Olavi Syväntö Israelista

15. lokakuuta kello 16:58 ·


Tammikuussa 1991 vaimoni herätti minut klo 2 yöllä ja sanoi: ”hälyytyssireeni soi jossakin”. Koska itse en kuullut vielä mitään, sanoin hänelle: ”mene takaisin nukkumaan”.
Samassa kylämme oma sireeni parahti ulvomaan – Irakin ohjukset olivat matkalla Israeliin. Raamatun aikana puhallettiin pasuunaan, kun vaara uhkasi ja vartiomiehen tehtävä oli erittäin tärkeä ja vastuullinen (Hes. 33:2-6).

Pasuunaa ei soiteltu huvikseen.
Nytkin Jumala voi antaa tällaisen tehtävän jollekin miehelle tai naiselle ja se on aina otettava vakavasti. Olen jostakin saanut käsiini – en edes muista keneltä – lehtisen nimeltä: ”Richard Smithin lopunaikaa koskeva näky”. Siinä on sanoma, jonka toivoisin jokaisen seurakunnan vanhimman ja vastuullisen lukevan.
Sen kokemuksen perusteella, joka minulla on ollut 40 vuoden aikana Herran työssä, joista 28 vuotta olen ollut paikallisen seurakunnan vanhimpana, sanoisin että tämä
lehtinen on aikamme seurakunnille ”vartiomiehen puhallus pasuunaan”.

Helluntaiherätyksen 1996-kesäkonferenssin ”punaisena lankana” oli seurakunnan puhdistus. Lähetyskokouksessa 22.6 sisar Kirsti Leinonen toi esille erittäin vakavan ilmestyksen Suomen helluntaikansalle. Se on myös postitettu kaikille helluntaiseurakunnille.

Tälle sisarelle näytettiin asioita ”sisältä päin” ja sanottiin: ”Pappien salasyntien tähden olen pidättänyt Henkeni sateet koko tältä maalta”. ”On tullut aika tuomion alkaa Jumalan huoneesta”. ”Nyt on kirves pantu puun juurelle – Minä puhdistan seurakuntani
ja Minä aloitan sen teistä, papit”. ”Te ette enää julista Minun Sanaani, niinkuin on kirjoitettu”. ”Keskuuteenne on tuotu oppeja, jotka ruokkivat ihmisten tunne-elämää, mutta eivät kasvata juurta alaspäin Kristus kallioon”.

”Minun pyhyyteni ja kirkkauteni on haalistunut monen silmissä”. ”Papit, kun te itse olette puhdistautuneet, kutsukaa koolle laumanne lampaat ja huutakaa avuksenne Herraa. Noissa rukoushetkissä Minä voitelen tuoreella öljyllä ja te rukoilette Hengessä ja totuudessa ja silloin Minä Herra annan tähän maahan tulla sen herätyksen, mitä te olette odottaneet”
.
Myös talvipäivien keskustelun aiheena on ollut ”Syntyykö herätys vai voidaanko se synnyttää”. Jos herätys todella riippuisi jostain suursaarnaajasta, joka vuokraa kalleimmat hallit kaupungissa ja jyrisee siellä, kuinka ”me panemme asiat järjestykseen tässä
maailmassa, niin että Jeesus voi sitten tulla”, se olisi jo tapahtunut.
Rahan voimalla ei synny todellista herätystä missään,vaikka kulissit olisivat kuinka mahtavat ja saarnaaja maailman huippuja. Tästä syystä on hengellisen erottelukykymme oltava kunnossa.
Tämä on ehkä tärkein hengellinen ominaisuus, joka meillä tulee olla. Vihollista ei saa aliarvioida, hänellä on tuhansien vuosien kokemus ihmisten pettämisessä! Nykyajan uskonto on ”usko ihmiseen” ja näköjään se usko on päässyt sisälle myös seurakuntiin. Voimakkaita ihmisiä ihaillaan ja korotetaan yli muiden ja luullaan, että heillä on ratkaisu ongelmiin.”Jospa vain se ja se rukoilisi puolestani niin…” ”…Jos se ja se tulisi meille puhumaan, niin varmaan alkaisi tapahtua!” Raamattu sanoo: ”Ei mies omalla voimallaan mitään voi” (1. Sam. 2:9). Ei herätystä voi kukaan tuoda
”matkalaukussa”.

Herätys voi tulla sinne, missä seurakunta yhdessä etsii Herran kasvoja, antaa anteeksi toinen toisilleen ja rakastaa toisiaan vilpittömällä sydämellä. Mikään kaatuminen, lentäminen, karkelointi tai ylistyskään ei voi korvata näitä kolmea asiaa, vaikka kuinka ”tuntuisi joltain”. Kumpaa etsimme – ”hengellistä huumetta” – vai
Jumalan voimaa, joka voi pitää meidät pystyssä ettemme horju ja huoju jokaisessa tuulen viimassa, jonka vihollinen niskaamme puhaltaa.
Olavi Syväntö, P.O.B. 119 Beersheba Israel
(S.Mustikkamäki)