Saara Aallon vanhemmat ja outoudet perhe-elämässä?

Kun ottaa huomioon, että tuleva rouva Saara Aalto itse kertoi ohjelmassa tulevansa tyyliin korvatunturilta ja kertoo olevansa lumikeiju Suomesta. Lisäksi kun vielä huomioidaan, että tuleva rouva kertoi jossakin ohjelman ulkopuolella tapahtuneessa haastattelussa, ettei koskaan luovu keijutyylistä, niin tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Koko perhe on outo. Akateemiset ja varakkaat ihmiset kertoo olevansa köyhiä. Keski-ikää lähestyvä tytär kertoo olevansa lumikeiju. Sekaisin koko sakki.

Ehkä Venäjän kannattais laittaa ensin vaikka ne omat ongelmat ja katulapsiasiat kuntoon ennen kuin alkaa osoitella naapurimaiden pienempiä ongelmia. Työsarkaa riittäisi. Vois aloittaa naapurimaiden auttamisen vaikka anteeksipyynnöllä ja korvausten maksamisella suomalaisille lapsille jotka jäivät orvoiksi neukkujen takia 39-45. Vieläkin 2 sukupolvea jälkeenpäin kannamme sodan vaurioita isiemme henkiset vammat perintönä niiltä jotka henkiin jäivät. Kummallista kun Venäjältä niin mieluusti halutaan Suomeen kun täällä kerran on niin kurjaa.

Ymmärrän,
kiusaaminen (päivähoidossa, kotona, koulussa, työpaikalla) jättää aina jälkensä !
Toiset selviävät, toisilla menee pää lopullisesti sekaisin.

Tyypillinen kiusaamistapaus pienellä ja köyhällä paikkakunnalla, jossa opettajavanhemmat ovat rutiköyhiä:

Pikku-Saara saapuu itkien kotiin ja paiskaa kuluneen tuohireppunsa niin kovalla voimalla kosteaan multalattiaan, että isä herää uuninpankolta meteliin.

-Minua kiusattiin taas! Siksi sain kokeesta vain ysimiinuksen, kun ajatukset oli muualla! Eikä opettaja ymmärtänyt minun koko tarinaa! -Pikku-Saara nyyhkii kyyneleet silmissä.
-Voi ei! On ne ilkeitä, opettaja mukaanlukien! Mutta älä Saara välitä, täällä kotona sinusta pidetään huolta. Minä kyllä soitan sille opettajalle ja sanon, että siirtää sinut suoraan ykköseltä kolmoselle, olet niin etevä ja lahjakas. -Äiti sanoo kaurapuuroa Saaran suuhun kuin pikkuvauvalle lusikoiden.
-Kiitos äiti. -Saara vastaa nyt jo hymyillen, eikä itkusta ole tietoakaan.
-Tekisin sinun eteesi mitä vain, Saara.

Kukaan ei varmista, tapahtuiko kiusaamista oikeasti. Vanhemmat luottavat sokeasti marakattilapseensa, joka tekoitkun kera väittää tulleensa kiusatuksi. Äiti ylireagoi ja suojelee suosikkityttöään. Valehteleva lapsi huomaa, että valehtelemalla saa sen mitä hän haluaa - erityisesti kaurapuuroa ja suitsutusta. Tällaiset tapahtumat ovat keksittyinäkin syvän muistijäljen jättäviä. Pikku-Saara muistelee vielä kolmikymppisenäkin kuinka häntä kiusattiin. Valhe on muuttunut mielessä totuudeksi. Ja aina kun hän joutuu tiukkaan paikkaan ja kokee epäonnistuneensa, muistien kätköistä nousee esiin lapsena toiminut selitys: he eivät tiedä tai ymmärrä minun tarinaa.

anusvalhe kirjoitti:

Tyypillinen kiusaamistapaus pienellä ja köyhällä paikkakunnalla, jossa opettajavanhemmat ovat rutiköyhiä:

Pikku-Saara saapuu itkien kotiin ja paiskaa kuluneen tuohireppunsa niin kovalla voimalla kosteaan multalattiaan, että isä herää uuninpankolta meteliin.

-Minua kiusattiin taas! Siksi sain kokeesta vain ysimiinuksen, kun ajatukset oli muualla! Eikä opettaja ymmärtänyt minun koko tarinaa! -Pikku-Saara nyyhkii kyyneleet silmissä.
-Voi ei! On ne ilkeitä, opettaja mukaanlukien! Mutta älä Saara välitä, täällä kotona sinusta pidetään huolta. Minä kyllä soitan sille opettajalle ja sanon, että siirtää sinut suoraan ykköseltä kolmoselle, olet niin etevä ja lahjakas. -Äiti sanoo kaurapuuroa Saaran suuhun kuin pikkuvauvalle lusikoiden.
-Kiitos äiti. -Saara vastaa nyt jo hymyillen, eikä itkusta ole tietoakaan.
-Tekisin sinun eteesi mitä vain, Saara.

Kukaan ei varmista, tapahtuiko kiusaamista oikeasti. Vanhemmat luottavat sokeasti marakattilapseensa, joka tekoitkun kera väittää tulleensa kiusatuksi. Äiti ylireagoi ja suojelee suosikkityttöään. Valehteleva lapsi huomaa, että valehtelemalla saa sen mitä hän haluaa - erityisesti kaurapuuroa ja suitsutusta. Tällaiset tapahtumat ovat keksittyinäkin syvän muistijäljen jättäviä. Pikku-Saara muistelee vielä kolmikymppisenäkin kuinka häntä kiusattiin. Valhe on muuttunut mielessä totuudeksi. Ja aina kun hän joutuu tiukkaan paikkaan ja kokee epäonnistuneensa, muistien kätköistä nousee esiin lapsena toiminut selitys: he eivät tiedä tai ymmärrä minun tarinaa.

Ha ha ha! Puhelin vain pitää vaihtaa sisään savuttavalla avotakalla annettuihin savumerkkeihin! 10-

Homoja ja lesboja on ollut iät ja ajat maailman alusta lähtien. Niistä vaan ei ole puhuttu niin avoimesti, mitä nykyään. Mä olen sitä mieltä, että on todella hyvä, että nykyään osataan puhua "pitkään vaietuista asioista" ja kaikilla on oikeus tuoda sukupuolinen suuntauksensa esiin ilman, että heitä syyllistetään. Voin vaan kauhulla ajatella, että millaista joillakin samasta sukupuolesta tykkäävällä on ollut pitää vuosikaudet/-kymmenet kaikki sisällään ihan siitä syystä, että heidät joidenkin hihhulien toimesta tuomitaan "helvettiin ja kadotukseen".

Mulla on muutama lesbo- ja homokaveri. Ovat aivan mahtavia tyyppejä. Mulle ratkaisee ihmisessä se, että millainen ihminen sen kuoren sisällä on ihmisenä, eikä suinkaan mikään mikä hänen sukupuolinen suuntauksensa on.

Sulla saa olla mielipiteesi ja mielipidettäsi pitää kunnioittaa ja hyväksyä sun mielipiteesi. Mullakin saa olla mielipiteeni ja sitäkin pitää kunnioittaa ja sun pitää hyäksyä se.