Job ja usko

Sielunvihollinen oli taas Jumalan luona ja Jumala haastaa sielunvihollista yhä uudelleen katsomaan Jobia. Jumala kertoo, että Job ei ole luopunut uskostaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut Jobia vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä! Sielunvihollinen ei luovuttanut, ei hän luovuta meidänkään kohdalla, vaan sanoi, että koske häneen itseensä, kyllä Job silloin sinusta luopuu! Jumala salli vielä lisää Jobille koetuksia, saat tehdä mitä tykkäät, säästä kuitenkin henki. Jumala sallii pahuuden joskus mennä pitkälle, mutta aina sillä on Jumalan asettamat rajat.
Meitä varten tämä Jobin kirja on kirjoitettu, meitä kärsiviä ja monissa vaikeuksissa ja sairauksia kohtaavia ihmisiä varten. Meille siinä on opetus – oikea usko Jeesukseen Kristukseen kestää koetukset, tuli mitä tuli, sallii Jumala mitä hyvänsä, Jumalan avulla ja häneen turvaten me kestämme uskossa.
Job sai pahoja paiseita kaikkialle ja istui tuhkakasassa. Tuhkakasassa istuminen vertautuu Raamatussa katumukseen ja nöyryyteen Jumalan edessä. Tuhka kuvaa meidän fyysistä olemustamme, olemme tomua ja tuhkaa.
Matt. 11:21
"Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet
Jobin vaimokin oli jo syvän katkeruuden vallassa, eikö lapsien menettäminen kosketa kaikkein eniten äidin sydäntä. Niinpä tuo vaimo surunsa keskellä sanoo Jobille, mitä sinä tuollaista Jumalaa seuraat, jätä hänet ja kuole. Job kesti tuonkin ja sanoi, että kaikki mitä Jumala antaa, eikö se ole meidän hyväksyttävä. Jobin usko oli syvemmällä, kuin tämän maailman menestyksessä, se kesti silloinkin, kun kaikki ympärillä tuntuu hajoavan käsiin ja kaikki menetetään, mitä elämä on antanut siihen asti.
Jobin ystävät tulivat lohduttamaan, ystävät tulevat, elleivät tule surun ja murheen kokeneen vierelle, ei heitä voisi sanoa ystäviksi. He olivat hiljaa, niin mykistäviä olivat nuo uutiset, jotka he olivat kuulleet ja nyt näkivät itse vielä sen viimeisenkin koettelemuksen – minkä näköinen Job olikaan.
Heidän sanansa eivät vain olleet viisaita sanoja. Jumala ei kosta meille meidän syntiämme tässä ajassa, hän ei kosta meidän pahoja tekojamme tässä ajassa, hän on määrännyt päivän, jolloin meidän tekomme punnitaan, me joudumme synneistämme tilille, ellemme ole niitä vieneet Jeesuksen ristille hänen verensa puhdistettaviksi.
Ap. t. 17:31
Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."
Toki me joudumme kantamaan syntiemme seuraukset usein jo tässä ajassa. Rikoslaki tuomitsee ne, jotka pahaa tekevät ja he saavat maallisen lain mukaisen tuomion. Moraalirikkomuksista saattaa seurata arvaamattomia seurauksia. Oman elämän tuhoamisesta eri tavoin (tupakka, alkoholi, huumeet jne.) seuraa yleensä myös jotakin ikävää jo tämän elämän tilanteisiin.
Job ei siis joutunut kärsimyksiin oman elämänsä tahden, ei omien syntiensä tähden, vaikka Jobin ystävät sitä arvelivatkin. Jobin kärsimykset olivat Jumalan tahdosta sallittu koetus hänen uskonsa kestäväisyydestä ja Job kesti. Kyllä sai valittaa, sai itkeä, sai surra, sai purkaa tuskaansa lähimmäisilleen ja Jumalalle. Job jopa sanoi, että Jumala on tehnyt hänelle vääryyttä – saman sanoi Jumala jo alussa – ilman syytä olen antanut Jobille kärsimystä. Job jopa toivoi kuolemaa ja toivoi, ettei olisi syntynytkään.
Niinpä meidänkään kärsimykset eivät johdu meidän elämästämme, kun me Jeesuksen omina kuljemme ja haluamme kulkea hänen rakkautensa ohjaamina eteenpäin. Meidän on turha etsiä syitä itsestämme, turha ajatella, että mitä pahaa olen tehnyt, kun minua näin rangaistaan. Jumala ei omiaan rankaise koskaan. Jumala ei myöskään kiusaa ketään.
Jaak. 1:13 - 14
Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.

Job myös kyseli, että miksi oikeus ei toteudu täällä maan päällä, miksi jumalaton saa elää hyvän elämän ja Jumalan oma joutuu monenlaisiin kärsimyksiin? Job haluaisi kohdata Jumalan ja saada vastauksia elämänsä kysymyksiin.
Sitten tapahtuu Jumalan ihme, Jumala tulee Jobin luo ja alkaa puhua, ei Jumala näkyvänä hahmona tullut, mutta myrskyn keskeltä Job kuulee Jumalan äänen. Ei Jumala ala selittää Jobille tekojaan ja sallimustaan Jobin kärsimyksiin, hän alkaa kertoa, kuka hän on, maailmankaikkeuden luoja, kaiken koossa pitäjä, esittelee luomakuntansa järjestystä ja hienoutta. Jo Jumalan ensimmäisen puheen jälkeen Job tajuaa, ettei hän voi ymmärtää Jumalan teitä, ei hän voi käsittää Jumalan aivoituksia, hänen on syytä olla hiljaa Jumalan edessä ja kuunneltava, mitä Herra puhuu. Job tajuaa, että nyt hän on todella kohdannut Jumalan, Jumalan, joka hallitsee, joka johdattaa, joka vie asiat päätökseen oman säätämyksensä mukaan, ei enää kysellä miksi kysymyksiä, ei enää kiinnosta se, mitä tapahtui ja miksi, vaan nyt Job tietää, että Jumala on hänen kanssaan tapahtui mitä tahansa. Sielunvihollinen joutui poistumaan häveten hävinneenä Jumalan edestä, Jobin usko vahvistui, kävi juuri päinvastoin kuin mihin sielunvihollinen halusi Jobin joutuvan.
Jumala on meidänkin kanssamme tapahtui mitä tahansa, miksi kysymykset ovat turhia, Jumala tietää vastaukset, meidän ei tarvitse niitä tietää. Meille riittää, että meidän elämämme on Jumalan kämmenellä tapahtui mitä hyvänsä. Meidän uskomme Jumala haluaa tehdä lujaksi ja vahvaksi, niin että kestämme koetukset, niin kuin Job kesti.
Ef. 6:10
Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. [2. Tim. 2:1]
Kol. 2:7
Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana

Tätä saa kopioida halutessaan ihan vapaasti.
Pekka

Kiitos tästä kirjoituksesta!