Kristityt auttavat tsunamin uhreja

asiassa mielestäsi on, kun hoet sen hyvyyttä? Kaiken järjen mukaan ei ole kyse hyvästä asiasta, päinvastoin. Vai oletko sinäkin niitä, jotka nauttivat siitä, jos uskovista puhutaan pahaa tai jos uskovatkin osoittautuvat raadollisiksi ihmisiksi? Luulisinpa, että olemme raadollisia ihmisiä kaikki.

Aija kirjoitti:

asiassa mielestäsi on, kun hoet sen hyvyyttä? Kaiken järjen mukaan ei ole kyse hyvästä asiasta, päinvastoin. Vai oletko sinäkin niitä, jotka nauttivat siitä, jos uskovista puhutaan pahaa tai jos uskovatkin osoittautuvat raadollisiksi ihmisiksi? Luulisinpa, että olemme raadollisia ihmisiä kaikki.

minulle on ainakin uskovaiset opettaneet että he ovat kykenemättömiä raadollisuuteen. mutta huomasin että he vain luokittelevat raadollisuuden joksiskin muuksi jos sen harrastaja on uskovainen

wizka kirjoitti:

minulle on ainakin uskovaiset opettaneet että he ovat kykenemättömiä raadollisuuteen. mutta huomasin että he vain luokittelevat raadollisuuden joksiskin muuksi jos sen harrastaja on uskovainen

Kyllä sitä tuntee itsensä raadolliseksi toisin sanoen kurjaksi tai viheliäisieksi toisinaan itse kukin. Turha sitä on kenenkään mennä väittämään vastaan.

Muuten raadollinen kirjoitettiin joskus 1700-luvulla radollinen ( sanasta rata ), ja se tarkoitti silloin kulkuria, maankiertäjää. Taidamme olla aika viheliäisiä maankiertäjiä loppujen lopuksi jokainen.

wizka kirjoitti:

minulle on ainakin uskovaiset opettaneet että he ovat kykenemättömiä raadollisuuteen. mutta huomasin että he vain luokittelevat raadollisuuden joksiskin muuksi jos sen harrastaja on uskovainen

Jos kristityt ovat tehneet uutisen kuvaamia asioita, niin väärinhän he ovat silloin tehneet. He ovat rikkoneet Jumalan käskyjä vastaan.
Sellaisesta tulee tietenkin tehdä parannusta.


> minulle on ainakin uskovaiset opettaneet että he
(kristityt)
> ovat kykenemättömiä raadollisuuteen.

Haluaisin tässä jatkossa kirjoittaa tuohon kristityn syntisyyteen liittyen, en niinkään tuohon uutisessa kirjoitettuun tapaukseen liittyen.

Kirjoitit siitä, että jotkut kristityt sanovat etteivät he olisi raadollisia. Sellainen ei ole kuitenkaan Raamatun sanan mukaista puhetta / kirjoitusta.
Tässä muutamia tekstejä. Olemme perisyntisiä eli perisynnin turmelemia hautaan saakka. Kyllä perisyntimme tulee esiin myös kirkoissa ja seurakunnissa. Ei siitä kukaan pääse eroon. Valitettavasti kristityt eivät pääse synnittömyyden tilaan tässä elämässä.

Perkele tahtoo ihmisten lankeavan, hän tahtoisi myös tai nimenomaan kristittyjen lankeavan ja joutuvan epätoivoon.
Tunnustuskirjoista
"On Perkeleen tyranninvalta: ihmisluonto on joutunut Perkeleen vallan alle, luovutettu Perkeleen valtaan, jäänyt vangiksi hänen valtakuntaansa. Perkele huumaa ja viettelee monta viisasta suurmiestä tässä maailmassa hirvittävillä harhoilla ja sokaisee heidät erityisesti harhaopeilla."
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/1.html
Tuo koskee myös kristittyjä: Perkele tahtoo kristittyjenkin, tai jopa juuri kristittyjen, lankeavan.
Raamatun sanan ja siten Jumalan tahdon tunteminen, ja myös vaikkapa rukous ja ehkä myös seurakuntayhteys, suojelee eksytyksiltä ja muilta vastaavilta asioilta. Silti perisyntisyytemme pysyy meissä ja voimme langetakin.


Tässä on Paavalin todistusta omasta raadollisuudestaan.

Room.7
7:14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
7:16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
7:19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
7:22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
7:23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.


Gal.5
5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.


Mutta kyllähän Raamatun sana saa aikaan myös hedelmiä. Jos vain jatkamme synnin tekemistä, niin silloin usko ei ole elävää / todellista.
Ja ihmiset voivat myös esiintyä kristittyinä, vaikka todellisuudessa elävät luopumuksessa.
Kristillinen kenttähän on täynnä monenlaista suuntausta, joista monet esiintyvät kristityn nimellä, mutta ovat kaikkea muuta kuin mitä pitäisi olla.
Mutta voivathan tietysti "tosikristitytkin" langeta pahoihin synteihin. Sellaisesta tulee kuitenkin tietysti(!) tehdä parannusta.
Myös kokonaiset kirkkokunnat voivat mennä väärille poluille. Ja jopa myös sellaiset, jotka tahtovat olla vilpittömästi kristittyinä, voivat ymmärtää Jumalan tahdon väärin ja alkaa tekemään sitä mikä on väärin Jumalan edessä.
Toistan tätä: Vääristä teoista pitää tietenkin tehdä parannusta, oli sitten kristitty tai ei.
Avoimesti tekosyntejä tekevä ihminen tulisi sulkea pois ehtoolliselta, jos hän ei ole katuva.

Mutta tahdoin kirjoittaa vain siitä, että kyllä kristityt sanovat itseään raadollisiksi, ainakin luterilaiset. (Ja tekosynneistä tulee tietenkin aina tehdä aina parannusta, ja syntejämme tulee pyrkiä kuolettamaan koko ajan.)

"Sen tähden Luther on tahtonut tähdentää perisynnin suuruutta ja ihmisluonnon heikkoutta, ja hän on opettanut, etteivät nuo perisynnin jäännökset meissä ole mikään ihmisessä luonnostaan yhdentekevä asia, vaan tarvitaan Kristuksen armoa, ettei niitä syyksi luettaisi, ja myös Pyhän Hengen työtä, että me ne kuolettaisimme. "
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/II.html


Kristittyinä elävätkin voivat langeta ja ajautua pois Jumalan tahdon alta. Voimme joutua Perkeleen orjuuteen, jos elämme kovin huolettomasti välittämättä Raamatun sanasta, ja muutoinkin, olemmehan aina perisynnin turmelemia luontomme puolesta. Voimme esiintyä kristittyinä vaikka toimisimme jopa tietoisesti Raamatun sanaa ja Jumalan tahtoa vastaan. Sielunvihollinen tahtoo esiintyä kirkkauden / valkeuden enkelinä, vaikka hän on täynnä pimeyttä, valhetta ja murhaa. Sen tähden hän tahtookin juuri esiintyä valkeuden enkelinä, hän tahtoo olla niin valheellinen kuin vain voi olla. Saatana tahtoo olla juuri kristikunnan keskellä ja saada kristittyjäkin lankeamaan vääryyteen.

Tahdon kirjoittaa siitä, että syntiturmelus on myös kristityissä, mutta sitä tulisi kuolettaa jokapäiväisessä katumuksessa palaamalla joka päivä kasteen armoliittoon.

"Ihmisluonto on nimittäin annettu orjuuteen, ja Perkele pitää sitä vankinaan. Hän sokaisee ihmisen ja johtaa hänet jumalattomiin kuvitelmiin ja harhoihin ja viettelee hänet kaikenlaisiin synteihin. Aivan niin kuin Perkelettä ei voida voittaa ilman Kristuksen apua, emme myöskään voi omin voimin vapautua tuosta orjuudesta. Maailmanhistoriakin on osoituksena siitä, kuinka mahtava on Perkeleen valtakunta. Maailma on täynnä Jumalaan kohdistuvaa herjaa ja jumalattomia harhakäsityksiä, ja näihin kahleisiin kytkettyinä Perkele pitää niitä, jotka ovat viisaita ja hurskaita maailman silmissä. Muissa ilmenee sitten karkeampia paheita. Nyt on Kristus annettu meille poistamaan nämä synnit ja rangaistukset ja hävittämään Perkeleen vallan, synnin ja kuoleman. Kristuksen hyviä tekoja emme voi kuitenkaan tuntea, jollemme käsitä onnetonta tilaamme."



Lisää perisyntisyydestämme:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/1.html
"Tämä uudistuminen pannaan tässä elämässä vasta alulle; tulevassa elämässä se on oleva täydellinen"

" Raamattu todistaa, että perisynti on ihmisluonnon sanoinkuvaamaton vamma ja turmeltuminen: luontoon ja sen sisäisiin ja ulkonaisiin kykyihin ei ole jäänyt mitään puhdasta eikä hyvää, vaan kaikki tyynni on turmeltunutta. Perisynnin takia ihminen on toden totta Jumalan silmissä hengellisesti kuollut, yhtä kykenevä hyvän tekemisen kuin vainaja"

Perisyntimme voi viedä meidät aina harhaan, myös kristittyinä. Kuitenkin kristityllä on lahjavanhurskaus (eli syntien anteeksiantamus), johon hän voi turvautua Jumalan edessä. Kristitty ei joudu epätoivoon, koska hän voi turvautua ristillä uhrattuu Karitsaan. Tuolloin Jumalan viha kääntyy pois meistä, koska synnit on sovitettu. Kasteessa synnin turmelema ihminen pääsee armahdettuna syntisenä Jumalan valtakuntaan, missään ei ole ihmisen omaa ansiota vaan kaikki saadaan lahjana.

Perisynti pysyy ihmisessä kristittynäkin, mutta kyllä Raamatun sana auttaa tässä syntisyyden ongelmassa. Kyllä usko synnyttää myös parannusta.
Parannuksesta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XII.html
Syntinen luontomme tulee jokapäiväisessä parannuksessa upottaa kasteen veteen (kuvainnollisesti). Peristyntiämme tulee todella oikein upottaa ja painaa upoksiin, jotta se ei saisi happea vaan hukkuisi. Perisyntisyytemme pyrkii koko ajan tulemaan pinnalle ja vaikuttamaan elämäämme. Myös kristittyinä. Kyllähän se varmasti meistä näkyykin.



Rakkaudesta ja laintäyttymyksestä:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/IVr.html

Mm. tällainen:
// Entä edelleen? Tarvitaanko tässä pitkiä selvittelyjä? Koko Raamattu, koko kirkko todistaa kuuluvalla äänellä, ettei lain vaatimuksia voida täyttää. Ei siis mainitsemamme aluelle pantu lain täyttäminen ole otollinen itsessään, vaan uskon tähden Kristukseen. Muussa tapauksessa laki alati syyttää meitä. Kuka näet kyllin rakastaa Jumalaa tai pelkää häntä? Kuka kyllin kärsivällisesti kestää ne koettelemukset, joiden Jumala antaa meitä kohdata? Kukapa ei usein epäillen kyselisi, johtaako maailman menoa Jumalan kaitselmus vai sattuma? Kuka ei usein epäilisi, kuuleeko Jumala hänen rukouksiaan? Kuka ei useasti kiukuttelisi sen tähden, että jumalattomat menestyvät paremmin kuin hurskaat, ja sen tähden, että jumalattomat sortavat hurskaita? Kuka täyttää tarkoin kutsumuksensa vaatimukset? Kuka rakastaa lähimmäistänsä niin kuin itseänsä? Ketä ei hänen himonsa kiihottaisi? (Room. 7:19) Siksipä Paavali sanookin: (Room. 7:25) "Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä minä en tahdo, minä teen." Samoin: "Mielellä minä palvelen Jumalan lakia, mutta lihalla minä palvelen synnin lakia." Tässä hän avoimesti sanoo palvelevansa synnin lakia. Daavidkin sanoo: (Ps. 143:2) "Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi." Tässä Jumalan palvelijatkin pyytää päästä tuomiosta. Ja edelleen: (Ps. 32:2) "Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa." Aina siis liittyy tähän meidän heikkouteemme synti, joka voitaisiin lukea syyksi. Sitä tarkoittaen hän vähän jäljempänä sanoo: "Sen tähden rukoilkoot sinua kaikki pyhät." Näin hän osoittaa, että pyhien tulee myös rukoilla syntien anteeksiantamusta. Sokeaa sokeampia ovat ne, jotka eivät tajua, että lihassamme liikehtivät pahat himot ovat syntejä. //



Lain kolmannesta käytöstä:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/6.html
// Me uskomme, opetamme ja tunnustamme yksimielisesti, että oikein uskovat, vilpittömästi Jumalan puoleen kääntyneet ja vanhurskautetut kristityt on julistettu ja päästetty vapaiksi lain kirouksesta. Silti heidän tulee joka päivä harjoitella Herran lain tuntemista, niin kuin on kirjoitettu: "Autuas se (...) joka rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps. 1:1 s. ja Ps. 119:97). Laki on nimittäin kuvastin, josta on nähtävissä Jumalan tahto, se mikä on hänelle mieluista. Sitä peiliä on aina pidettävä uskovien edessä; sitä lakia on heille lakkaamatta opetettava. //

// Jos uskovissa Jumalan valituissa lapsissa asuva Pyhä Henki jo tämän elämän aikana loisi heidät kokonaan uusiksi, niin että he luontoineen ja kaikkine kykyineen olisivat täysin synnittömiä, he eivät todellakaan tarvitsisi lakia eivätkä siis kiirehtijääkään. Ilman mitään lain opetusta, kehotusta, ohjausta ja hoputusta he aivan omasta aloitteestaan, täysin vapaaehtoisesti tekisivät kaiken, mitä he Jumalan tahdosta ovat velvollisia tekemään. Juuri sitenhän aurinko, kuu ja kaikki taivaan tähdet itsestään noudattavat ratojaan kenenkään tai minkään kehottamatta, ohjaamatta, kiirehtimättä, painostamatta, pakottamatta - tai estämättä. Ne seuraavat järjestystä, jonka Jumala on niille kerran säätänyt. Entä rakkaat enkelit? Heidänkin kuuliaisuutensa on täysin vapaaehtoista.

Mutta uskovaisia ei tämän elämän aikana uudisteta täydellisesti eikä läpikotaisin, completive vel consummative. Kristuksen täydellinen kuuliaisuus peittää kyllä heidän syntinsä, eikä synnistä seuraa uskoville kadotustuomiota. Pyhä Henki on alkanut ottaa vanhaa Aadamia hengiltä ja uudistaa kristittyjen "mielen henkeä". Silti vanha Aadam on yhä piintyneenä heidän luontoonsa ja kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin kykyihinsä. Apostoli kirjoittaa tästä: "Minä tiedän, (Room. 7:18, 19, 23) ettei minussa, se on minun lihassani asu mitään hyvää (...) minä en tiedä, mitä teen, sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." Ja edelleen: "Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa." "Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat toisiaan vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte." (Gal. 5:17)

Näistä syistä Jumalan oikein uskovat, valitut ja uudestisyntyneet lapset tarvitsevat joka päivä tämän elämän ajan laista saatavaa opetusta, kehotusta, varoitusta ja uhkausta voidakseen vastustaa lihan himoja. Eikä sekään riitä, vaan he tarvitsevat usein myös rangaistuksia, jotka ravistelevat heitä, niin että he seuraavat Jumalan Hengen ohjausta. Onhan kirjoitettu: (Ps. 119:71) "Hyvä on minulle, Herra, että minua nöyryytät, että minä oppisin sinun käskyjäsi." "Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi" (1 Kor. 9:27) "Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä (Hepr. 12:8) ettekä lapsia." Tohtori Luther on selittänyt tätä perusteellisesti Kirkkopostillan suviosassa, 19. sunn. Kolm. jälk. epistolasaarnassa. 57

Vielä on kohta kohdalta esitettävä, miten evankeliumi synnyttää, luo ja saa aikaan uskovaisissa uutta kuuliaisuutta ja mikä on lain tehtävä uskovien hyviä tekoja ajatellen. //

jne.

Lopuksi:
// Uskovassakin on näet yhä vielä vanha Aadam, se äksy ja vikuri aasi. Ei sille riitä edes lain opettaminen, ei kehottaminen, hoputtaminen eikä uhkaaminenkaan. Usein se täytyy vaivan ja rangaistuksen karahkalla pakottaa tottelemaan Kristusta. Vasta sitten kun ihmiseltä lopullisesti riisutaan tämä synnin turmelema liha ja hänet luodaan ylösnousemuksessa kokonaan uudeksi, hän lakkaa tarvitsemasta lain saarnaa, uhkausta ja kuritusta. Ei hän silloin tarvitse evankeliumiakaan, sillä laki ja evankeliumi kuuluvat tähän vajavaiseen elämään. //

"Tuollaista se on kotimaassakin eli apua saat vain jos kuulut kirkkoon, jos et kuulu, joudut diakonissalle valehtelemaan tai olemaan ilman."

Miksi eivät kirkkoon kuulumattomat sitten voisi perustaa omat avustusjärjestönsä ja valita avustustyöntekijänsä? Sen verran solidaarisuutta luulisi löytyvän. Miksi kirkosta eronneiden pitäisi mennä enää kirkosta apua pyytämään, jos ei kirkko muuten kelpaa? Ei muuta kuin anomus postiin Vapaa-ajattelijoiden liitolle, että tällaista systeemiä tarvittaisiin.

Ilona kirjoitti:

"Tuollaista se on kotimaassakin eli apua saat vain jos kuulut kirkkoon, jos et kuulu, joudut diakonissalle valehtelemaan tai olemaan ilman."

Miksi eivät kirkkoon kuulumattomat sitten voisi perustaa omat avustusjärjestönsä ja valita avustustyöntekijänsä? Sen verran solidaarisuutta luulisi löytyvän. Miksi kirkosta eronneiden pitäisi mennä enää kirkosta apua pyytämään, jos ei kirkko muuten kelpaa? Ei muuta kuin anomus postiin Vapaa-ajattelijoiden liitolle, että tällaista systeemiä tarvittaisiin.

kohdista sitä uskonveljiisi.
Siinä on laupiaan samarialaisen malli jota toivoisi enemmän käytettävän.
Mestarihan kertoi siitä raamatussa jos ei vain olisi jäänyt unholaan kun avustuksia itsekukin jakelee.

Ilona kirjoitti:

"Tuollaista se on kotimaassakin eli apua saat vain jos kuulut kirkkoon, jos et kuulu, joudut diakonissalle valehtelemaan tai olemaan ilman."

Miksi eivät kirkkoon kuulumattomat sitten voisi perustaa omat avustusjärjestönsä ja valita avustustyöntekijänsä? Sen verran solidaarisuutta luulisi löytyvän. Miksi kirkosta eronneiden pitäisi mennä enää kirkosta apua pyytämään, jos ei kirkko muuten kelpaa? Ei muuta kuin anomus postiin Vapaa-ajattelijoiden liitolle, että tällaista systeemiä tarvittaisiin.

yhetiskunta on sitä varten että avuntarvitsijoita voitaisiin auttaa. Hyväntekeväisyys on sääliä, ja sääli on myötätunnon pahin vihollinen.