittämän ns. sinipunahallituksen. Kokoomus oli tällöin noussut toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja vuosi-kymmeniä hallituksessa istunut Keskustapuolue, joka nyt jäikin oppositioon, oli pudonnut sitä selvästi pienemmäksi.
Parlamentarismi vahvistui myös Koiviston tukemien lainsäädännön uudistusten kautta, kun määrävähemmistösäännöksiä poistettiin. Koiviston parlamentaarista pyrkimystä osoittaa myös se, että kun keskusta voitti vuoden 1991 vaalit, sen nuori puheenjohtaja Esko Aho sai muodostaa hallituksen. Myös perustuslakiuudistukset, joissa mm. presidentin kaudet rajataan kahteen, pantiin alulle Koiviston kaudella hänen tukemanaan, vaikka uusi perustuslaki astuikin voimaan vasta vuoden 2000 alusta eli Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla.