Kysymykset suuntautuu jälleen kerran feministipalstan miehille:
(naisetkin saavat vastata)
1. Kumpi on tärkeämpää sinulle miehenä, isyys vai ura, status, pärjääminen?
2. Kumman luulet muiden miesten valitsevan näistä kahdesta noin yleisesti ottaen?
3. Kumpaa naiset pitävät tärkeämpänä miehessä, isyyttä vai uraa, statusta, pärjäämistä?
(naisetkin saavat vastata)
1. Kumpi on tärkeämpää sinulle miehenä, isyys vai ura, status, pärjääminen?
2. Kumman luulet muiden miesten valitsevan näistä kahdesta noin yleisesti ottaen?
3. Kumpaa naiset pitävät tärkeämpänä miehessä, isyyttä vai uraa, statusta, pärjäämistä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
(Sitä ihmettelen, mitä tekemistä näillä kysymyksillä on tasa-arvon toteutumisen kanssa? - eivätkös nämä ole nykyisin kaikkien valittavissa, että kumpaa painottaa?)
1. Molemmat ovat yhtä tärkeitä, koska ilman pärjäämistä ei perhekään pärjää - elämä on sen verran kovaa, että jälkeläisiä hankittuaan pitää jonkin verran tienatakin. Tosin status ei ole tärkeää - voisin olla ihan yhtä hyvin esim. vaikkapa jätealan yrittäjä kuin akateeminen tyyppikin (mikäli muutoin minulla olisi yrittäjäominaisuuksia)... Eli ehkäpä siinä mielessä isyys lopulta on tärkeämpi (olen alkanut lintsata jonkun verran töistäkin viime aikoina ja viettää aikaa lasten kanssa... ts. omista tavoitteistani työni suhteen [perushommat on kaikkien tehtävä akateemisessakin maailmassa]).
2. Jos valitsee perheen, pitää valita joko a) myös kohtuullisen hyvä oma ura (jotta pystyy elättämään perheen) tai b) menestyvä nainen, joka suostuu elättämään isyyteen keskittyvän miehen perheensä lisäksi.
3. Omakohtaisen kokemukseni pohjalta ilmeisesti oma naiseni ei pitänyt kumpaakaan tärkeänä, vaan ihan muutoin mun luonnetta ihmisenä.
Mitenkäs arvasinkaan, että joku kysyy, miten tämä liittyy tasa-arvoon. :)
Nyt kuitenkin haluan kuulla ensin vastauksianne, ennenkuin paljastan mitä tässä yhteydessä tarkoitan tasa-arvolla. Mutta sen verran sanottakoon, että liian monet asiat halutaan pitää mielipideasioina tai yksityisasioina, jolloin tavallaan niiden painoarvo laskee. Henkilökohtainen on poliittista!
...alkaa kuulostaa pian holhoavalta sosiaalidemokratialta, jopa kommunismilta, ellei yhteiskunta osaa pitää varaansa.
Tietysti, jos tykkää siitä, että keski-ikäinen palkansaajatäti kertoo, mitä pitää ja on hyvä tehdä, niin mikäs siinä - aikaisemminhan juuri koetettiin päästä toisaalta siitä eroon, että keski-ikäinen besserwisser-setä tekisi juuri samoin... :-)
Makunsa kullakin. Minun mielestäni henkilökohtainen on henkilökohtaista, ja vapaan yhteiskunnan tulisi
a) taata yksilölle toisaalta valinnan vapaus ja
b) sitten kannustimin tukea pitkäjänteisiä ja kestävän kehityksen takaavia ratkaisuja - esim. nykytilanteessa suomessa perheitä tukevaa politiikkaa, jotta saadaan sitten nämä vanhuksetkin joskus hoidettua edes jotenkin...
Mutta periaatteenani olkoon se, että paheksuminen pois toisten henkilökohtaisista ratkaisuista, kunhan ne eivät uhkaa toisten henkeä tai terveyttä. (Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että esim. abortti ei ole henkilökohtainen asia, siinä on kyseessä sekä molempien vanhempien mielipide, että toisaalta syntymättömän ihmiselämän ihmisarvo - sillä alueella esim. yhteiskunnan tulisi puuttua järeämminkin holtittomaan menoon).
Tottakai minulle on isyyttä, yms. asioita tärkeämpää työni.
En missään tapauksessa haluaisi jäädä vaikkapa isyyslomalle.
...huomasin akateemisessa maailmassa, jossa työajat ovat suht väljät ja palkka pieni, että
a) perhe ei elä, jos jään isyyslomalle
b) pystyin sitten täydellä palkalla muutoin järjestämään joustavasti pienemmän työtaakan siihen hetkeen, kun lapset olivat juuri syntyneet, jonka otin myöhemmin sitten takaisin.
...eli joustavassa työssä ei aina välttämättä tarvitse edes ottaa isyyslomista johtuvia taloudellisia rasitteita, kun voi saada jo osan eduista, ilman, että työ kärsii. Eri asia tietysti kellokorttihommissa jne.
Asenteeni saattaa johtua siitäkin, että minulla ei ole lapsia tällä hetkellä.
Sitähän ei tiedä, miten mieli muuttuu jos pikkuorava alkaa ilmoitella maailmaantulostaan.
Siinä olet oikeassa, että tietyt taloudelliset resurssit ovat välttämättömiä, että saa kakarat säällisesti kasvatettua ja koulutettua.
Itselläni on myöskin tietty vapaus näissä hommissani. Ei akateeminen, mutta kuitenkin. Ei tarvitse kelloa tuijottaa. Tosin välillä tuppaa tulemaan päivälle mittaa.
Isyyslomalle en voisi juuri nyt jäädä siksikään, että olen 'avainhenkilö' eräässä alkavassa melkoisen suuressa hankkeessa.
1. minun on helpompi laiminlyödä isyyttä kuin perheen toimentuloa, joka on "ura, status, pärjääminen".
Heh, "ura ja status" noin yhdistettynä pitävät aika itsekeskeisen arvolatauksen. Aika naivi asetelma, joka ei anna asiasta koko kuvaa. Fiksu mies ei voi laittaa isyyttään mammonan edelle, sitäkö tällä hait? "kumpi sinulle on tärkeämpää: olla hellä ja ymmärtäinen isä vai kylmä ja tunteeton itseänsä pönkittävä liikemies"
MInun kohdallani siis asia on niin, että miten riippuvainen perheesi toimeentulo on pitkistä työpäivistäsi ja intensiivisistä ponnisteluistasi. Juu, hyppää pois oravanpyörästä, niinpäniin :)
Katso muuten päivän Hesarissa julkaistu tutkimus työpäivän pituudesta.
2. Kuten sanottu asettelusi oli niin johdatteleva... itsekeskeisyys vs. empaattisuus. Hoh-hoijaa....
3. Pitääkö olettamuksesi sisällään, että kaikki naiset ajattelevat samalla tavallä? Olen täysin varma, että parinmuodostuksessa tuo jälkimmäinen kompetenssi on ratkaisevasti tärkeämpi.
...
Tähän ihan vilpittömään ja neutraaliin kysymykseeni. Jokaisen vastaajan omaa näkemystä haen, en muuta.
...kun nainen alkaa puhua vilpittömyydestään ja vakuuttaa ettei asiassa ole muuta kuin mitä hän väittää...
Näkeehän sen tästäkin, keskustelu päättyi siihen paikkaan kun toit julki edellä mainitun...
Unohdit vastata aloitukseni kysymyksiin.
Isyys vastaan ura ei tarkoita sitä, että pitäisi jäädä koti-isäksi. On kysymys pelkästään arvostamisesta.