Mitä tyrannimainen diktaattori Gaddafi teki kansaansa kohtaan alkaa pala palalta tulla tunnetummaksi. Tässä on lista osasta hänen julmuuksiaan, joista libyalaiset joutuivat kärsimään peräti neljä vuosikymmentä.
1. Libyassa ei ollut sähkölaskuja. Sähkö oli ilmaista kaikille kansalaisille.
2. Lainoilla ei ollut mitään korkoja. Kansalliset pankit antoivat lainaa kaikille kansalaisille lain mukaisesti nolla prosentin korolla.
3. Oman kodin katsottiin olevan ihmisoikeus Libyassa.
4. Kaikki vasta avioituneet saivat 50 000 dollaria rahaa. Niillä rahoilla oli tarkoitus pystyä ostamaan ensimmäinen oma asuntonsa. Hallitus halusi auttaa perheen perustamisessa.
5. Koulutus ja sairaanhoito olivat ilmaisia Libyassa. Ennen kuin Gaddafi sai vallan, osasi vain 25% libyalaisista lukea. Tänään 83%.
6. Libyalaiset jotka halusivat ryhtyä maanviljelijöiksi, saivat peltomaata, talon, tarvittavan varustuksen, siemenet ja karjaa täysin ilmaiseksi, saadakseen elinkeinonsa nopeasti käynnistettyä.
7. Jos libyalaiset eivät löytäneet sitä koulutusta tai sairaanhoitoa mitä tarvitsivat, oli heillä mahdollisuus mennä ulkomaille valtiollisen avun turvin. He saivat valtiolta 2300 dollaria kuukaudessa asumiskustannusten ja autokulujen peittämiseksi.
8. Auton ostoa helpotettiin maksamalla hinnasta 50% valtion varoista.
9. Bensiinin hinta Libyassa oli 0,14 dollaria, eli noin 0,10 euroa litra.
10. Jos libyalainen ei saanut ammattiin valmistuttuaan työtä, maksoi valtio sen ammatin keskimääräisen palkan siihen saakka, kunnes koulutusta vastaavaa työtä löytyi.
11. Libyalla ei ollut valtion velkaa ja sen kassavarannot olivat noin 150 miljardia dollaria rahaa sekä kultaa, mitkä miehitysvallat ovat nytt jakaneet keskenään.
12. Osa öljynmyynnistä kertyvistä tuloista meni suoraan kaikille Libyan kansalaisille.
13. Äidit jotka synnyttivät lapsen, saivat 5000 dollaria.
14. 25 prosentilla libyalaisista on korkeakoulututkinto.
15. Gaddafi perusti ”Great Man – Made River-projektin” (tai GMMRP GMMR, sen suuren keinotekoisen joen projektin) Libyassa. Se on maapallon suurin juomavesi- pipelineprojekti paremman vesihuollon saamiseksi aikaan asukkaille ja maanviljelykseen.
Iso kiitos H. Clintonille ja kunnia Natolle (USA:lle) ja kapinallisille että ovat vapauttaneet libyalaisen kansan kaikesta tästä surkeudesta. Libyan kansa on todennäköisesti erittäin kiitollinen tästä!”
1. Libyassa ei ollut sähkölaskuja. Sähkö oli ilmaista kaikille kansalaisille.
2. Lainoilla ei ollut mitään korkoja. Kansalliset pankit antoivat lainaa kaikille kansalaisille lain mukaisesti nolla prosentin korolla.
3. Oman kodin katsottiin olevan ihmisoikeus Libyassa.
4. Kaikki vasta avioituneet saivat 50 000 dollaria rahaa. Niillä rahoilla oli tarkoitus pystyä ostamaan ensimmäinen oma asuntonsa. Hallitus halusi auttaa perheen perustamisessa.
5. Koulutus ja sairaanhoito olivat ilmaisia Libyassa. Ennen kuin Gaddafi sai vallan, osasi vain 25% libyalaisista lukea. Tänään 83%.
6. Libyalaiset jotka halusivat ryhtyä maanviljelijöiksi, saivat peltomaata, talon, tarvittavan varustuksen, siemenet ja karjaa täysin ilmaiseksi, saadakseen elinkeinonsa nopeasti käynnistettyä.
7. Jos libyalaiset eivät löytäneet sitä koulutusta tai sairaanhoitoa mitä tarvitsivat, oli heillä mahdollisuus mennä ulkomaille valtiollisen avun turvin. He saivat valtiolta 2300 dollaria kuukaudessa asumiskustannusten ja autokulujen peittämiseksi.
8. Auton ostoa helpotettiin maksamalla hinnasta 50% valtion varoista.
9. Bensiinin hinta Libyassa oli 0,14 dollaria, eli noin 0,10 euroa litra.
10. Jos libyalainen ei saanut ammattiin valmistuttuaan työtä, maksoi valtio sen ammatin keskimääräisen palkan siihen saakka, kunnes koulutusta vastaavaa työtä löytyi.
11. Libyalla ei ollut valtion velkaa ja sen kassavarannot olivat noin 150 miljardia dollaria rahaa sekä kultaa, mitkä miehitysvallat ovat nytt jakaneet keskenään.
12. Osa öljynmyynnistä kertyvistä tuloista meni suoraan kaikille Libyan kansalaisille.
13. Äidit jotka synnyttivät lapsen, saivat 5000 dollaria.
14. 25 prosentilla libyalaisista on korkeakoulututkinto.
15. Gaddafi perusti ”Great Man – Made River-projektin” (tai GMMRP GMMR, sen suuren keinotekoisen joen projektin) Libyassa. Se on maapallon suurin juomavesi- pipelineprojekti paremman vesihuollon saamiseksi aikaan asukkaille ja maanviljelykseen.
Iso kiitos H. Clintonille ja kunnia Natolle (USA:lle) ja kapinallisille että ovat vapauttaneet libyalaisen kansan kaikesta tästä surkeudesta. Libyan kansa on todennäköisesti erittäin kiitollinen tästä!”
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heinäkuussa 2016 tiedettiin 20 000:n vuodetun sähköpostiviestin perusteella, että Yhdysvalloissa meneillään olevan presidentinvaalikampanjoinnin esivaaleja oli manipuloitu. Hillary Clinton oli valittu ehdokkaaksi jo ennen kuin yhtään ääntä oli annettu.
Manipuloinnin paljastuttua demokraatti-Obaman Yhdysvallat syytti vuodoista Venäjää: Venäjä oli se taho, joka oli hakkeroinut demokraattisen puolueen valitsijamies-ryhmä DNC:n (Democratic National Committee) sähköpostit sekä tietokannat, koska Venäjä halusi tiedot julkaisemalla häiritä Yhdysvalloissa käytäviä demokraattisia vaaleja.
Lue uudelleen: Vaalimanipulointia koskevien tietojen julkaiseminen on demokraattisten prosessien häiritsemistä.
Median väitteet Venäjän osallisuudesta ovat peräisin yksityiseltä kyberturvallisuusyritys CrowdStrikelta, joka henkilökuntansa kautta linkittyy Venäjä-vastaiseen, Nato-kytköksissä olevaan Atlantic Council -ajatushautomoon, huomauttaa Finian Cunningham artikkelissa ”Washington hits back at Putin’s humiliation”.
Venäjän osallisuudesta hakkerointiin tai tietojen julkaisemiseen ei vielä muutamaa kuukautta myöhemminkään ole esitetty todisteita.
Venäjän syyttäminen vaikuttaakin siltä, mitä se on: harhautus, jolla huomio yritetään kääntää pois siitä, että amerikkalaispuolueen sisäiset faktiot rahoittajataustavoimineen manipuloivat ehdokasasettelua ja sitä reittiä myös varsinaista vaalitulosta.
Tai kenties demokratian vientimaaksi ilmoittautuneessa Yhdysvalloissa katsotaan vaalimanipuloinnin paljastaminen liikesalaisuuksien paljastamiseksi?
Meneillään olevan presidentinvaalikampanjan seuraaminen kannattaa, koska se valaisee demokratian tilaa kaikissa länsimaissa. Demokratian kulissien takaa paljastuu todellisuus, jossa ”vastuunkantajien” pieni piiri haalii itselleen ja tukiryhmilleen rahaa, valtaa ja etuisuuksia, laatii lakeja suojellakseen hankkimiaan etuja, sytyttää sotia ja kurjistaa muun väestön elämää sekä syyllistää kurjistettuja kansanosia siitä, että asiat maailmassa menevät päin helvettiä.
Edustuksellisen demokratian uskottavuus on mennyttä. Hillary Clintonia itseään mukaellen: ”Me tulimme, me näimme, se kuoli.”
Hillary ilkoi nähdessään videolta runnotun Muammarin ruumiin, mitä mieltä olette kyseisen henkilön psyykkisestä tilasta?
Ote Gaddafin vihreästä kirjasta.
Diktatuurit tekeytyvät siis nykyään usein puolueiksi. Se on muodikasta. Puolue edustaa vähemmistön valtaa suhteessa enemmistöön.
Puolue luo illuusion demokratiasta järjestämällä kokouksia, komiteoita ja propagandakampanjoita. Puolueet eivät edusta kansaa vaan pieniä eturyhmiä. Ne eivät edusta kulttuuria vaan alakulttuuria. Ne ovat kuin lahkoja. Pienet eturyhmät ajavat asiaansa perustamalla puolueita, joiden avulla ne yrittävät painostaa koko muuta kansaa.
Puolue pyrkii kahmimaan mahdollisimman paljon valtaa käyttäen tekosyynä puolueohjelmaansa. Puolueet vääristävät demokratian, kun ne väittävät edustavansa koko kansaa ja valtavaa kirjoa erilaisia väestöryhmiä. Puolue on siis vähemmistön hirmuvallan symboli.
Puolueen tehtävä on elimellisesti se, että puolueeseen kuulumattomat kansanosat pakotetaan toimimaan puolueen tahdon mukaisesti. Edustuksellinen ”demokratia” merkitsee siis pienen puolue-eliitin mielivaltaista voimankäyttöä suhteessa puolueeseen kuulumattomiin ihmisiin. Demokraattinen teoria ei siis toteudu parlamentaarisessa käytännössä.
Mitä suurempi puolueiden kenttä on, sitä verisempi on kilpailu äänistä. Kannatuskilpailun jalkoihin jäävät niin demokraattiset arvot kuin kansan hyvinvointiin tähtäävä politiikka. Kun oppositio hyökkää hallitusta vastaan, kuolevat kansan eduksi pystytetyt lakihankkeet ristitulessa. Puolueet taistelevat harvoin asein – sen sijaan ne käyvät jatkuvaa mustamaalauksen ja propagandan sotaa, joka myrkyttää koko yhteiskunnan. Mitä verisempiä pr-iskuja hallitus kärsii, sen parempi opposition kannalta. Noustakseen valtaan opposition on rampautettava hallitus.
Tuhotakseen hallituksen kannatuksen opposition on työnnettävä mahdollisimman paljon kapuloita poliittisen järjestelmän rattaisiin. Kansakunnan johtajat on mustamaalattava eikä edes heidän hyviä hankkeita voida tukea. Näin edustuksellinen ”demokratia” tuhoaa poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edellytykset. Mikä pahinta, puoluejärjestelmä on puolustuskyvytön lahjontaa ja korruptiota vastaan.
Kun uusi puolue perustetaan, se saattaa näennäisesti vaikuttaa kansanliikkeeltä. Puolue jakautuu kuitenkin pian rivijäseniin ja eliittiin. Pian demokratia ei toteudu edes puolueen sisällä. On siis painotettava: puolueet eivät ole merkki demokratiasta vaan diktatuurista.
Valtapuolue sortaa aina oppositiota ja muita puolueen ulkopuolisia. Oppositio ei kuitenkaan pyri edistämään demokratiaa oikaisemalla valtapuolueen virheitä, vaan sen sijaan oppositio pahentaa tilannetta entisestään hyökkäämällä aggressiivisesti valtapuoluetta vastaan. Modernissa demokratiassa parlamentin tulisi suitsia hallitusta; tosiasiassa suurin osa parlamentin jäsenistä edustaa kuitenkin hallituspuolueita! Voiko tökerömpää huijausta olla?
Joillekki voi olla helpompi elää ja uskoa valheeseen kuin sallia itselle sen että on tullut huijatuksi.
Niin on helpompi elää valheessa kuin totuudessa. Kun eletään valheessa niin olemme johdateltavissa ja uskomme suomen hallitusta että se on kansan asialla.