Teen kouluun harjotustehtävää lähinnä uskonnoista, mut aattelin ympätä samaan myös ateismin. Minne ateisti joutuu kuoleman jälkeen? Tai no vastaus on tietysti ei minnekään, tai hautaan toki matojen syötäväks. Mutta sieluahan teillä ei ole lainkaan.
ateistin kuolema
nessi
563038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
ja kuoleman jälkeen emme joudu tai pääse mihinkään vaikka eri vaihtoehtoja tuputetaankin.
Sielu=Psyyke
Ihminen on määritelty psyykkiseksi, sosiaaliseksi ja fyysiseksi kokonaisuudeksi.
Jos sinulla ei ole sielua, olet vajaa, et pysty ajattelemaan, käsittelemään mielessäsi abstrakteja (ei-konkreettisia) kokonaisuuksia, uskonto, filosofia, matematiikka ja taiteet ovat kykyjesi ulottumattomissa. Jos sinulla ei ole sielua, aivoissasi ei ole minkäänlaista psyykkistä toimintaa.
Tämä tarkoittaa että olet eläimen tasolla. Tai vielä pahempaa; olet vain kasa tarkoituksettomasti olemassa olevaa lihaa.
Mutta..
Jos kykenet ajattelemaan, tuntemaan iloa tai surua jnkiintymään, rakastamaan, oivaltamaan, oppimaan, päättelemään, ajattelemaan tai tuntemaan abstraktisesti, matemaattisesti ja avaruudellisesti, näkemään mikä ero on kauniilla ja rumalla, sinulla on sielu.
Niin, että ilmeisesti sinulla sittenkin on psyyke=sielu?
osta elämä
"Jos sinulla ei ole sielua, aivoissasi ei ole minkäänlaista psyykkistä toimintaa.
Tämä tarkoittaa että olet eläimen tasolla. Tai vielä pahempaa; olet vain kasa tarkoituksettomasti olemassa olevaa lihaa. "
Tämä siis tarkoittaa että eläimillä ei ole psyykkistä toimintaa? Kasa tarkoituksettomasti olemassa olevaa lihaa? Kerroppa miksi elämällä tulisi olla jokin tarkoitus. Mielestäni elämällä ei ole tarkoitusta on vain sen syitä.
"Jos kykenet ajattelemaan, tuntemaan iloa tai surua jnkiintymään, rakastamaan, oivaltamaan, oppimaan, päättelemään, ajattelemaan tai tuntemaan abstraktisesti, matemaattisesti ja avaruudellisesti, näkemään mikä ero on kauniilla ja rumalla, sinulla on sielu. "
Eläimet samoin kuin ihmiseläimet kykenevät ajattelemaan, tuntemaan iloa/surua ja kiintymään, oivaltamaan, oppimaan, päättelemään... Abstraktit käsitteet ovat nimenomaan abstrakteja (eli käsitteellisiä) ja siinä suhteessa sidonnaisia kulttuuriin. Tästä johtuu selviö: eläimet eivät ajattele abstraktisti siinä määrin miten me sen näemme. (osasyynä ihmisen kyky puhua)
ESIM. Osaatko ajatella ettei ole absoluuttista kauneutta/rumuutta? On vain mieltymyksiä(ts. ruma voi olla toisen mielestä kaunis).
Oletko koskaan opettanut koiraa istumaan ja antamaan tassua? Johtuuko tämä mielestäsi siitä että koiralla on sielu?
Toisaalta jos määritellään että sielu ja psyyke on sama asia voidaan vetää johtopäätös:
sielu on kuolevainen.
Kuten itsekin asian ilmaisit: "Ihminen on määritelty psyykkiseksi, sosiaaliseksi ja fyysiseksi kokonaisuudeksi."
Huomaa sana kokonaisuus. Kun ihminen kuolee, lakkaa samalla sosiaaliset, psyykkiset ja fyysiset toiminnot.
merkitys sanalle sielu löytyy kreikan kielestä joka tarkoittaa psyykettä.
Onko eläimillä psyykettä? Osaavatko eläimet ajatella abstraktisesti, avaruudellisesti, käsitteellisesti, tai laskea monimutkaisia matemaattisia yhtälöitä? Harjoittavatko eläimet filosofiaa? Entä psykologiaa? Onko eläimillä arvoja ja etiikkaa? Ovatko eläimet uskonnollisia?
Eivät.
Niinpä.
Vaikka sekä ihmiset että eläimet ovat kumpikin "osa luontoa", ihmiset eivät kuitenkaan ole eläimiä, eivätkä eläimet ihmisiä.
Jos nimität jotain ihmistä eläimeksi:"senkin sika, mato, toukka, apina, käärme" tms, tai jos vertaat jonkun ihmisen ulkonäköä eläimen ulkonäköön:"hän on aivan sian näköinen, hänellä on hevosennaama" tms, hän ottaa sen loukkauksena, ei arvonantona.
sillä on silmät kuin kauriilla, tai hän on ylväs kuin joutsen.. tai hän on kuin ori..=)
luovat jokseenkin positiivisia mielikuvituksia..
>> Teen kouluun harjotustehtävää lähinnä uskonnoista, mut aattelin ympätä samaan myös ateismin. >>
Hyvä että joku lopultakin selvittää ainaiset epäselvyydet näissä uskonasioissa.
Kun harjoitustehtäväsi on valmis, voisit kirjoittaa jotain pientä myös ekonomiasta ja politiikasta, niistä riidellään lähes yhtä paljon kuin uskonnoistakin, luotettavan informaation puutteesta, analyysien epätarkkuudesta ja sitkeästi ihmisten mieliin juurtuneista harhaluuloista johtuen.
"Se, jolla on uskonto ei kaipaa totuutta, kun taas se, joka rakastaa totuutta ei kaipaa uskontoa"
>> Hmmm... tulee mieleen eräs sanonta: >>
>> Se, jolla on uskonto ei kaipaa totuutta, kun taas se, joka rakastaa totuutta ei kaipaa uskontoa >>
Minulta dementia on vienyt muistin niin tyystin, että en millään muista mitään tilanteeseen sopivaa sanontaa, joudun keksimään sellaisen itse:
** Se joka tietää ainoan totuuden, ei tiedä yhtään mitään **
Eikös ollutkin hieno, vaikka sen itse sanonkin ?
Tosin säätäisin sitä hiukan ja kirjoittaisin totuuden isolla T kirjaimella näin:
** Se joka tietää ainoan Totuuden, ei tiedä yhtään mitään **
Miltä vaikuttais?
>> Miltä vaikuttais? >>
Kannatan alkuperäistä, kyllä sitä voi oikeinkirjoitukseenkin soveltaa !
vai ei hiän muka tunnista änaata? :-))
Ei ole ihan yhtä henkevä kuin teidän mutta sopii aiheeseen.
"Elämä on kuin golf-pallo, saamme paljon lujia iskuja joka puolelle ja aina päädymme kuoppaan"
Golfi ei ole alaani, muistan vain yhden ikivanhan jutun kiroilevasta golfaajasta ja häntä nuhtelevasta pastorista.
"Helvetti mikä huti" sanoi Jumala kun salama pappiin sattui !
Ei kuulu golf minunkaan harrastuksiin vaikka siitä hauskaa on riittänytkin.
Tässä uusi viisaus tälle aamulle.
"Ihminen on ainoa eläin joka rakentaa häkkinsä itse.""
Joko naurat itsellesi tai sinulle nauravat muut !
Joko naurat, tai sitten itket ja naurat!
>> Joko naurat, tai sitten itket ja naurat! >>
Eikö tuo ota aikaa ? Saattaa ennättää jäädä junan alle ennenkuin viisastuu ?
Ympäristön tuomiot ovat nopeita, ja mahdollisten tahrojen poispesu paljon hitaampaa 'meijjän kylällä' kuin nettipalstoilla.
..kätkeydy minkään valtakunnan filosofiaa. Ainut yhdistävä tekijä aikaisempiin viesteihin oli sana nauru.
Jatkoin siitä sutkauksella, periaatteella "mitä sylki suuhun tuo".
No, huumorihan ei ole vahvinta aluettani. ;-))
>> No eipä tuohon kätkeydy minkään valtakunnan filosofiaa. >>
Vaan kun on tullut huomaamaan että juuri sinä harrastat näitä kertomuksiin kätkeytyviä merkityksiä ja elämänohjeita.
Itkusta puheenollen, totuuskin on ehkä kuin sipuli, kerros kerroksen päällä, vaikka silmistä valuu vesi ennenkuin ensimmäisestäkään on läpi päässyt ?
Kovasti olen otettu, jos joku on teksteistäni löytävinään kätkettyjä merkityksiä..
Kuitenkin vakuutan, että vilpitön pyrkimykseni on olla avoin ja selkeä.
Jos milloin et ymmärrä viestini pointtia, on todennäköisempää, että sen laadinta on jollakin kohden onnahtanut, kuin se, että siinä olisi joku kätketty viisaus.
palaamme luonnon kiertokulkuun.
Meillä ei todellakaan ole sielua. Henkiset toimintamme tapahtuvat aivoissa.
Uskovaiset taas eivät tarvitse aivoja. Heidän henkiset toimintansa tapahtuvat sielussa.
"Meillä ei todellakaan ole sielua. Henkiset toimintamme tapahtuvat aivoissa.
Uskovaiset taas eivät tarvitse aivoja. Heidän henkiset toimintansa tapahtuvat sielussa."
Joten minusta parempii kuin Farfarin sanonta, vaikkakin pidempi.
mitä ylimääräistä minulla oikein on. Elli senkin asian selvitti: aivothan ne. Onneksi Luojan kiitos ei kuitenkaan ole tarvinnut aivottomana opiskella. Mitähän nyt tekisin tarpeettomilla aivoilani? Jos Elli vain suo, niin jatkaisin kuitenkin niiden käyttöä edelleen, kun en pysty olemaan ilmankaan. Tuo Ellin esittämä sielujuttu on valitettavasti minulle täyttä hepreaa.
vai ajaako Verna sisään toista nikkiä kuten joku saattaisi epäillä?
kukaan vienyt nikkiäni, vaan Ellin kanssa heitän tässä huulta, kun se tyyli tuntuu paremmin sopivan keskusteluun hänen kanssaan. Ainakin tässä ja nyt.
Ehkäpä persoonani ja samalla nikkini on monipuolisempi kuin mitä olet luullutkaan. Ainahan minä olen harrastanut leikinlaskua, joskus tosin eri nikillä. Vai saanko Vernana olla vain tosikko?
>> Ainahan minä olen harrastanut leikinlaskua, joskus tosin eri nikillä. >>
Eri nikillä ? Miksi ihmeessä ??
No, kun tästä Vernasta tuli vähän liian koulumestarimainen, niin etten oikein itsekään ole Vernana aina viihtynyt, mikä varmaan oli osin omaakin syytäni. Ajattelin, että jos kirjoitan eri nikillä, niin voin paremmin laskea leikkiä ja muutenkin kirjoittaa vähän vapaammin. Sitä paitsi joskus tuntui siltä, että joillakin oli varma mielipide jo etukäteen teksteistäni niitä edes lukematta, jos käytin nimimerkkiä Verna.
Mistä tiedät ettei meillä ole sielua?
Etkö usko mihinkään mikä ei näy?
Kyllä ainakin minua nyt alkoi uteliaisuus vaivaamaan, mikähän mahtaneekaan olla Vernan leikkisämpi nikki ?
Missään ei evoluutio niin nopeaa ole kuin nettipalstoilla. Parissa viikossa voi ihminen muuttaa muotoaan niin että hylättyä muotokuvaa ei muista enää itse eivätkä muut. Ei sen takia tarvitse elämää hankaloittaa nikistä toiseen hyppimällä.
>>mikähän mahtaneekaan olla Vernan leikkisämpi nikki ?> Parissa viikossa voi ihminen muuttaa muotoaan niin että hylättyä muotokuvaa ei muista enää itse eivätkä muut.
että ajatteluun tuskin tarvittaisiin kahta järjestelmää, sekä sielua että aivoja. Yhtä hyvin tietysti koko ruumis on turha itsenäiseen elämään pystyvälle sielulle.
Uskon sinun olevan olemassa, vaikken sinua näekään. Olemassaolollasi on havaittavia vaikutuksia, tässä tapauksesa viestisi.
Ateistin kuollessa hän päätyy luonnon kiertokulkuun, matosten syötäväksi tai kenties tuhkana mereen, puun juurelle tai ilmaan. Muutoin hänelle tapahtuu kenties samoin kuin sähkölampulle pamahtaessaan: ensin siinä on virtaa, kun lamppu pamahtaa siinä ei ole virtaa, eikä siten enää ole mitään; ei ajatuksia, tunteita, kokemuksia, elämää, ohjelmaa, sielu- tai aikamatkailua; puhdas, luonnollinen olemattomuuden tila.
ajattelen myös noin. en tiedä onko helpompaa olla ateisti vai uskoa johonkin kuoleman jälkeiseen elämään.. mulle passaa oikein hyvin se, että elämä on nyt ja tässä. sitte kun aika on kuolla, niin se on. Hellsten kirjoitti, että elämä on matka, jolla meidän on määrä tuhoutua. mihin muuhun me voitais olla matkalla kuin kuolemaan. ilman sitä ei olisi syntymääkään. ajatus iänkaikkisesta elämästä tuntuu hurjalta. kuolema ei tunnu pelottavalta asialta, elämä ehkä vähän. :)
Olen kyllä nähnyt kun uskova kuolee,väkivaltaisesti ja "oman käden" sekä valtionrautatien kautta.
Niin se Jumala varmaan hänellekkin helpomman elämän nyt takaa...
Ateisti ei niin helposti ainuasta elämästään luovu. Sen verran itserakkaita sikoja olemme me.
Jossain oli semmoinen sanonta "maasta olet sinä tullut, maaksi sinä olet jälleen tuleva". Pakanallista menoa. Kuoleman jälkeen on tietenkin sama olotila kuin ennen syntymää.
Siemennesteestä ja munasolusta olet sinä tullut ja niiksi pitää sinun jälleen tuleman.
En tiiä miten tähän palstalle eksyin, eipä oo yleensä tapana vouhkata uskon tai uskomattomuuden asioista. Tän keskustelun pohjalta heräs kuitenkin kiinnostus.. kun.
mun työpaikalla kummittelee. Olen kuullut monet kerrat askeleet yläkerrasta (jossa ei todistetusti ole ketään). Raskaat askeleet, ikään kuin miehen askeleet kulkevat verkkaisesti huoneen poikki ja sitten kuuluu oven ääni. Toiset askeleet kuulostavat naisen askeleilta tulevat nopeasti yläkerran käytävää portaisiin, johon äänet päättyvät, eikä ketään näy.
Itse olen kuullut vain nuo askeleet, mutta jotkut ovat myös nähneet jonkilaisen hahmon yläkerran portaissa. Siis, saman on todellakin kokenut moni muukin, eli omaa mielikuvitustani se ei sentään ole. Näille haamuille on olemassa tarina historiassa, mutta se on toinen juttu, eikä kuulu tälle palstalle.
Mutta miten ateisti selittää tällaisen joukkohysterian äänineen. Itse en näitä "henkiä" pelkää, jotkut pelkäävät, eivätkä jää iltatöihin ainakaan yksin.
Sanotaan, että ihmisestä, joka ei kuoltuaan päädy mihinkään muualle, tulee "sijaton sielu", joka harhailee kummituksena entisillä asuinsijoillaan. Hän ei ole löytänyt tietä vapauteen vaan on jäänyt ruumiinsa "vankilaan", vaikkei hänellä enää ruumista olekaan.
>> Sanotaan, että ihmisestä, joka ei kuoltuaan päädy mihinkään muualle, tulee "sijaton sielu" >>
Sanotaan ?
Yleä ja Mark Twainia mukaellen:
Asioista tavallisesti hyvin perillä olevalta taholta kerrotaan että huhut "sijattomista sieluista" ovat vahvasti liioiteltuja.
Sielua konkreettisena ikuisesti kiertävänä itsenäisenä otuksena en usko olevan olemassa.
Oma sieluni jatkaa elämistä lasteni (biologisten tai kasvattamieni) ja ajatuksiani kuunnelleiden läheisteni henkisessä perimässä ja arvoissa. Sieluni ovat ajatukseni ja jos onnistun välittämään sen jälkeen jäävilleni, niin sieluni jatkaa elämäänsä maallisen tomumajani hajottua. Jos ajatukseni eivät kiinnosta ketään, kuolee sieluni samalla kun aivotoimintani hiipuu.
>> Jos ajatukseni eivät kiinnosta ketään, kuolee sieluni samalla kun aivotoimintani hiipuu. >>
Mitäpä luulet, lähetämmekö pikkuisen sielua näiden viestiemme mukana ?
Kuolemattoman jonon ykkösiä ja nollia....
Sitähän tämä kirjoittelu meille kaikille on, pelkkää sielunrakentelua ja kuolemanjälkeisen elämän varmistelua siinä missä taiteilijoiden kätten työt tai suurten johtajien elämäntyö. Niin säälittävää kuin tämä kirjoittelu onkin niin pakko yrittää, että saisi kuolemanjälkeisen elämän ;)
Miten usein kuulee menestyvien ihmisten sanovan merkkipäivä hasstatteluissa miten heidän puurtamistaan motivoi ajatus siitä, että he jättävät jonkin pysyvän muiston itsestään tähän maailmaan.
Minne eläimet joutuvat kuoleman jälkeen? Entä kasvit? Entä aurinkokunta kun aurinko sammuu?
Yksilön elämä loppuu. Minä jatkan elämääni energiana luonnossa, suraavien sukupolvien geeneissä (jos lapsia tulee tehtyä), ystävien ja sukulaisten muistoissa ja puheissa.
Yksilö häviää, ei siinä ole mitään pelättävää. Agnostisena ateistina totean kuitenkin, että en voi tietää, jos tietoisuuteni siirtyy jonnekin toiselle tasolle. Epäilen kuitenkin. Sen verran sidottua ruumiin tilaan ihmisen tietoisuus kuitenkin on.
Elämä on tässä. Kannattaa miettiä sitä minne joutuu _ennen_ kuolemaa.
En edes ymmärrä mitä sielulla tarkoitetaan.
Onko se sama kuin "henki"? Henkihän minussa täytyy olla koska olen "hengissä" ja hengitän. Kuollut ei sitä tee.
Missä se sielu sitten on? Lähetä minulle purkissa näyte.
Sielu on se elämän liekki, mikä pitää ihmisen hengissä, antaa imiselle (tai oliolle, voi siis toki olla myös eläin) elämän. Kun ihminen kuolee, muutama sata grammaa hänen elopainostaa häviää sillä samalla sekunnilla. Olisiko se se sielu!!?? Sitä ei kukaan ole pystynyt määrittelemään. Valokuvaa siitä ei valitettavasti ole =)
siis tarvitaan ruumis jos voi olla ilman sitä (siis sielu).
"Kun ihminen kuolee, muutama sata grammaa hänen elopainostaa häviää sillä samalla sekunnilla."
Ei häviä.
Ja se on fakta
sehän tosiaan on niitä elämän mysteerejä, joihin vielä kukaan ei ole VARMASTI saanut tietoa. Mitä nää ruhot on joita täällä telluksella hengaa??Ihmisillä toki on omat päähänpinttymänsä, mutta.....
Kävin vähän googleaamassa asiaa. Vaikka itse uskonkin sieluun, ainakin niin kauan kuin toisin todistetaan. Mutta tämä painoväite ei kyllä nyt ihan pidä paikkaansa. Löysin aiheesta tällaista tietoa (tosin tää oli jostain elokuva-arvosteluista, joten ei taida olla ihan faktaa). Mullan alla ohjelmassa sielulle on myös annettu paino ja ihan oikeita (uudempia) kokeita asiasta on tehty, mutta niiden tuloksista ei ole virallista tietoa. Tämä seuraava artikkeli kuitenkin kumoaa väitteen sielun painosta. Itse tosin uskon edelleenkin sieluun, enkä ole edes ajatellut, että sillä olisi jokin paino.
Vuonna 1907 massachusettelaisen yliopiston tutkija, tohtori Duncan MacDougall, suoritti tutkimuksia tarkoituksenaan todistaa, että kuollessaan ihmisestä poistuu sielu, ja tieteellisenä vakuutena tästä hän halusi määritellä sielun painon. Varsin hankalissa olosuhteissa suoritetut tutkimukset kuolettavasti sairaiden ihmisten parissa tarkkaan vaa'oitetulla sängyllä osoittivat, että jotakuinkin kuolinhetkellään ihminen menettää selittämättömästi noin 21 grammaa painostaan. Tohtori MacDougall päätteli sen olevan sielun paino. Tutkimuskohteina olleista kuudesta henkilöstä tosin vain neljä tapausta oli luokiteltavissa, ja niissäkin painonmenetys ja tarkka kuolinajan määrittely vaihtelivat melkoisesti. Tohtori MacDougall suoritti saman kokeen myös koirille, mutta sieluttomien rakkien kuollessa ei painonmenetystä havaittu. Tutkimuksissa ei kuitenkaan otettu huomioon, että ihmiskeho viilentää itseään verenkierron kautta, ja kun verenkierto päättyy, ihmiskehon lämpötila nousee jonkun verran, ja kehon nesteitä haihtuu hetkellisesti enemmän - koirien keho viilentää itseään taas eri tavalla. Huolimatta näistä väitteen kaatavista seikosta ja tieteellisesti epähyväksyttävistä tutkimusolosuhteista, legenda sielun painosta jäi elämään.
Kyllä kai sielun paino on vakio koko elämän ajan.
Sielun saapuminen eli muutaman sadan gramman äkillinen painonlisäys ihmiselämän alussa pitäisi siten olla havaittavissa nykyaikaisilla tutkimusmenetelmillä.
Uskonnoista???? Mitä ne on, joku mainoskikka vai??? Kannattais vaihtaa aihetta, johonkin todellisempaan!
Kiitos paljon teille kaikille vastaajille. Sain useita hyödyllisiä vastauksia. Lisäksi aimo tujauksen tietoa ateistien ja näemmä muidenkin ajattelijoiden järjenjuoksusta. :)
Ei siitä painosta kuollessa kyllä katoa grammaakaan.
....