Luin arkkimandriitta Nektarios Andonopouloksen mielenkiintoisen kirjan Paluu ja sieltähän löytyi esimerkkilistaa muutamista synneistä ;-) Kaikki olivat hyvin laajoja ja asiallisia, mutta hiukan ihmetytti se, että itsetyydytys kuuluu lihallisiin synteihin ja se on rinnastettu huoruuteen ja haureuteen. Kaikki muut kirjassa mainitut synnit olivat sellaisia, että niistä aiheutuu murhetta itselle ja toisille, mutta mikä tekee itsetyydytyksestä synnin?
Syntilista
Priscilla
131976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kiitos rohkeasta kysymyksestä.
Kirkon opetuksessa ihmnisten ominaisuudet ja taipumukset ovat pitkälle sellaisia, joita voidaan käyttää joko hyvään tai pahaan, siis toteuttaa oikein tai väärin.
Seksuaalisuus on lahja, joka toki kuuluu tällaiseen kategoriaan. Parhaimmillaan seksuaalisuus kuuluu kahden ihmisen väliseen rakkauteen niin, että seksuaalisen kanssakäymisen kautta pari voi osoittaa toisilleen rakkautensa myös fyysisen mielihyvän tuottamisen kautta ja näin saavuttaa myös rakkauden tayttymyksen. Tarkoitan täyttymyksellä lasten saamista. Lasten kautta ihminen oppii täydelliseen rakkauteen, rakkauteen, jossa ei ole seksuaalista himoa, kuten pariskunnan välisessä suhteessa on.
Pahimmillaan seksuaalisuus on taas toisten alistamista ja hyväksikäyttöä, eläimellinen voima, joka palvelee vain yksilön sairaita tarkoitusperiä.
Kirkon opetuksessa rakkaus jaetaan kolmeen eri tasoon. Alin taso on himo, jossa ei oikeastaan ole kyse rakkaudesta, vaan paljaasta seksuaalisuudesta ja vietistä. Tämä kategoria katsotaan synnilliseksi. Isät laskevat himoon kuuluviksi seksuaalisen toiminnon, jossa ei ole mukana toiseen ihmiseen liittyvää tunnetta. Siispä himollista on: satunnaiset seksuaaliset suhteet, prostituutioiden palveluiden käyttö ja itsetyydytys.
Toinen taso rakkaudessa on sellainen, jossa seksuaalisuus toteutuu rakkaudessa ja siunatussa suhteessa. Tällä tarkoitetaan siis avioliittoa ja siinä toteutuvaa seksuaalisuutta. Tämän yhteydessä ihminen harjaantuu kohti täydellistä rakkautta, joka on kolmas taso. Tämä tapahtuu osin luonnollisesti pariskunnan vanhenemisen ja seksuaalisen himon ja kyvyn vähenemisen kautta ja etenkin lasten kasvattamisen kautta. Tavallaan mahdollisuus tehdä lapsia siunaa parisuhteen seksuaalisuuden luomistyön jatkamisena, vaikkei ortodoksisessa kirkossa ehkäisyyn suhtaudutakaan niin tiukasti kuin lännen katolisessa kirkossa. Seksuaalisuuden liittyminen lastentekoon ja luomistyön jatkamiseen sisältää myös ajatuksia, jotka olisi huomioitava homoseksuaalisuudesta puhuttaessa.
Kolmannella, rakkauden ylimmällä, tasolla ihminen on puhdistunut himosta ja kokee Jumalallista rakkautta, jossa vaikuttimina ei ole omia sanoisinko motiiveja tai tarpeita. Tätähän parisuhteessa harjoitellaan, kasvamista omista pyyteistä toisten hyväksi.
Itsetyydytyksen kautta ei kirkon opetuksen mukaan ole mahdollista kasvaa kohti täydellistä himotonta rakkautta, vaan se on toiminto, joka tehdään paljaan seksuaalisen himon tyydyttämiseksi, siksi se on syntiä. Esimerkiksi itsetyydytys, kuten muukin seksuaalinen akti on este ehtoolliseen osallistumiselle, jos se tapahtuu ehtoollista edeltävänä päivänä. Näin kirkko kasvattaa meitä himoista puhdistautumiseen. Lisäksi pariskunta voi pidättäytyä seksuaalisesta kanssakäymisestä tiettyinä aikoina, esim. paastossa.
Lisäksi itsetyydytykseen saatetaan liittää muita synnillisä asioita, kuten pornografiaa. Tällöin ollaan jo tiellä, joka johtaa himojen kasvattamiseen ja himollisuuden lisäämiseen. Siihen, että alamme yhä enemmän nähdä toiset ihmiset tarpeittemme objekteina, emmekä Jumalan kuviksi luotuina yksilöinä. Eli Itsetyydytyksen riski on siinä, että se saattaa voimistaa himollisuuttamme.
Kiitoksia kattavasta vastauksesta muutenkin seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Ne ovat hankalia kysymyksiä tällaisena aikana, kun kaiken pitäisi olla sallittua ja ihmisen "pitää saada toteuttaa itseään ja fantasioitaan". Kun ihminen rakastuu, niin siihenhän sekoittuu monesti mielettömältä tunteva himo, joten ihminen varmaan kuvittelee himon olevan rakkautta. Ja kun himo sitten laantuu huomataankin, ettei tämä toinen ollutkaan se oikea ja erotaan. Kunpa ensiksi maltettaisiinkin tutustua kunnolla! Tässäkin asiassa kirkon opetus pidättäytymisestä on kohdallaan, eikä se ole pelkkää "uskonnollista tiukkapipoisuutta", niin kuin heti vastataan, jos sanoo seksin kuuluvan avioliittoon. Sääli, ettei nämä Cosmopolitanit ja Reginat opeta nuorille naisille sitä, että kestävän suhteen salaisuus piileekin siinä, että hillitsee itsensä sen sijaan, että ne antavat ohjeita "kuinka teet miehen hulluksi".
Kiitos hienosta selvityksestä! Itselleni tuli mieleen vertaus eräältä toiselta elämän alalta, joka ehkä voi liittyä myös puheena olevaan. Nimittäin jos ihminen pitää vaikkapa rasvaisista ruoista, hän ei välttämättä edes ymmärrä tai huomaa tekevänsä omalle terveydelleen vahinkoa syömällä kyseisiä ruokia. Ja samalla tavalla on käsittääkseni myös eri syntien kanssa, eli ihminen ei välttämättä aina ymmärrä tai huomaa, mikä asia voi olla vahingoksi hänen sielunsa terveydelle.
El-kirahwi, olet aivan oikeassa. Kun luin mainitsemani kirjan "syntilistaa" luterilaiselle (ei uskonnollisesti aktiiviselle) ystävälleni, hän ihmetteli, että nuohan ovat kaikki inhimillisiä ominaisuuksia. Voihan sen asian niinkin tietysti nähdä, etenkin kun luterilainen kirkko ei kannusta kilvoitteluun (tai en ainakaan itse sitä koskaan kokenut)
Tuntuvat olevan samoilla linjoilla näissä asioissa niin idän kuin lännenkin katoliset kirkot! Viimeisin Helsingin roomalaiskatolisen hiippakunnan Fides-lehti julkaisi näet artikkelin, joka toisti aivan samoja elävälle elämälle vieraita ajatuksia. Ainoa ero tuntuu olevan idän epämääräisempi (sallivampi?!?) asenne suhteessa raskauden ehkäisyyn.
No, sallittakoon toki utopistiset(kin) ideaalit...
Ei ne ajatukset ole ollenkaan elämälle vieraita, vaan päinvastoin kielivät elämänkokemuksesta ja -tuntemuksesta eli ovat vanhaa viisautta. Jossain olen nähnyt sananlaskun, että elämä on niin lyhyt, ettei kannata itse tehdä kaikkia virheitä vaan voi ottaa oppia toisten virheistä.
Miksi kaikki, mikä vaatii ihmiseltä hieman ponnistelua koetaan elämälle vieraaksi? Itse en koe kirkon opetusta mitenkään elämälle vieraaksi, vaan hyvinkin konkreettisesti elämän eri osa-alueet huomioivaksi.
Tottakai kirkko esittää ihanteen. Ihanne ei kaikkialla ja kaikessa täyty. Verrataanpa, kirkko tai itse Kristus esittää myös ihanteen, "Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin" Matt.5:39. Ihanne ei kaikilla ja kaikessa täyty, muttei se ole elämälle lainkaan vieras.
Tottakai langenneelle maailmalle Jumalan Sana ja opetus on vieraan tuntuista. Siksi meidän tuleekin kilvoitella, että lähenisimme Jumalaa.
Synti ei ole pohjimmiltaan yksittäinen teko, vaan teko on osoitus langenneesta tilasta ja lankeemuksesta. Todellinen lankeemus on vieraantuminen Jumalasta. Jos näemme opetuksen siitä miten pyhitymme ja lähestymme Jumalaa vieraana, paljastamme oman vieraantuneisuutemme. Silloin meidän tulisi katua ja kääntyä, eikä puolustella syntisyyttämme syyttämällä kirkkoa.
Näinhän juuri teki Adam, joka syytti Jumalaa siitä, että tämä loi naisen, joka vietteli, tai Eva syytti Jumalaa koska tämä loi käärmeen. Esim. Efraim Syyrialaisen mielestä lankeemus ei ollutkaan itse rikkeessä, vaan siinä, ettei ihminen katunut. Jumalahan etsi ihmistä, jotta tämä olisi voinut parantua, mutta ihminen piileksi Jumalaa, eikä halunnut löytyä, eikä katua, eli ottaa vastuuta tekemisestään.
Mutta tämä tästä. Keskustelu jatkukoon...
Lämpimiä ja lohduttavia ajatuksia sinulla, Isä Tuomas! Osaat laittaa muutamalla lauseella perheonnea kohennukseen!
Tuosta itsetyydytyksestä kysyisin vielä sen verran että kyseessähän on himon lisäksi käsittääkseni myös puhtaasti fysiologinen purkautumisen tarve, erityisesti yksinäisillä ihmisillä. En ole asiantuntija fysiologiassa, mutta voiko pidättäytymisestä seurata ikävyyksiä fysiologisesti? Onhan kyseessä kiertävä toiminto (esim. siemennesteen tuotanto/ylituotanto :-) )ja sillä tavalla kenties välttämätön asia (?)
yst. utelias
En ole lääkäri minäkään, vaikka kehotysvammahoitaja entiseltä koulutukseltani olenkin, mutta kaiketi seksuaalinen pidättyvyys edesauttaa miehillä eturauhasen liikakasvua.
Kyllä seksuaalisuus on myös fysiologinen tarve, samoin kuin muutkin elämän säilymiseen ja jatkumiseen liittyvät tarpeet. Silti monet ihmiset vapaaehtoisesti kilvoittelevat pidättäytymisen kanssa, niin luostarimaailmassa kuin ns. maailmassa elävienkin keskuudessa.
Liberaalien yksi näkökulma tähänkin asiaan.
Sopiiko että keskustellaan ortodoksisuuden aihepiiristä. Tämä ei ole lääkäripalsta, vaikka kenties joillakin lukijoista onkin lääketieteellinen koulutus.
Ei sovi Johannes koska ihmistä ei ole eritelty, ihminen on kokonaisuus.
Ok, entäs jos siihen himoon tiettyä ihmistä kohtaan tuntee myös rakkautta?
Entäs jos seksi yhdistetään rakkauteen jota ei ole mahdollisuus saada syystä tai toisesta?
Miksi ei edeltävänä päivänä it- saa osallistua mutta vaikkapa viikko sitten it-nyt? Katumusko?
Miten it- tunnustetaan vaiko mitä sanotaan?Lihan himo?
Yhdistän seksin rakkauteen ja läheisyyden kaipuuseen ja vähän stressiin.Enää en voisi mennä kait sänkyyn tuntemattomien kanssa niinkuin nuoruudessa.Ja tosin laukeaminen kyllä rentouttaa.Entäs it- avioliitossa?
Oln lukenut täydllisstä ja osittaisesta selibaatista ja että ort. piispoille on täydellinn selibaatti vaatimus.Mitä se käytännössä tarkoittaa?Sattuu kai sitä ihmisille vahinkoja olipa sitten piispa tai ei?
Aika kaksijakoista jotenkin vaikeasti tulkittavaa tietoa miten on rahvaan it- ja kelvollisuus ehtoolliselle.
Pitääkö tunnustaa jos on esim.rakastunut varattuun mieheen?Tai papin tai naimisissa olevan että on rakastunut johonkin muuhun kuin on sallittu?
Mahtaako viinanjuonti ja tupakointikin olla sitten syntejä niinkuin itsetyydytyskin.Nuo kaikkihan tyydyttävät itseämme.Pitäisikö jokaisen suklaapatukan tupakan ja paukun jälkeen käydä tunnustamassa syntinsä vai odottaa ilman ehtoollista seuraavaan paastoon ja synnintunnustukseen?