Eläkekeskustelu

Niinpä niin. Papit elävät pisimpään, ja raudoittajat lyhimpään. Ikäväksi käy niitten harvojen eloon jäävien duunarieläkeläisten elo, kun joutuvat loppusillaan sivistyneistön keskuudessa olemaan.

Matut eivät meidän huoltosuhdettamme paranna, se ollaan nähty kun somalit tulivat Suomeen jo 1995. Paljon ei heitä ole työelämässä nähty kuin vasta viime ja tänä vuonna ja silloinkin omat somaliturvapaikanhakijat heidät työllistivät verovaroin. Somalit tekevät töitä vokkibisneksessä tulkkina, vastaanottokeskuksissa, kielteisen päätösten valitusten ja kelapapereiden teossa avustajina, kouluavustajina jne eli veronmaksajat maksavat heidän palkkansa. Eli turvapaikanhakijat sekä heidän avustajansa saavat kaiken veronmaksajilta. Mitään ei kumpikaan ryhmä tuota.

Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan eikä elätettäviä, jotka lisääntyvät kuin kanit.

Artikkelista poimittua:

"Mutta mitä moraalia edustaisi sellainen ajattelu, että lapsille ja lapsenlapsille voi siirtää julkisen talouden kasvavat velat ja huoltosuhteen lisääntyvän painon? Kaupan päälle lasten ja lastenlasten eläkkeiden rahoitusta heikennettäisiin niin, että heidän ihmisarvoinen vanhuutensa olisi epävarmalla pohjalla. Sellaista tuskin kutsuttaisiin sukupolvien väliseksi solidaarisuudeksi."

Millaiseksi solidaarisuudeksi voidaan sitten kutsua sitä, että me otamme tolkuttomasti velkaa elättääksemme ihmisiä, jotka ovat meille tulleet hyvän sosiaaliturvan houkuttelemina? Ihmisiä, jotka eivät ole avun tarpeessa.

Sekin velka jää lastemme ja lastenlastemme maksettavaksi.

Ikävän usein näistä eläkekeskusteluista unohtuu se tosiasia, että nykyiset nuoret ja heidän vanhempansa ovat saaneet tämän hyvinvointivaltion perinnöksi suurilta ikäluokilta ja heidän vanhemmiltaan, jotka omalla työllään ovat rakentaneet maan.

Näiden ihmisten työ on kasvattanut kansallisomaisuuden lisäksi tämän päivän nuorten mahdollisuuksia koulutukseen ja perintöihin, joista sodanjälkeiset sukupolvet eivät voineet edes haaveilla.

Palkkataso ja sosiaaliset etuudet lapsiperheille ovat myös kasvaneet siinä määrin, että nykysukupolvella on jo mahdollisuus säästää vanhuuden varalle. Sitä mahdollisuutta ei ole ollut suurimmalla osalla sodanjälkeisestä sukupolvesta eikä suurilla ikäluokilla.

Tämäkö ei sitten paina yhtään vaakakupissa?

Eipä tietenkään. Koska "kaikki-mulle-heti-nyt".