Kun kuulet saattokellojen soivan, älä mieti: kenelle ne soivat? Ne soivat sinulle! Aina kun yksi kuolee se vie jotain sinusta ja on merkki siitä, että sinä olet kuoleva.
Saattokellot
englantilaistaviisautta
1951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kun kuulen saattokellojen soivan, en todellakaan mieti kenelle koska olisin saanut postissa kutsun mikäli kyseessä olisi tuttavani.
Eikä kenenkään muun kuolema todellakaan vie minusta mitään, vaikka jonkin aikaa saattaakin tuntua pahalta jos tunsin henkilön läheisesti. :)
Ja se jos itse kuolen, niin sitten vain en ole enää elossa. Tämä ei henkilökohtaisesti minua pelota, pelottaako avaajaa?
Ei pelota, mutta kyllä kuolema on vakava paikka. Nykyään puhuttaessa kuolemasta, usein viitataan kuin kintaalla: kuolema on osa elämää. Ei se ole osa elämää vaan maanpäällisen elämän loppu.
Jos elämä ei ole ankkuroitu Kristukseen, niin on järkevää pelätä kuolemaa.
Älä ole liinan varma. Se on sinullakin edessä.
Herää sinunkin jo hölmön unestasi ja ala elää tätä elämää, sillä mitään muuta ei ole tarjolla.Sehän se uskovaa pelottaakin, ja hädissään hän antaa mielikuvitukselle vallan.
"Jos elämä ei ole ankkuroitu Kristukseen, niin on järkevää pelätä kuolemaa. "
Miksi on silloin järkevää pelätä kuolemaa, kun se joskus tulee kuitenkin.
Ilman Jeesuksen sovitusta on edessä helvetti, iankaikkinen ero Jumalasta, tahdoit tai et.
Nuuhkin pallihikee ja työnnän kikkelini imuriin. Sovitan ja oikein kunnolla pölyletkuun
Oletko huomannut miten paljon sinun kuvitelmasi kiinnostavat muita? Tai miten paljon ero kuvittelemastasi "jumalasta" häiritsee ihmisiä. :)
Mitä sitten, vaikka olisikin? Mitenkä se olisi jotenkin paha asia?
Sinäkö sen muka päätät?
No sinä et sitä myöskään päätä vaikka mieli tekisikin kovasti.
Elämä on kertaveto. Älä tuhlaa elämääsi epätosiin asioihin kuten uskontoihin.
Menneisyys on vain muisto entisestä, joka palautuu tähän hetkeen.
Tulevaisuus on vain odotus, jota pohdit tällä hetkellä.
Tämä hetki on se mitä meillä todella on.
Jumalat, paholaiset ja henget ovat vain harhaa. Tuhlaat elämäsi todistamattomiin asioihin, vääriin ja epätosiin.
Häiritsevä ääni ei saa sympatiaa.
Sinua helles-bells, kellojen ääni koskettaa, no tulihan se sieltä.
Saattokellot ovat
monttuhippojen bilemusaa.
Lisääntyy svengi,
kun viihtyy koko jengi.
Asun niin lähellä siunauskappelia, että saattokellojen kumu on kuultavissa hyvällä säällä asunnossa läpi suljettujen ikkunoiden ja parvekeoven. Joskus lauantaina ne soivat kolmekin kertaa.
Niin, kuolema kutsuu meitä jokaista, kutakin aikanaan. Sekö on uskovalle liian kova paikka. Itsekin asun kirkon vieressä...enkä sulje ovia ja ikkunoita. Ei se poista kuolemaa,
Siunauskappeli on eri asia kuin kirkko. En sulje ikkunoita kellojen kumujen tähden, mutta ei niitä jatkuvasti aukikaan pitää. Ihan mielelläni kuuntelen niin kappeli- kuin kirkonkellojenkin pauhua.
Niin, ja?
Huolimatonta kirjoittamista...pilkun piti olla piste.