ilmakehähän pyörii maapallon mukana kun maapallo on pallo, mutta mitäs sitten kun mennään reunalle jossa pyöriminen loppuu niin miten esim apollon kuuraketti käyttäytyy ensin pyörivästä ilmakehästä sellaiseen jossa mikään ei liikukaan, eikös silloin raketti ampaise reilusti sivulle eli räjähtää niistä voimista vai osattiinko laskea juuri sopiva hölläys sivusuunnassa kun ilmakehä loppuu.
pyörivä maapallo on haasteellinen laskelmallisesti sekä fyysisesti laitteille.
että silleen.
pyörivä maapallo on haasteellinen laskelmallisesti sekä fyysisesti laitteille.
että silleen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
hehehe siinäpä astronauteille miettimistä että miten tuo selitetään!!
hyvä huomio!
No se ilmakehähän ohenee ihan tasaisesti ylöspäin mentäessä. Eli ei se lopu mitenkään äkkinäisesti.
Sitäpaitsi eihän tuossa tietystikään mitään hyppäystä tapahtuisi. Raketti säilyttää ihan sen saman liikemäärän jonka se on saanut ilmakehän pyörimisestä ja tyhjiössä liikkumista ei mikään jarruta joten mikä ihmeen "hyppäys" siitä syntyisi. Tilanne olisi toinen jos siiryttäisiin vain johonkin toiseen liikettä vastustavaan aineeseen joka ei äkkiä pyörisikään mutta tyhjiö on ihan eri asia.
no höpö, se vaikuttaa kuin autolla ajat kovalla tuulella aukealle mutta x10000 isompi on paukku raketissa.
aina on voima ja vastavoima ja silloin kuin toinen menetetään liikerata muuttuu täysin.
eli periaatteessa jos ilmakiväärin lataisin tyhjiössä ja ampuisin niin ei mitään tapahtuisi, eli avaruus on täysin hallitsematon elementti johon ei saada energiaa valjastettua mitenkään kun mitään ei ole. eli kun olet ilmakeän ulkopuolella niin sinkoudut avaruuteen hallitsemattomasti kuin pieru saharaan ja paluuta ei ole.
moni on mennyt siihen vipuun että luulee avaruudessa ohjaillaan vehkeitä kuten elokuvissa, no elokuvat sikseen ja totuus on vähän eri asia.
"no höpö, se vaikuttaa kuin autolla ajat kovalla tuulella aukealle mutta x10000 isompi on paukku raketissa.
aina on voima ja vastavoima ja silloin kuin toinen menetetään liikerata muuttuu täysin."
No edelleenkin se ilmakehä ei lopu mitenkään äkkinäisesti joten mitään äkillistä hyppäystä tilanteesta toiseen ei tapahdu. Aivan kuten ajaisit eteenpäin tilantessa jossa tuuli tasaisesti hiljenee kohti nollaa. Missä siinä tulee joku "hyppäys"?
Lättäpäät, pistäkää raketti matkaan kameran kanssa ja julkaiskaa video.
Ei vaadita kovin kummoista rakettia todistamaan meille tämäkin asia, jos siis haluatte todistaa. Mutta veikkaan että totuus pelottaa niin ettei videota ole tulossa.
Inttäminen kun on halpaa.
Tämä on ollut täällä varmaan jokaisessa flättiketjussa:
https://www.youtube.com/watch?v=ja94eRVLWEM
Jokohan joku pallopää uskaltaisi kommentoida videota edes jotenkin.
Jos ei 360 astetta tyhjiön rajoilta riitä, niin mikä sitten?
Onhan tuo horisontti selitetty monessakin ketjussa. Mielenkiintoisempaa tuossa videossa on, että litteän maan reunalla sijaitsevia korkeita jäävuoria ei näy edes korkealta. Periaatteessa niiden tulisi näkyä riittävän korkealta katsottaessa aivan selvästi. Myös Alppien ja miksei Himalajan vuoristonkin pitäisi näkyä riittävän korkealta ja riittävän tehokkaalla kaukoputkella katsottaessa vaikkapa Suomesta. Unohtakaa jo tämä idioottioppi. Se ei ole totta hienoista videoista ja teorioista huolimatta!
Horisontin kaareutuminen 10 km korkeudella vastaa sitä, että katsot 10 metrisen renkaan kaarta 56 cm etäisyydeltä. Maapallon halkaisija on 12 742 km ja ympärysmitta 40 075 km. Näet tuosta maapallon kaaresta parhaimmillaankin vain promillen luokkaa. Myöskään kameran todellinen kuva-aukko ei tässä ole 360 astetta, vaan kameraa käännettäessä horisontista näkyy samankokoinen kaistale.
Selitä sinä lättämaan painovoima.
Tietenkin voidaan mitata tämän lättämaan koko Pythagoraan lauseen avulla: "Suorakulmaisen kolmion kateetit sivuina piirrettyjen neliöiden alojen summa on yhtä suuri kuin hypotenuusa sivuna piirretyn neliön ala".
Lauseen avulla voidaan siis laskea suorakulmaisen kolmion tuntemattoman sivun pituus, jos muiden sivujen pituudet tunnetaan. Se on käytännön sovellusten kannalta tärkeimpiä matematiikan yksittäisiä tuloksia, mm. siksi, että se mahdollistaa suorakulmaisen koordinaatiston pisteiden etäisyyden määrittämisen pisteiden koordinaattien avulla.
Jos siis tiedetään korkeus ja katselukulma, voidaan kulmasta laskea jana (hypotenuusa) horisontissa sijaitsevaan pisteeseen, jolloin voidaan laskea hypotenuusan pituus. Kun nämä tiedetään, voidaan laskea etäisyys horisontissa sijaitsevaan pisteeseen - eikö totta?
Litteän maan kohdalla horisontti on maan reuna, etkä voi nähdä maan reunaa pidemmälle - siis katsellessasi litteätä maata 360-asteisella kameralla, näet koko maailman. Litteän maan kohdalla suorakulmainen kolmio riittää laskukaavaksi. Maapallolla sen sijaan näet sitä kauemmaksi, mitä korkeammalla olet, koska maa kaartuu horisontin alle.
Niin no. Raketti-insinöörit ja rakettien laukaisuja valmistelevat matemaatikot, fyysikot ja teknikot ovat kaiketi jatkaneet opintojaan peruskoulun jälkeen ja kyllä osaavat laskelmissan huomioida myös ilmakehän kitkan ja maapallon pyörimisliikkeen.
Periaatteessa kyse on pakonopeudesta. Maapallon kiertoradalle pääsee pakonopeudella 8,2 km/s, mutta maapallon gravitaatiokentästä irtautuminen vaatii pakonopeuden 11,2 km/s. Tätä voit ajatella autovertauksella: aja autolla jyrkkään ylämäkeen kovassa sivuttaistuulessa. Autoon ja sen nopeuteen vaikuttaa mäki, joka vetää autoa alaspäin ja toisaalta voimakas sivutuuli puskee sitä tieltä pois. Joudut siis huomioimaan nämä "voimat" mäkeä ajaessasi. Tavallaan kyse ei ole sen ihmeellisemmästä asiasta. Autokin tarvitsee tietyn "pakonopeuden" eli kiihtyvyyden, joka on suurempi kuin 0 päästäkseen mäen ylös.
Ja tietenkin kiihtyvyyteen vaikuttavat myös kitka ja liikkuvan esineen massa, jotka tulee huomioida tarvittavan voiman laskemisessa.
Dynamiikan peruslain mukaan kiihtyvyyden aiheuttaa jokin kappaleeseen kohdistuva voima. Voiman kappaleelle antama kiihtyvyys saadaan jakamalla voima kappaleen massalla: a = F / m.
Kappale on kiihtyvässä liikkeessä, kun sen nopeus muuttuu. Nopeuden muutos voi olla joko vauhdin kasvamista tai vähenemistä tai kappaleen suunnan muutos. Kiihtyvyydellä on aina suunta ja suuruus, se on siis vektorisuure. Kiihtyvyys voidaan jakaa kahteen komponenttiin, kappaleen liikkeen suuntaiseen tangentiaalikiihtyvyyteen ja sitä vastaan kohtisuoraan normaalikiihtyvyyteen. Tangentiaalikiihtyvyys merkitsee kappaleen vauhdin muutosta, normaalikiihtyvyys sitä vastoin sen liikesuunnan muutosta[2] Jos tangentiaalikiihtyvyys on nopeuden suuntainen, kappaleen vauhti kasvaa; jos se taas on vastakkaissuuntainen, liike hidastuu. Käyräviivaista rataa pitkin kulkevalla kappaleella normaalikiihtyvyys on nollasta poikkeava, vaikka sen vauhti pysyisi vakionakin. Niinpä esimerkiksi tasaisessa ympyräliikkeessä olevalla kappaleella on ympyrän keskipistettä kohti suuntautuva keskeiskiihtyvyys.
Jos et pysy hereillä matematiikan ja fysiikan tunneilla, ei hätää, voit googletella nämä asiat ja kompensoida puuttuvia tietoja sitä mukaa kun kysymyksiä herää.
Kemialliset rakettimoottorit tuottavat työntövoiman kiihdyttämällä suuttimessa raketista poistuvia kuumia ja korkeapaineisia palamiskaasuja, jotka on yleensä aikaansaatu polttamalla ajoaineen polttoainetta hapettimella polttokammiossa. Sekä polttoaine että hapetin kuljetetaan raketin mukana, joka on kuljetettavan ajoaineen massan suhteen hyvin epätaloudellinen tapa polttomoottorille. Tämä kuitenkin mahdollistaa raketin toiminnan avaruuden tyhjiössä.
Raketin tehokkuutta kuvaa sen paloaikanaan aikaansaama nopeuslisä, jota kuvaa 1800-luvun lopulla kehitetty Tsiolkovskin laki. Nopeuslisä ("delta V") riippuu raketin alku- ja loppumassan suhteesta, joka kuvaa ajoaineen massan suhdetta sen suurempaan nopeuteen kiihdyttämän hyödyllisen massa suhteeseen. Tämä suhde on 2000-luvun alussa monivaiheraketeilla 10:1 – 25:1. Mitä suurempi suhde sitä suurempi nopeus voidaan saavuttaa.
Ja täältä löydät asian havainnollisemmin selitettynä: http://jukaukor.mbnet.fi/fysiikka/avaruusfysiikkaa.pdf
jos Maa olisi pallo...
Kun raketti ammutaan "ylöspäin" niin kyllä sen liikkeessä on mukana Maan pyörimisestä johtuva liikekin.
Päiväntasaajalla Maan pyörimisliike on n. 463 m/s. Eli jos päiväntasaajalla ammuttaisiin suoraan ylöspäin ilotulitusraketti joka viettäisi ilmassa 10 s, sen jämät tippuisivat n. 4,63 km lähtöpaikasta länteen, jos raketin liikkeessä ei olisi se Maan pyörimisliikkeestä johtuva liike mukana.
eli raketti menee paskaksi kun menee pyörivän ilmakehän ulkopuolelle koska rattia ei kerkee hölläämään 500 kmh vauhdissa muuten foliopahvit lentää sivulle.
jos maa onkin litteä ja avaruuslennot hömppää?
yksinkertaista.
no tavallaan mutta konkreettista "aitoa" todistettahan ei vielä olla annettu kuukäynneistä vielä nykypäivänäkään vaikka sateliitit ja putket näkevät pienetkin kivet kuusta. tarina on 60 luvun avaruus "kilpailua" maitten välisenä propakandana.
Juu ei oo todisteita, paitsi filmit, valokuvat ja kuukivet. Ai niin, niitä ei lasketa!
Todellakin+on+todisteita.+Eri+asia+sitten,+jos+haluaa+sivuuttaa+todistusaineiston+ja+rakennella+mielikuvituksellisiasalaliitto-fantasioita.+
näytä yksikin kuva missä näkyy rojut kuun pinnalle jätetyistä kamoista niin uskon, ne laserpeilit yms skifi jutskat voit yrittää suoltaa jollekkin muulle kiitos.
ja ei mitään fotoshoppipaskaa sitten.KUUNTELEN!
kuuntelet?
http://www.nasa.gov/sites/default/files/images/584392main_M168000580LR_ap17_area.jpg
mikä mielestäsi näkyy tuossa sutussa?
kärpäsen uloste hiekkalaatikolla?
hohhoijjaa !!!!
ja katsoppa kraatereitten kokoa tuohon läjään niin huh, isot on vehkeet :=)
ja kaikki kraaterit ei todellakaan ole tullut sen "käynnin" jälkeen:=)
hmmm...oliko siellä tommosia kraatereita sittenkään kun"filmattiin":=)
että silleen!
15 metriä pitkä kuuauto,hmmm vantaan dösälläkä ne ajelikin :=)
"eli raketti menee paskaksi kun menee pyörivän ilmakehän ulkopuolelle koska rattia ei kerkee hölläämään 500 kmh vauhdissa "
No kyllä JOS ilmakehä olisi tasaisesti samanlainen ja sitten vain jossain kohdassa äkkiä loppuisi. Mutta kun se ilmakehä ohenee ihan tasaisesti ylöspäin mennessä hiipuen lopulta tyhjuudeksi. Mitään erityistä hyppäystä tai kohtaa jossa ilmakehä äkkiä vain loppuisi ei siis ole. On kuin ajaisit tasaisesti hiljentyvään vastatuuleen jossa lopulta ei tuule ollenkaan.
Studiossa kuvattu, "Kuukivet" ovat todettu tutkimuksissa PUUkiviksi, eli kivettynyttä puuta Maasta.
"Näytä kuva! Tässä on!
Studiossa kuvattu, en usko.
Entäs kuukivet?
Nehän on feikkiä!
Katsopas tämä linkki;
https://en.wikipedia.org/wiki/Moon_rock
Hyvä linkki, mutta en silti usko. "
Ihan kuin pikkulapsen kanssa väittelisi. Nyt vielä salkkarit sormet korviin ja sellainen kovaääninne lällätys, niin ootte "ajan hernolla"
eli totuus on sitten vasta selvillä kun ensimmäinen kuulento on todistetusti tehty, ei satuilulla saa kuin lapset ja vanhukset uskomaan kuten joulupukkiin.
eli toisin kuin todistetaan.
JUURIKIN NÄIN! olettamuksilla ja uskonasioilla ei ole mitään tekemistä TODELLISUUDEN KANSSA!
Uskot kuitenkin nettiin ja välittömään reaaliaikaiseen viestintään älypuhelimella. Hassua! Vielä 40 vuotta sitten tällaisista haaveilivat vain kaikkein övereimmät scifi-nörtit, eikä kukaan uskonut. Muista, että 30 vuotta sitten meillä oli Suomessakin vain kaksi TV-kanavaa. Maailma muuttuu. Osa kiitoksesta kuuluu ehdottomasti Apollo-projektille, joka toi mukanaan lukemattomia sovelluksia myös arkikäyttöön.
Kyllä kuussa käytiin. Sadat tuhannet amerikkalaiset työskentelivät suoraan tai välillisesti Apollo-projekteissa.
Tällä hetkellä yksi kalleimista ja mutkikkaimmista projekteista ihmiskunnan historiassa on Olkiluoto-3, joka sekin vaatii tuhansien ihmisten työpanoksen. Arveletko, että 40 vuoden pästä joukko valaistuneita päättää, että sekin oli vain kuseutus.
Meillä on teknologia, jolla kuussa voidaan vierailla. Huomattiin kuitenkin, pian kuukäyntien jälkeen, että kiertorata on taloudellisesti knnattavampi sijoituskohde; sen vuoksi kuussa ei olla 40 vuoteen käyty.
mtv3 tuli 1991 haapaveden lähetustorniin. musta ori näkyi ensikertaa.myös kuukka oli mtv juontaja.
Helsingissä oli jo 1970-luvulla Helsinki Television kaapelikanavien ansiosta enemmän kuin ne kaksi tv-kanavaa
Mtv:n lähetykset olivat ennen niillä kahdella Ylen tv-kanavalla Ylen ohjelmien väleissä.
Niin. Kuu on kyllästetty turismilla ja siitä onkin muodostunut kovin kallis paikka. Ei sinne ole enää kellään varaa mitään mönkijää edes lähettää vaikkei Kuuperää tunneta oikeastaan lainkaan.
Siksi onkin otettu ohjelmaan Mars joka onkin halvempi paikka.
Lisäksi kiusalliset salaliittoteoreetikot ja kaikenlaiset hipit eivät pääse vaklaamaan.
Kuuhun ne näkee jo niin pirun hyvin.
>ilmakehähän pyörii maapallon mukana kun maapallo on pallo, mutta mitäs sitten kun mennään reunalle jossa pyöriminen loppuu
Ilmakehä "loppuu" ennen kuin pyöriminen loppuu.
Eli käytännössä koko ilmakehä pyörii maapallon mukana kitkan vaikutuksesta.
Avaruuden tyhjiössä ei ole kitkaa, siksi ilmakehä pyörii maan mukana kokonaisuudessaan.
Niin ja pirunmoista vauhtia pyöriikiin. Tuhattaneljääsataa päiväntasaajalla. Paaaaljon kovemmin Auringon ympäri ja pitkin galagseja pyörimmekin sitten jo miljoonia kilometreja tunnissa.
Tämähän on aivan järkeenkäyvää koska gravitaatio pitää kaiken kasassa emmekä lennä taivaan tuuliin.
Olen kyllä lukenut läksyni.
Alemman älyn omaavilla on toki hankalaa mahduttaa tuollaista järkeensä, ei sitä tarvi hävetä.
Totuus tuonkin kanssa on sama kuin veden märkyyden tai gravitaation; sun ei tarvitse uskoa siihen. Silti kastut hypätessä järveen, ja putoat alas ylipäätään jos hyppäät.
Onhan se gravitaatio mahtava asia.
Aurinko on 150 000 000 km päässä ja painovoima pitää Pallomme siinä sopivan etäisyyden päässä eikä heitä meitä avaruuteen missä jäätyisimme.
Kuu pysyy myöskin sopivan etäisyyden päässä juurikin gravitaation ansiosta.
Sitä en tiedä että mikä Maapalloa pyörittää?
Voisiko joku vastata!
There is no force that causes the planets to rotate. Most of the rotation comes about from the conservation of angular momentum. Angular momentum is given by L=m*w*r2 where m is the mass, w is the angular velocity in radians per second, and r is the radius of the circular motion. Due to conservation of angular momentum, if the radius of the orbit decreases, then its angular velocity must increase (as the mass is constant).
All planetary and stellar systems are born from the collapse of dense interstellar clouds. The clouds may originally be very large (even thousands of light years across). Consider a portion of the cloud the collapses from a size of a light year or so to the size of the solar system. That is a huge change in the size of the system. So, the very slight rotation that the cloud has in the beginning is increased dramatically when the collapse takes place. In fact, this is one of the barriers in star formation: there is excess angular momentum and there has to be a way of losing angular momentum before you can form a star.
Anyway, the bottom line is that stars like the Sun spin from the original angular momentum that was there in the solar nebula from which it formed. Not only that, all orbital motion of the planets (including the spin) is due to this original angular momentum.
What I am saying is that there will be no planets if there was no initial angular momentum in the primordial solar nebula. If a nebula with absolutely no rotation collapses, then there will only be a central non-rotating star and there will not be any planets. Planets form out of a protostellar disk, which itself forms only because of the initial angular momentum of the cloud. The dynamics of a rotating body is of course controlled by forces like gravity. Kepler's laws are a direct consequence of gravity.
The only thing that has to be kept in mind in rotation is that it results in a centrifugal acceleration that points radially from the center of motion. Hence, there has to be some force that conteracts this acceleration; otherwise the body will fly away (in case of orbital motion) or will disintegrate (in case of spinning). In the case of orbital motion, the counteracting force is gravity; gravity causes the body to continually fall towards the center, and this exactly conteracts the force resulting from the centripetal acceleration. In the case of a spinning object, it is the self-adhesion of the body itself that keeps it together. This results in a limit for how fast an object can rotate and still keep itself together. If it rotates too fast, the outward acceleration felt by the elements in the body may be more than the force that keeps them bonded together, and if this happens, the body breaks up. Other than this, there is no real law concerning rotations. (Note that rotational motion involves conservation of angular momentum just like linear motion conserves linear momentum).
Sanavirheet on alkuperäisessä tekstissä.