Kesän -44 puolustuksen onnistuminen luetaan 100 % suomalaisten kunniaksi, enkä sitä vähättele. Kummasti vaan unohtuu Saksan osuus enkä puhu nyt vain pst-aseista tai Kuhlmayn osastosta vaan Viipurin lahdesta.
Jos neukku olisi päässyt sieltä yli kuten yritti vahvoin voimin niin se olisi ollut äkkiä Ihantalan selustassa ja peli olisi pelattu siltä osin. Sota olisi jatkunut ties missä ja olisiko Ihantalan valtava tykistö saatu tuotua pois, hyvä jos miehetkään. Rähjäys olisi ollut samaa luokkaa kuin oli pako Itä-Karjalasta mutta vain suuremmin joukoin ja tappioin.
Eli kunniaa myös Wehrmachtille Viipurin lahden puolustuksesta ja sen onnistumisesta.
Jos neukku olisi päässyt sieltä yli kuten yritti vahvoin voimin niin se olisi ollut äkkiä Ihantalan selustassa ja peli olisi pelattu siltä osin. Sota olisi jatkunut ties missä ja olisiko Ihantalan valtava tykistö saatu tuotua pois, hyvä jos miehetkään. Rähjäys olisi ollut samaa luokkaa kuin oli pako Itä-Karjalasta mutta vain suuremmin joukoin ja tappioin.
Eli kunniaa myös Wehrmachtille Viipurin lahden puolustuksesta ja sen onnistumisesta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä saksalaisten rooli kesällä -44 on selvitetty sen sadat kerrat.
Myös rooli Viipurin lahdella.
Niin, entä sitten. Senkö takia siitä ei ole sallittua keskustella?
Ei keskustelua kukaan kiellä.
Aiheesta on tälläkin palstalla keskusteltu sadat kerrat.
Entä sitten vaikka keskusteltaisiin 101. kerta, mitä se sinulle kuuluu?
Jos saksalaisia ei olisi ollut Viipurin lahdella olisi nekin joukot pitänyt ottaa jostain eli mistä muualta kuin Ihantalasta. Siellä olisi ruski päässyt läpi, Saksan apu oli korvaamaton.
Viipurin lahdella oli puolustuksessa rannikkojoukkojen lisäksi Ratsuväkiprikaati ja virolaisrykmentti.
Reservinä oli 10. D. Taistelua johti V AKE.
Saksalainen 122. D torppasi kyllä hienosti puna-armeijan ylimenoyritykset 9.-10.7. 44 suomalaisen tykistön avustaessa.
Saksalaisten osuus oli ihan ratkaiseva. Nuo suomalaisjoukot eivät olisi riittäneet. Mutta kyllä Saksa auttoi itseäänkin Suomea kesällä -44 puolustaessaan, ei se ollut heiltä pelkästään epäitsekästä toimintaa.
"Nuo suomalaisjoukot eivät olisi riittäneet."
Ne riittivät ensimmäisen hyökkäyksen torjuntaan 5.-6.7.
122. D ehti mukaan toiseen 9.-10-7.
Olivatko saksalaiset siis ihan turhia Viipurinlahdella, tyhjän panttina jos homma olisi hoitunut helposti ja riskeittä Suomen ominkin voimin? Noin alkaa vaikuttaa sinun ajattelevan.
ja hetken aikaa, n viikko oli saksalaisiakin sturmeja tienvarsissa, rintaman takana, ja ihantalan takana, jos olisi venalainen päässyt läpi, niin oli ne viimesenä oljenkortena ja hidasteena, ennen salpa-asemia... jne jne jne...
suomlaiset ei menny auttamaan sakuja ja virolaisia esim. sinemäkeen...
mitta nykyään ollaan afganistasnissa , tsadfissa, irakisssa, jne,, - miksi ?
"suomlaiset ei menny auttamaan sakuja ja virolaisia esim. sinemäkeen...
mitta nykyään ollaan afganistasnissa , tsadfissa, irakisssa, jne,, - miksi ? "
Onko Saksi ja Virho sodassa noita muita vastan?
Saksalaisten osuus Suomen- Neuvostoliiton välisessä sodassa Suomen puolustukselle oli ratkaisevan tärkeää lopputulokselle, eli Suomen säilymiselle itsenäisenä valtiona.
Rauhanneuvotteluissa ehtona oli Saksan joukkojen karkoitus Suomesta ja näin joutuivat suomalaiset karkoittamaan entiset aseveljensä Suomen maaperältä.
Sodan aikana Saksan antama sotamateriaali, miehistö ja ruoka-apu olivat äärettömän tärkeitä.
Kyllä Suomessa on kaltaisiani tavallisia kansalaisia, jotka ovat tietoisia ja kiitollisia Saksalle saamastamme avusta.
ei ne sotahullut maailman valloittaja natsit. mitään kunniaa ansaitse. suomalainenkin oli alarotuun kuuluva vajakki, niiden yli-ihmis arjalaisten mielestä, paitsi silloin kun alkoi tappio häämöttämään.
T-34 nro 450 saksalaisen rynnäkkötykin tuhoamana n. 1 km etulinjan takana.
http://www.ww2incolor.com/d/746355-2/Copy of 155425
Saksalainen rynnäkkötykkiosasto tuhosi kokonaista yhden (1) vihollispanssarin ja siitä tulikin maailmankuulu romu. Se oli T-34 nro 450.
Lähde: Heikki Valtonen: Lento-osasto Kuhlmey
Aake Jermo: Thermanin (lääkintäkapteeni) saapuminen oli sen päivän toinen suuri myönteinen yllätys, joka valoi luottamusta siihen, että vielä tässä pärjätään. Ensimmäinen oli Stukien hyökkäys sillanpäähän. Venäläisten ilmaherruus oli siihen asti ollut ehdoton. Nyt lähestyi takaapäin selvästikin ison lentolaivueen jylinä. Esikunnan väki hakeutui kuka mihinkin ojaan, mutta laivue painuikin hirveästi vonkuen ohitse. Hetken päästä kuultiin syöksyt ja pommitukset Äyräpään harjulla. Mitään ennakkotietoa asiasta ei ollut, mutta joku hoksasi huutaa:
Ne on Stukia, ne on Stukia!
Siitä puhkesi mieletön riemu. Isot miehet, karskit soturit, nousivat kuopistaan, hurrasivat ja heittelivät lakkejaan ilmaan. Sama näytelmä esitettiin melkein kaikkialla suomalaisten linjoilla. Tilanne tuntui valjenneen yhdessä hetkessä: me pommitamme vihollista, me olemmekin niskan päällä!
Paitsi huomattavaa moraalista tukea ja turvallisuutta luovaa tietoisuutta siitä, että Suomi ei ole yksin taistelemassa perivihollista vastaan, on osasto Kuhlmeyn suoranainen merkitys.
Suomen ilmavoimat osallistui yhdessä saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn kanssa taisteluun sekä hävittäjätorjunnalla että pommittamalla vihollisen ryhmityksiä. Ilmavoimien toiminnalla oli suuri psykologinen vaikutus etulinjan taistelijoihin, ja useiden historiatutkijoiden mukaan saksalaisen lento-osaston osallistuminen taisteluihin oli ratkaisevan tärkeää hyökkäyksen pysäyttämisen kannalta. Erityisesti lento-osaston merkitys huoltolinjojen, reservin siirtojen ja panssarivaunujen tuhoamisessa oli merkittävä. Kaikkiaan Suomen ilmavoimat ja lento-osasto Kuhlmey suorittivat alueelle 22. kesäkuuta ja 6. heinäkuuta 1944 välisenä aikana yhteensä 1020 pommituslentoa, joiden yhteydessä pudotettiin 765 tonnia lentopommeja. Lento-osasto Kuhlmeyn osuus pudotetuista pommeista oli yli 63 prosenttia.
Täällä lisää juttua Kuhlmeysta:
http://www.matasvaarankaivos.fi/Kuhlmey.html
Täällä on Anttila ja Putkinen juttusilla kommenttiosiossa...
http://jp68.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106028-lento-osasto-kuhlmey
Osasto Kuhlmeyllä oli hyökkääjälle aiheuttamiensa tuhojen ohella valtaisa henkinen merkitys Tali-Ihantalan puolustajille!
Lähde: Heikki Valtonen: Lento-osasto Kuhlmey
Aake Jermo: Thermanin (lääkintäkapteeni) saapuminen oli sen päivän toinen suuri myönteinen yllätys, joka valoi luottamusta siihen, että vielä tässä pärjätään. Ensimmäinen oli Stukien hyökkäys sillanpäähän. Venäläisten ilmaherruus oli siihen asti ollut ehdoton. Nyt lähestyi takaapäin selvästikin ison lentolaivueen jylinä. Esikunnan väki hakeutui kuka mihinkin ojaan, mutta laivue painuikin hirveästi vonkuen ohitse. Hetken päästä kuultiin syöksyt ja pommitukset Äyräpään harjulla. Mitään ennakkotietoa asiasta ei ollut, mutta joku hoksasi huutaa:
Ne on Stukia, ne on Stukia!
Siitä puhkesi mieletön riemu. Isot miehet, karskit soturit, nousivat kuopistaan, hurrasivat ja heittelivät lakkejaan ilmaan. Sama näytelmä esitettiin melkein kaikkialla suomalaisten linjoilla. Tilanne tuntui valjenneen yhdessä hetkessä: me pommitamme vihollista, me olemmekin niskan päällä!
Paitsi huomattavaa moraalista tukea ja turvallisuutta luovaa tietoisuutta siitä, että Suomi ei ole yksin taistelemassa perivihollista vastaan, on osasto Kuhlmeyn suoranainen merkitys.
Yksikin divisioona poissa Ihantalasta Viipurin lahdelle siirrettynä olisi tiennyt Ihantalan murtumista.