Omituiset rykijät

Joko taloudessa menee hyvin? Ei päivää etteikö joku yrittäjä pulpahtaisi mediaan rykimään miten hankala on löytää työntekijä avoimena olevaan työpaikkaan. Välttämättä taloudessa ei ole tapahtunut yhtään mitään, mutta joillakin työnantajilla on joko sisäsyntyinen vastenmielisyys työnhakijoita kohtaan tai sitten nämä työnantajat yrittävät lepytellä huonoa omaatuntoaan, kun työllisyyden hyväksi ei ole tullut tehdyksi yhtään mitään. Syyhän on aina helpompi vierittää jonkun muun kuin oman itsen kontolle.

Jos avoimia työpaikkoja tosiasiallisesti on olemassa, niin yksi syy on varmasti työttömän työvoiman ammatillisten valmiuksien katoaminen. Monet yrityksethän ovat tehneet niin kutsuttua tulosta laittamalla työvoimaa kilometritehtaalle edes yrittämättä pitää osaamisestaan kiinni. Kun tähän lisätään työvoimakoulutuksen leikkaukset ja muut säästöt, niin osaaminen alkaa olla menneen talven lunta.

Yksi tapa työpaikan syntyyn on se, että olemassa oleva työntekijä saa yrityksestä tarpeekseen ja lähtee muihin tehtäviin. Tämän jälkeen yrityksessä ei sitten ole ketään, jolla olisi edes aavistus mitä kysymyksessä oleva henkilö on yrityksessä tehnyt. Työnhakijan pitäisi sitten arvata mitä edellinen henkilö on palkkansa eteen tehnyt. Monelta vaatii uskallusta heittäytyä täysin tuntemattomaan, kun ei ole ketään, jolta voisi mitään kysyä. Toinen ongelma on puolestaan se, ettei yrityksissä ole minkäänlaista perehdytystä tehtävään. Etenkin pitkään työvoimasta poissaolevalle olisi jonkinlainen orientaatio paikallaan.

Kun tilanne on edellä kerrotun kaltainen, niin yritykset etsivät luonnollisesti valmista. Suu apposellaan, luonnollisesti. Niinpä ei ole ihmetteleminen, jos reskontran hoitajan ja kahvinkeittäjän tehtävään vaaditaan vähintään KLT-tutkinto. Eikä tämäkään tutkinto takaa työpaikan saantia, vaan edellytys on nimenomaan se, että hakijan olisi osattava kaikki yrityksen rutiinit heti, kun työpaikan ovi käy.

Monet yritykset ilmoittelevat avoimista työpaikoista lähinnä huvikseen. Omaa statusta nostaakseen. Näyttäähän se hienolta, kun yritys pystyy näinä päivinä työllistämään. Kun vielä ilmoitus laaditaan käyttämällä hienoja englanninkielisiä nimikkeitä ja laittamalla järjettömät pätevyysvaatimukset, niin monessa yrityksessä kuvitellaan, että näin syntyy vaikutelma vähintäänkin äärimmäisestä osaamisesta. Yksikin esimerkki tällaisesta, tosin jo vuosien takaa, oli, kun työnhakija olisi halunnut tiedustella ilmoitetusta työpaikasta, mutta kukaan yrityksessä ei edes tiennyt, että kuvatun kaltainen paikka olisi ollut avoinna.

Yrittäjien mediassa räyhääminen selittyy myös siten, että negatiivista mielikuvaa työttömistä luomalla voidaan vaikuttaa työttömän asemaa heikentävästi. Poliittisille päätöksentekijöille näyttää päivä päivältä yhä enenevässä määrin muodostuvan kuva kotisohvalla makaavasta työttömästä, joka vain nostaa päivärahaa tekemättä mitään. Eipä ihme, että monen poliitikon huuto vastikkeellisuudesta yltyy ja erilaiset ”aktivointitoimet” saavat yhä rankempia muotoja. Sen sijaan työnantajaa syötetään lähes lusikalla tuomalla kaikki kuviteltavissa olevat etelän herkut nenän alle maisteltavaksi.