Uskovat!

Itse tulin uskoon ensimmäisellä kouluvuodellani, muistan, kun oli uskonnon tunti ja opettaja, jota myöhemmin olen muistellut rakkaudella, kertoi meille Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, joka kuoli ristillä syntiemme tähden, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Hän sanoi myös, että mitä ikinä uskossa rukoillen Jumalalta pyydätte, sen te saatte(en tiedä miten hyvin edellinen lause on opillisesti oikein, mutta itse olen kiinnittänyt huomioni enemmän Rakkauden etsimiseen kuin vihamieliseen väittelyyn(opillisetkin asiat ovat tärkeitä, mutta niiden päämäärät pitäisivät olla Jumalallisen totuuden etsinnässä), ja se on elämäni aikana moneen kertaan toteutunut. Viimeisin pyyntöni on muutaman päivän takaa, kun luin Giovanni Papinin kirjaa Kristuksen Historia ja mieltäni painoi alitajuntaisesti sen tapainen ahdistus, että elin koko ajan tulevaisuudessa, eli mietin hetkeä, jolloin saisin kirjan luettua. Huomasin asian ja laitoin kädet ristiin, rukoilin Hengessä Jeesusta, että hän opettaisi minua elämään hetkessä. Lähes heti tunsin taas sen ihanan rauhan, joka löytyy vain Kristuksesta (maailmasta sitä ei löydä), ja opin elämään hetkessä, josta olin maailman tuihinassa erkaantunut. Voi pyytää suuria asioita tai kuten kertomiani pieniä asioita, joskus ne toteutuu heti, joskus se voi kestää. Varmaa on se, että Jumala toimii koko ajan henkilökohtaisesti Rakkaudella ihmisen parhaaksi.

Hitaasti, mutta varmasti. Minulla oli huono käsitys koko kristinuskosta. Tylsiä saarnoja ja pelottelua helvetillä jne. Jumalan armosta tutustuin kuitenkin elävään kristillisyyteen, jotka uskovat oikeasti Raamattuun ja Jeesukseen.

Käsitykseni alkoivat muuttua ja aloin tunnistaa omia syntejä, asioita mitkä vahingoittavat lähimmäisiäni ja Jumalaa. Kun pyysin niitä anteeksi ja Jeesusta sydämeeni asiat alkoivat muuttua. Elämänlaatu parani huomattavasti..

Toivon kovasti, että sinäkin voisit tulla uskoon! Lisäksi toivon kovasti, ettei tämä keskustelupalsta, missä on niin paljon valhetta ja ymmärtämättömyyttä, tuo epäuskoa sydämeesi

Parasta jatkoa!

Mummini kertoi minulle pikku tyttönä jumalasta ja jeesuksesta ja taivaan enkeleistä!! Hän opetti minulle iltarukouksia joita rukoilen vieläkin kun menen nukkumaan vaikka tästä on jo melkein kaksikymmntä vuotta!! Voi sanoa että olen ollut uskossa koko ikäni ainakin niin kauan kuin muistan!!

Olen olut uskossa koko ikäni mutta vähän enne riparia tajusun olevani uskossa. Elämäni ei ole muuttunut mitenkään ainakaan negatiiviseen suuntaan.
Jos etsit Jeesusta sinä sen löytdät, sillä koputtavalle avataan AIVAN VARMASTI.

Rukoilen puoestasi.

Minut on ns. kasvatettu uskoon, mutta lopullisen uskonratkaisun (eli annoin elämäni Jeesukselle) tein tuossa nelisen vuotta sitten kun olin 16v. Jumala oli jo parina vikana viikkona valmistlelut mua ja kun kuuntelin ei-uskovan siskoni varastosta löytynyttä Pro Fiden kasettia, tajusin vaan yhtäkkiä, että mä haluan antaa Jumalalle mun kaikkeni ja mieletön taakka lähti yhdessä hetkessä pois harteiltani! Leijuin pari viikkoa kuin ilmassa. Elämässäni ei ollut paljoa uskovaisia, joten kaverit vetivät mua juominkeihin ym. syntiin, mutta aina esim. kännissä tuli ihan kauhea syyllisyydentunne ja ajattelin monta kertaa, että tämä oli sitten viimeinen kerta. Saatanan viimeinen kikka oli tossa vuosi sitten kun rakastuin yhteen poikaan joka eli syvällä synnissä. Koska olin niin rakastunut, koko uskonikin melkein jäi sen pojan takia, ryyppäsin, harrastin yhdenillan-juttuja ja kokeilin huumeita. Sitte pam! Kaikki luottamukseni tohon poikaan romuttui, ihan kaikki mitä se oli tehny ja sanonu oli valhetta ja elämäni tuntu tosi kamalalta. Siinä hetkessä Jumala näytti hänen todellisen rakkautensa mua kohtaan ja nosti mut ylös. Sain ihmeellistä voimaa ja ehkä tuolloin tapahtui mun sellanen TODELLINEN uskoontulo. Jumala johdatti mut samantien seurakuntaan, melkee vahingossa, ja nyt mun elämässä on todella paljon uskovia ihania ystäviä ja uskova poikaystävä =) Tämän vikan puolenvuoden aikana olen oppinut Jumalasta niin paljon, että olisin jäänyt todella paljosta paitsi jos en olisi koskaan uskoon tullutkaan. Ei sitä menetystä voisi kuvaillakaan.. Siksi toivon että mahdollisimman moni etsisi Jumalaa ja rukoilisi että Jeesus voisi poistaa sen saatanan laittaman siteen heidän silmiltään että voisivat nähdä totuuden =)

Siukkeja kaikille ihanille siskoille ja veljille!! Pysykää vahvana!

Minua ei mitenkään erityisesti kasvatettu uskoon, rippikoulu herätti ajattelemaan. Olin ennen riparia täysin vakuuttunut, että uskonnot ovat täyttä potaskaa. Ehkä kuukausi riparin jälkeen tajusin olevani uskossa. Eikä ole elämäni sen jälkeen ainakaan huonompaan suuntaan mennyt.