" Kuinka pitkä romaani on sopivan pitkä?
Tiedän että suomalaisissa kustantamoissa käsikirjoituksen pituus lasketaan liuskoina, ja että liuskamäärästä ei vielä suoraan tiedä, kuinka pitkä kirjasta tulee sivulleen. Sivujen taitolla ja myös paperin paksuudella on suuri merkitys siinä, kuinka paksulta kirja vaikuttaa hyllyssä, ja niinpä asiasta ei kannattaisi olla liian huolissaan.
Olen kuitenkin huomannut, että tietyt sivupituudet tuntuvat minusta lukiessa tyydyttävämmiltä kuin toiset. Itselleni tämä "maaginen luku" on noin 350 sivua. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei olisi olemassa hyviä tarinoita, jotka ovat lyhyempiä tai pitempiä kuin tämä sivumäärä. Se on kuitenkin luku, jonka huomaan toistuvan silloin, kun olen lukukokemuksessa pisteessä, jossa minusta tuntuu hyvältä laskea kirja kädestä ja ottaa parin päivän tauko, ennen kuin tartun uuteen kirjaan.
Tekstin todellisella pituudella esimerkiksi sanamäärissä on siinäkin merkitystä, että aivan mihin tahansa taitto ei taivu. Viidestäkymmenestä liuskasta on käytännössä mahdotonta saada tuhannen sivun kirjaa, ja samoin viisisataa liuskaa ei millään taivu kolmesataasivuiseksi kirjaksi. Minusta sanamääristä on siis hyvä olla tietoinen, mutta niitä ei pitäisi orjallisesti yrittää seurata. Kaikki tässä viestissä esitetyt luvut ovat siis viitteellisiä ja lisäksi useammin arvioita kuin pikkutarkan laskennan tulosta.
Englanninkielisten kirjojen sanamäärät kategorioittain
Tyypillisesti romaanien pituuksista puhuttaessa 80 000 sanaa näkee käytettävän hyväksyttävänä pituuden minimirajana. Nuortenkirjoissa heittoa saa olla alaspäin, kun taas fantasiakirjallisuudessa niiden odotetaan heittävän ylöspäin. Myös muilla genreillä on tietyt ennakko-oletuksensa, mutta hyvänä peukalosääntönä voidaan pitää, että sopiva kirjan pituus on 80 000-100 000 sanaa.
Electric Literature -verkkosivustolla on erinomainen infografiikka joidenkin tunnetuimpien teosten sanamääristä. Esimerkiksi ensimmäinen Harry Potter -kirja oli vajaat 78 000 sanaa pitkä. Sarjan viimeinen osa oli kuitenkin jo paisunut vähän päälle 198 000:ksi sanaksi. Leo Tolstoin Sota ja rauha (jota muuten suosittelen lämpimästi) taas mitataan hurjana 560 000 sanan eepoksena. George Orwellin Eläinten vallankumous 30 000 sanoineen vuorostaan muistuttaa, että kirjan ei tarvitse olla pitkä ollakseen merkittävä.
Literary Rejections -blogi esittää genrekohtaisesti seuraavia raja-arvoja (klikkaa linkkiä nähdäksesi lisää genrejä):
Genre Minimipituus Maksimipituus
Nuortenkirjallisuus 60 000 80 000
Yleinen kaunokirjallisuus 80 000 110 000
Dekkarit 90 000 100 000
Fantasia 90 000 100 000
Scifi eli tieteisfiktio 90 000 125 000
Historialliset romaanit 100 000 120 000
Sanamääristä suomen kielessä
Englanninkielisten sanamäärien seuraaminen on suomenkieliselle siitä ongelmallista, että suomen kielioppi sallii monimutkaistenkin käsitteiden ilmaisemisen hyvin pienessä tilassa. Esimerkiksi sana "hyppelisinköhän" kääntyisi englanniksi jotakuinkin "I wonder whether I should jump around a little" (käännöksestä voi olla montaa mieltä, mutta kielten erot tulevat ainakin selviksi). Helsingin kaupunginkirjaston erään lähteen mukaan kääntäjät arvioivat englanninkielisessä tekstissä olevan 1,3-1,5 kertaa enemmän sanoja kuin suomenkielisessä. Sama lähde myös luettelee Harry Potter -kirjojen suomen- ja englanninkieliset sanamäärät. Pitkissä kirjoissa erot eivät yllättäen ole kovin suuret, mutta esimerkiksi kakkososa Harry Potter ja salaisuuksien kammio on alkuperäisteosta jopa 25% lyhyempi.
Jos oletamme, että 1,5 on hyvä mittatikku, tämä merkitsisi että suomalaiset romaanit ovat keskimäärin noin 66,6% englanninkielisiä romaaneja lyhyempiä. Tällöin suomenkielinen peukalosääntö olisi n. 53 000-66 600 sanaa tyypillisessä kaunokirjassa. Vertailun vuoksi scifikirjan suositeltu maksimipituus olisi suomeksi suunnilleen 83 000 sanaa.
Merkkimäärät sanamäärien tilalla
Kuten Harry Potter -kirjojen vertailuluvuista huomaa, sanamäärät eivät käänny luotettavan lineaarisesti kieleltä toiselle. Siksi voi olla helpompaa laskea kirjan pituus merkkimäärissä. Keskimääräisellä kirjan sivulla on laskennallisesti 1500-1800 merkkiä. Merkkimäärä saadaan, kun lasketaan sanojen keskimäärä sivulla (englanniksi n. 250) kertaa sanojen keskimääräinen pituus (englanniksi n. 5, jollei välilyöntejä lasketa). Määrä vastaa hyvin sitä, minkä koulussa aikoinani opin, jolloin minulle kerrottiin että sivulla on yleensä 30 riviä, joista kullekin mahtuu noin 67 merkkiä. Koska sivut eivät tavanomaisesti ole täynnä laidasta laitaan, 1500 merkin mittari on luultavasti varsin lähellä todellisuutta.
Huomioita omasta käsikirjoituksestani
Tätä kirjoittaessa käsikirjoitukseni on vajaat 76 000 sanaa (tai 570 000 merkkiä) pitkä. Käytän Scrivenerissä sivujen määrän arviointiin 1500 merkkiä, minkä pohjalta romaani olisi painettuna 382 sivua. Tämä postaus sai alkunsa juuri siitä, kun olen yrittänyt itse arvioida, kuinka pitkä tekstini todella on verrattuna painettuun romaaniin."tilalopp
Tiedän että suomalaisissa kustantamoissa käsikirjoituksen pituus lasketaan liuskoina, ja että liuskamäärästä ei vielä suoraan tiedä, kuinka pitkä kirjasta tulee sivulleen. Sivujen taitolla ja myös paperin paksuudella on suuri merkitys siinä, kuinka paksulta kirja vaikuttaa hyllyssä, ja niinpä asiasta ei kannattaisi olla liian huolissaan.
Olen kuitenkin huomannut, että tietyt sivupituudet tuntuvat minusta lukiessa tyydyttävämmiltä kuin toiset. Itselleni tämä "maaginen luku" on noin 350 sivua. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei olisi olemassa hyviä tarinoita, jotka ovat lyhyempiä tai pitempiä kuin tämä sivumäärä. Se on kuitenkin luku, jonka huomaan toistuvan silloin, kun olen lukukokemuksessa pisteessä, jossa minusta tuntuu hyvältä laskea kirja kädestä ja ottaa parin päivän tauko, ennen kuin tartun uuteen kirjaan.
Tekstin todellisella pituudella esimerkiksi sanamäärissä on siinäkin merkitystä, että aivan mihin tahansa taitto ei taivu. Viidestäkymmenestä liuskasta on käytännössä mahdotonta saada tuhannen sivun kirjaa, ja samoin viisisataa liuskaa ei millään taivu kolmesataasivuiseksi kirjaksi. Minusta sanamääristä on siis hyvä olla tietoinen, mutta niitä ei pitäisi orjallisesti yrittää seurata. Kaikki tässä viestissä esitetyt luvut ovat siis viitteellisiä ja lisäksi useammin arvioita kuin pikkutarkan laskennan tulosta.
Englanninkielisten kirjojen sanamäärät kategorioittain
Tyypillisesti romaanien pituuksista puhuttaessa 80 000 sanaa näkee käytettävän hyväksyttävänä pituuden minimirajana. Nuortenkirjoissa heittoa saa olla alaspäin, kun taas fantasiakirjallisuudessa niiden odotetaan heittävän ylöspäin. Myös muilla genreillä on tietyt ennakko-oletuksensa, mutta hyvänä peukalosääntönä voidaan pitää, että sopiva kirjan pituus on 80 000-100 000 sanaa.
Electric Literature -verkkosivustolla on erinomainen infografiikka joidenkin tunnetuimpien teosten sanamääristä. Esimerkiksi ensimmäinen Harry Potter -kirja oli vajaat 78 000 sanaa pitkä. Sarjan viimeinen osa oli kuitenkin jo paisunut vähän päälle 198 000:ksi sanaksi. Leo Tolstoin Sota ja rauha (jota muuten suosittelen lämpimästi) taas mitataan hurjana 560 000 sanan eepoksena. George Orwellin Eläinten vallankumous 30 000 sanoineen vuorostaan muistuttaa, että kirjan ei tarvitse olla pitkä ollakseen merkittävä.
Literary Rejections -blogi esittää genrekohtaisesti seuraavia raja-arvoja (klikkaa linkkiä nähdäksesi lisää genrejä):
Genre Minimipituus Maksimipituus
Nuortenkirjallisuus 60 000 80 000
Yleinen kaunokirjallisuus 80 000 110 000
Dekkarit 90 000 100 000
Fantasia 90 000 100 000
Scifi eli tieteisfiktio 90 000 125 000
Historialliset romaanit 100 000 120 000
Sanamääristä suomen kielessä
Englanninkielisten sanamäärien seuraaminen on suomenkieliselle siitä ongelmallista, että suomen kielioppi sallii monimutkaistenkin käsitteiden ilmaisemisen hyvin pienessä tilassa. Esimerkiksi sana "hyppelisinköhän" kääntyisi englanniksi jotakuinkin "I wonder whether I should jump around a little" (käännöksestä voi olla montaa mieltä, mutta kielten erot tulevat ainakin selviksi). Helsingin kaupunginkirjaston erään lähteen mukaan kääntäjät arvioivat englanninkielisessä tekstissä olevan 1,3-1,5 kertaa enemmän sanoja kuin suomenkielisessä. Sama lähde myös luettelee Harry Potter -kirjojen suomen- ja englanninkieliset sanamäärät. Pitkissä kirjoissa erot eivät yllättäen ole kovin suuret, mutta esimerkiksi kakkososa Harry Potter ja salaisuuksien kammio on alkuperäisteosta jopa 25% lyhyempi.
Jos oletamme, että 1,5 on hyvä mittatikku, tämä merkitsisi että suomalaiset romaanit ovat keskimäärin noin 66,6% englanninkielisiä romaaneja lyhyempiä. Tällöin suomenkielinen peukalosääntö olisi n. 53 000-66 600 sanaa tyypillisessä kaunokirjassa. Vertailun vuoksi scifikirjan suositeltu maksimipituus olisi suomeksi suunnilleen 83 000 sanaa.
Merkkimäärät sanamäärien tilalla
Kuten Harry Potter -kirjojen vertailuluvuista huomaa, sanamäärät eivät käänny luotettavan lineaarisesti kieleltä toiselle. Siksi voi olla helpompaa laskea kirjan pituus merkkimäärissä. Keskimääräisellä kirjan sivulla on laskennallisesti 1500-1800 merkkiä. Merkkimäärä saadaan, kun lasketaan sanojen keskimäärä sivulla (englanniksi n. 250) kertaa sanojen keskimääräinen pituus (englanniksi n. 5, jollei välilyöntejä lasketa). Määrä vastaa hyvin sitä, minkä koulussa aikoinani opin, jolloin minulle kerrottiin että sivulla on yleensä 30 riviä, joista kullekin mahtuu noin 67 merkkiä. Koska sivut eivät tavanomaisesti ole täynnä laidasta laitaan, 1500 merkin mittari on luultavasti varsin lähellä todellisuutta.
Huomioita omasta käsikirjoituksestani
Tätä kirjoittaessa käsikirjoitukseni on vajaat 76 000 sanaa (tai 570 000 merkkiä) pitkä. Käytän Scrivenerissä sivujen määrän arviointiin 1500 merkkiä, minkä pohjalta romaani olisi painettuna 382 sivua. Tämä postaus sai alkunsa juuri siitä, kun olen yrittänyt itse arvioida, kuinka pitkä tekstini todella on verrattuna painettuun romaaniin."tilalopp
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kirjojen hyvyyttä tai luettavuutta yleensä mitata mittanauhalla tai sanakalkulaattorilla. englannin kieleen on turha sanojen lukumäärää verrata, koska siinä on niin paljon erillisiä artikkeleita ja muita lisäkesanoja, joiden merkitys suomeksi ilmaistaan sanan taivutuksella, joten teksti on lyhyempi, mutta sanoja enemmän.
Ehkä on olemassa joku optimi kirjan "paksuus", jonka viitsii lukea vaikka se olisikin vain semikiinnostava, mutta ei siitä mitään menestystä tulisi.
Ajattelusi on vanhanaikaista. Nykyisin jotain ihan pienkustantamoja lukuunottamatta romaanissa käsiteltävät teemat, motiivit ja muutkin elementit katsotaan tietokoneelta, jossa ohjelma antaa listan viime aikona hyvää myyntiä tuoneista elementeistä, joista teoksen tulee koostua. Samoin tehdään tv- ja elokuvatuotannossa, ja jopa musiikissa.
Kirjallisuudessa kustannustoimittaja ottaa yhteyttä sopivaan kirjailijaan joka yhtiölle työskentelee, ja ohjeistaa tarkkaan mitä tulee kirjoittaa. Kirjailija hahmottelee rungon, kustannustoimittaja kertoo mitä muutetaan, ja sitten alkaa kirjoitustyö. Varatusta budjetista, joka riippuu minkälaisille markkinoille teos tehdään, kustannustoimittaja valvoo koko prosessia, ja kirjailija tekee vain sen aikaavievimmän peruskirjoittamisen. Toisinaan tämä tehdään tilaustyönä tunnetulle nimikirjailijalle, joka on neuvotellut kustannustoimittajan kanssa yhdessä siitä millainen romaani tuotetaan. Joskus tarjotaan myös valmista tai valmistumassa olevaa teosta tunnetulle kirjailijalle, jonka nimissä teos sitten julkaistaan.
Oikeasti romaaneissa kuuluisikin lukea kustannustoimittajan eikä kirjailijan nimi.
Ajat ovat muuttuneet. Noilla perinteisillä metodeilla ei nykyään kustantamo voi toimia voitollisesti, paitsi jos kirjailja maksaa osan kustannuksista. Eli muu kuin osaava ja yhtiölle työskentelevä ammattikirjailija joutuu pulittamaan harrastuksestaan. Kaikki harrastukset maksavat, ja vain osaavat ja yhtiön ohjeiden mukaan toimivat ammattilaiset voivat tienata.
Nyt on huumori kohillaan
172 cm?
Sanoisin, että mitä lyhyempi sitä parempi. Varsinkin jos on nainen. Jää siten hameen alle vähemmän rahtitilaa.