Tavallista suomalaista, jolla asiat ilman omaa syytä menneet päin h....ttiä. Lapsi sairastui, omat hermot pettivät, työpaikka meni. Sairastunut lapsi kuoli. Ei ole yhtään ystävää, kuka edes ottaisi osaa, tai kuuntelisi. Pankki myy kohta kämpän muutaman tuhannen euron takia.
Eipä näkynyt ministereitä nyyhkimässä lapseni haudalla. Eipä järjestetty "maksamme velkaa " -konsertteja.
Rahaa Suomessa löytyy jonnekin Aasiaan, mutta naapurista viis.
On tämä niin syvältä.
Eipä näkynyt ministereitä nyyhkimässä lapseni haudalla. Eipä järjestetty "maksamme velkaa " -konsertteja.
Rahaa Suomessa löytyy jonnekin Aasiaan, mutta naapurista viis.
On tämä niin syvältä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoituksesi tuli tosi syvältä.Se iski päin. Sitä ei voinut jäädä kuin miettimään. Kuka lohduttaisi ja ottaisi osaa? Emmekö me kaikki ole sinun läheisiäsi. Minä otan osaa sinun suureen suruusi.Sellaisia sanoja ei löydykään joilla voisin lohduttaa sinua. Voin vain sanoa sinulle, että minä tiedän,sillä olen itsekin menettänyt lapseni.Vain saman kokeneella on oikeus sanoa"Minä tiedän".
Taloudellisiin vaikeuksiin voisin antaa sellaisen neuvon, että mene reilusti pankkiin neuvottelemaan tilanteestasi ja tehkää uusi maksusuunnitelma lainalle ja muille velkojille voi myös ehdottaa uutta maksusuunnitelmaa. Mene reilusti, sillä sinulla on kaikki oikeudet huolehtia omasta taloudestasi,
Ja meitä on monta. Hoidan erittäin vaikeavammaista lastani kotona. Taistelen jatkuvasti hänen oikeuksiensa puolesta elää mahdollisimman normaalia elämää. Rankkaa on taistella yhteiskunnan byrokratian rattaissa ja jonottaa leikkausjonoissa. Lapselle on tehty suuret leikkaukset ja vielä on hengissä. Ei liiku eikä puhu. Osaa itkeä ja nauraa.
Minä rakastan lastani ja hoidan niin kauan kunnes voimani loppuvat, tai koen ettei kotihoidossa enää ole mitään järkeä.
Byrokratia on hidas ja työni on yhteiskunnalle halpaa. Arvostusta tämä työ ei suuremmin saa, eikä ministerit tai Presidentti ole meillä koskaan käyneet. Siivoan joka päivä siltä varalta, että he tulevat kahville.
Voimia Sinulle, niitä tarvitaan.
jos presidentti kävisi luonasi? Tuntuisiko kevyemmältä jatkaa lapsen hoitoa jos ongelmasi otettaisiin vaikkapa MTV3:n uutisiin? Luuletko, että sairasd lapsesi nauttisi ja nauraisi nähdessään kasvonsa TV ruudussa? Olet oikeassa - meitä on monta. Minun ongelmiani presidentti ei voisi ratkaista. Siihen kun ei lääketieteen huiputkaan pysty. En haluaisi sairauteni vuoksi mediaan. Siivoan (sen verran kuin jaksan) jokatapauksessa. Etkö sinä siivoaisi muuten? Kerro vielä, mitä sinulta otettiin pois kun Suomeen saapuneita vainajia kunnioitettiin?! Kerro konkreettisesti kuinka paljon se lisäsi taakkaasi. Kun ihminen on tarpeeksi väsynyt hän ei jaksa olla edes kateellinen tai katkera. Kyyninen ehkä. Kylmä totuus on ettet ole ainoa ja sinun tai lapsesi kohtalo surettaa vain läheisiäsi. Ulkomailla hyökyaallon uhriksi jääneet ja sieltä pelastuneet koskettivat lähes jokaista suomalaista. Oman taakkani kannan itse jaksan silti tuntea empatiaa uhreja ja heidän omaisiaan kohtaan. Luonnonkatastrofin myötä meistä kaikista tuli jollain tapaa uhreja. Uskon, että työtäsi arvostetaan ja sinua kunnioitetaan uhrautuvaisuutesi vuoksi. Älä pilaa sitä kadehtimalla toisten surua.
Sinä vedit johtopäätöksen hihastasi. En hae julkisuutta tai odota ministereitä ja Presidenttiä meille. Tulisivatko, vaikka kutsuisin... :)... En odota arvostusta. En odota sankarillisia seremonioita. En ole marttyyri. En pidä itseäni minään muuna kuin äitinä, joka JAKAA kokemuksensa toisten kanssa.
Tunnen surua Thaimaassa menehtyneiden/kadonneiden/loukkaantuneiden ja heidän omaistensa puolesta. Ymmärrän surun ja kaiken. Se koskettaa koko kansaa. Minua koskettaa myös jokainen lähipiirissä tapahtunut tragedia.
En ole kyyninen enkä katkera, mutta median luoma hysteerinen joukkosuru ja iltapäivälehtien mässäilevä tyyli tekevät minut vihaiseksi. Kysymyksessä on jokaisen perheen oma suru, ja toivon että siihen löytyy rauha, jota media ei jutuillaan tuhoa. Varsinkaan jatkossa.