Tässä hyvä kirjoitus asiasta, ja kirjoittaja on nainen.
Osallistuin eilen elämäni ensimmäistä kertaa feministijärjestö Naisasialiitto Unionin syyskokoukseen. Pitkään passiivisena ”kannatusjäsenenä” roikkuneena halusin olla mukana äänestämässä jäsenyyden avaamisesta muille kuin itsensä naisiksi määritteleville.
Vitsailimme sisareni kanssa, että kokoukseen lähdössämme oli todellista historian siipien havinaa. Tästä saisi niin hyvän kohtauksen elokuvaan, naureskelimme kun juoksimme junaan lapset rattaissa hihkuen.
Olen ravannut kahden lapseni kanssa eri järjestöjen kokouksissa, luennoilla, työkeikoilla ja kaiken maailman kissanristiäisissä suunnilleen siitä asti, kun he syntyivät vajaa neljä vuotta sitten.
Missään heihin ei ole suhtauduttu yhtä penseästi tai jopa vihamielisesti kuin Unionin syyskokouksessa. Kaksikko kyyhötti kaikessa rauhassa salin perällä tuijottamassa piirrettyjä kannettavalta tietokoneelta.
”Eikö olisi mitään parempaa paikkaa, mihin mennä?”, silmin nähden tuohtuneet rouvasihmiset motkottivat ohi kulkiessaan.
Hetken vihaista mulkoilua ihmeteltyäni, alkoi tauko ja pienen matkan päässä istunut sisareni antoi selityksen: ”Tässä vieressä jupisivat, että haluavat sitten avata liiton miesjäsenille, että katso, tänne on jo päästetty sisään kaksi pientä poikaa.”
Kokoustauon jälkeen päästiin sääntömuutosten käsittelyyn. Tunnelma kävi lähellä mellakkaa, kun keskustelussa väännettiin siitä, pitäisikö jäsenyys avata muille kuin itsensä naiseksi määritteleville.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/267524-kommentti-joillekin-feminismi-on-edelleen-miesvihaa
Osallistuin eilen elämäni ensimmäistä kertaa feministijärjestö Naisasialiitto Unionin syyskokoukseen. Pitkään passiivisena ”kannatusjäsenenä” roikkuneena halusin olla mukana äänestämässä jäsenyyden avaamisesta muille kuin itsensä naisiksi määritteleville.
Vitsailimme sisareni kanssa, että kokoukseen lähdössämme oli todellista historian siipien havinaa. Tästä saisi niin hyvän kohtauksen elokuvaan, naureskelimme kun juoksimme junaan lapset rattaissa hihkuen.
Olen ravannut kahden lapseni kanssa eri järjestöjen kokouksissa, luennoilla, työkeikoilla ja kaiken maailman kissanristiäisissä suunnilleen siitä asti, kun he syntyivät vajaa neljä vuotta sitten.
Missään heihin ei ole suhtauduttu yhtä penseästi tai jopa vihamielisesti kuin Unionin syyskokouksessa. Kaksikko kyyhötti kaikessa rauhassa salin perällä tuijottamassa piirrettyjä kannettavalta tietokoneelta.
”Eikö olisi mitään parempaa paikkaa, mihin mennä?”, silmin nähden tuohtuneet rouvasihmiset motkottivat ohi kulkiessaan.
Hetken vihaista mulkoilua ihmeteltyäni, alkoi tauko ja pienen matkan päässä istunut sisareni antoi selityksen: ”Tässä vieressä jupisivat, että haluavat sitten avata liiton miesjäsenille, että katso, tänne on jo päästetty sisään kaksi pientä poikaa.”
Kokoustauon jälkeen päästiin sääntömuutosten käsittelyyn. Tunnelma kävi lähellä mellakkaa, kun keskustelussa väännettiin siitä, pitäisikö jäsenyys avata muille kuin itsensä naiseksi määritteleville.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/267524-kommentti-joillekin-feminismi-on-edelleen-miesvihaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.